keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kurjenmiekkoja ja muita



Kurjenmiekat ovat minulle niitä puutarhan rakkaimpia kukkia. Niiden värit ja kauniisti kaartuvat terälehdet jaksavat ilahduttaa vuodesta vuoteen.



Vaaleankeltainen Iris flavescens kukkii parin vuoden tauon jälkeen.




Se kasvaa kukkapenkin keskellä. Ehkä pitäisi siirtää se avoimemmalle paikalle, jotta kukinta olisi varmempaa.




Violettikukkaista partaiiristä siirsin uuteen kasvupaikkaan ja heti se palkitsee kukinnalla.




Nuppukin on kiehtovan näköinen.




Sain vihdoin jaettua suureksi kasvaneen ja huonosti kukkivan siperiankurjenmiekan kasvuston. Juuripaakku oli niin tiheä, että jouduin käyttämään kirvestä, että sain sen jaettua paloihin. Odotan runsaampaa kukintaa ensi kesänä...




Laukkaneilikan valkoisia palloja.




Purppuratulikukka on kylväytynyt ihan käytävän viereen ja siimasin sen huomaamattani useana vuonna matalaksi. Nyt se on vihdoin saanut kukkia rauhassa. Yllätyin, kun kukka olikin lähes valkoinen, ihana!




Kukkapenkissä kasvava purppuratulikukka on tutun purppurainen. Jännä kasvi, joka tykkää levitä siemenestä, mutta itää parhaiten kukkapenkin ulkopuolella -vapaa vaeltaja...




Pikkuinen orgideanarsissi Hawera kukkii suurempien kasvien katveessa.




Olen iloinen, että vapaasti kylväytyneistä akileijoista pari on perinteistä sinivalkoista muotoa!




Pikkuinen keto-orvokki -vapaa vaeltaja sekin.



maanantai 17. kesäkuuta 2019

Nuppuinen idänunikko



Löysin kirpputorilta viime kesänä perinteisen, kerrotun idänunikon alun. Viime kesän kuivuudessa kukkapenkkiin istuttamani alku kuivui ja hävisi. Luulin jo menettäneeni sen, mutta keväällä huomasin, että tutun näköisiä, karvaisia lehtiä nousikin maasta. Avautuva nuppu oli kiinnostavan näköinen...








Mukavaa uutta viikkoa!

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Kurjenpolvia



Pikkuhiljaa mökkipuutarhaan alkaa kerääntyä erilaisia kurjenpolvia. 




Tavallinen metsäkurjenpolvi kasvaa muutamassa paikassa. Sen vaaleat ja tummemman violetit kukat keventävät mukavasti kukkapenkkejä. Metsäkurjenpolvi houkuttelee kukkiinsa paljon kimalaisia ja muita pölyttäjiä. Metsäkurjenpolven kasvustot kasvavat kukkapenkissä aika muhkeiksi ja noin 50 cm korkeiksi.



Idänkurjenpolvi jää matalammaksi ja sen kasvusto pyrkii lamoamaan, joten tuen sitä, jotta kauniit kukat pääsevät oikeuksiinsa.




Idänkurjenpolven kerrottu Plena -muoto on uusi tulokas puutarhassani. Senkin versot pyrkivät kaatuilemaan ja tukea tarvitaan.




Tummakurjenpolvi on pysty ja voimakaskasvuinen vauhtiin päästyään. Pidän kukkien väristä. Voimakasta siementämistä pitää vähän hillitä...




Pienehköt kukat eivät ole itsessään kovin näyttäviä, mutta ryhdikäs, kaunislehtinen kasvi ansaitsee paikkansa puutarhassa.







perjantai 14. kesäkuuta 2019

Puolivuotias



Hilda, puolivuotias mummon kukkatyttö!




Helteessä on ihana kelliä viltillä kesämekossa




Hilda ei ole yhtä ihastunut kukkaseppeleeseen, kuin mummo...




Kivempaa oli päästä tutkimaan seppeleen kukkia.

torstai 13. kesäkuuta 2019

Niin lomalla...


Jäin helatorstaista kesälomalle ja olen ollut siitä lähtien mökillä. Kameran muistikortti on täyttynyt, mutta en ole pääsyt purkamaan kuvia blogiin ennen kuin vasta nyt, kun olen taas tietokoneen ääressä kotona. Puutarhassa on tapahtunut paljon ihanaa, josta osa alkaa olla jo ohitsekin...




Pitkään kukkineet Lambadat järjestivät vielä hienon loppuhuipennuksen avaamalla kukat aivan auki helteisessä säässä.




Ripsureunat ja mehukkaat värit pääsivät oikein oikeuksiinsa.




Syreenien kukinta oli kaunis ja runsas tänä vuonna.




Kukat tuoksuivat helteessä aivan taivaallisesti!




Ne houkuttelivat pihaan kauniita vieraita. Tässä ritariperhonen.




Ohdakeperhosia oli parhaimmillaan syreeneissä toistakymmentä, yksi amiraalikin oli joukossa. Perhoset keräsivät mettä vielä kukinnan loppusuorallakin.




Kuolanpionin näyttävä kukinta meni nopeasti ohi.




Nuokkuhelmikkä kukki vähän vaatimattomana pionin juurella. Luulin sen kukinta-aikaa aikaisemmaksi ja istutin sipulit liian lähelle pionia, joka ehtikin röyhähtää jo täyteen kokoonsa...




Uudessa kukkapenkissä on viime syksynä istutettuja ukkolaukkoja. Ne ehtivät kukkia hetken ajan yhdessä isojen punaisten tulppaanien kanssa. Aika näyttävä näky!




Tulikellukat tuovat ihanan energisen oranssin lisänsä etupihan kukkapenkkiin.




Ne luovat vaaleanpunaiselle akileijalle kuvaan jännittävän taustan.




Vuorikaunokit ovat kauniita, kun ei anna kasvuston kasvaa liian suureksi ja lamoavaksi. Nekin olivat lukuisten ohdakeperhosten mieleisiä mesikasveja.





torstai 6. kesäkuuta 2019

Pisaraista



Vielä pisarainen tulppaanimuisto viime viikonlopulta...














Mukavaa kohta alkavaa viikonloppua!

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kesäkuun alkua



Tulppaanit ovat vielä pääosassa pihassani, joten niistä nyt esittelykierros




Estella Rinjveld on ihanan raikas papukaijatulppaani.




Black Jewel kiehtoo outoudellaan.




Garden Fire hehkuu ihanan punaisena.




Gavotasta on tullut yllättäen kestävä uusintakukkija.




Grand Perfection




Irene Parrot ei ole kyllä ollenkaan sitä mitä odotin. Kukat ovat valtavat, miltei punaiset ja jotenkin muovisen näköiset. Kaukaa katsottuna ryhmä on kuitenkin hienon näköinen.




Lambadat ovat todella suloisia! Ne ovat kukkineet jo pitkään ja niiden värit ovat pysyneet ihanan raikkaina.




Tempe's Favourite on aivan ihana!




China Town on viimeisenä kukkiva tulppaanini. Nuppuinen ryhmäkin oli kivan näköinen.




Kukat värittyvät hennosti vaaleanpunaisella.




Jotakin muutakin on kukassa; hopeatäpläpeippi.




Valkopeippi




Tummakurjenpolvi kasvattaa näyttävän kasvuston. Sen lehdetkin ovat kauniit. Se siementää todella tehokkaasti, joten kukkineet versot kannattaa leikata. Siementaimet on kyllä helppo tunnistaa kukkapenkistä ja nyppäistä pois, jos ei halua sen leviävän joka paikkaan.