keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Kuusi kuvaa kesästä

 

Huh, huh... onpa tullut pitkä blogitauko! Olen toki lukenut muiden kirjoituksia, mutta itse olen päivittänyt vain instagramia ja sitäkin harvakseen. Oma puutarhakauteni on jo alkanut -narsissitupakat, leijonankidat ja keijunmekot ovat pienellä idulla. Viime vuoden daalioita on kerrostalomme kylmäkellarissa. Jo syksyllä oli tiedossa, ettei iäkästä kellarin kylmälaitetta enää korjata, jos se rikkoutuu. Nyt se on rikki ja lämmenneessä kellarissa daaliat ovat aloittaneet kasvun. Kellarissa on 14 astetta. Seuraan daalioiden vointia ja toivon, että ne pärjäisivät vielä jonkin aikaa kellarissa, vaikkei siellä olekaan valoa, sillä muutakaan viileää paikkaa minulla ei niille ole...

Mutta nyt Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta saamaani haasteeseen. Kiitos Pirjo herättelystä! Selasin pitkästä aikaa kesäkuvia ja tuli ihan pakahduttava ikävä kesää... No sinne suuntaan ollaan hyvää vauhtia menossa!



Tässä kuva kesämökiltäni sisältä. Aamuaurinko paistaa pirtin pöydälle, kruunuvuokot ja matarat hehkuvat maljakossa.




Naapurin punainen sauna kuvastuu idyllisesti rantaveteen. Tässä kuvassa kesä on vasta alussa, sillä ruovikko ei ole kasvanut tuon isommaksi.




Kurjenmiekkojen kasvuvoimaa. Taatankurjenmiekka on runsastunut ihanasti parissa vuodessa!




Löysin tämän kiitäjän maasta kävelemästä. Se oli vasta kuoriutunut, mutta sen siivet eivät vielä olleet aivan valmiit. Nostin sen seinälle, missä siipien avautumista oli mukava seurata. Tämä on ilmeisesti lehmuskiitäjä.



Suviruusu kuvattu aamukävelyllä kylätien varrella. Noita varhaisia, kesäisiä aamukävelyitäkin on niin ikävä...




Lopuksi vielä lapsenlapseni Hilda Ja Elea kukkapenkkiä ihmettelemässä Visavuoressa Valkeakoskella.


Haastan mukaan itselleni uudet blogit


Tehtävänä siis etsiä kuusi tunnelmallista kuvaa viime kesältä.















tiistai 3. lokakuuta 2023

Viime hehkua

 

Puutarhan viimeisiä kukkia syyskuun lopussa...




Daalia Mango Madness avasi vielä kovaa vauhtia kukkiaan syyskuun lopussa. Sen kukka on aika iso ja nuokkuva. Yritän talvettaa tämän saada sen ensi kesänä hieman aikaisemmin kukkaan.



Gladiolus teki vielä myöhäisen kukan.




Pensaskrassi Alaska Salmon Orangen kukkien väri vaihtelee.




Valkoinen punakosmos jaksaa jatkaa kukkimista, kun kukkineet versot leikkaa pois.




Rungollinen verenpisara näyttää tykkäävän syksystä. Sen juurelle on kylväytynyt orvokkia.




Syreenileimu jaksaa kukkia pitkään ja on kukinnan loppuvaiheessakin viehkeä.




Valkoisen syysleimun kasvustot näkyvät tielle saakka. Se on todella voimakas leviämään.




Kruunuvuokotkin innostuivat kukkimaan vielä syksyllä. Seurana on luonnonkasvi nurmitädyke.










torstai 21. syyskuuta 2023

Porkkalan kartano


Vierailin Porkkalan kartanon puistossa elokuun alussa. Päivä oli juuri se sama, kun Sylvia-myrsky riehui. Kartanosta oli sähköt poikki, enkä päässyt kahvittelemaan heidän kahvilassaan, eikä puistossa vanhojen puiden keskellä kulkeminenkaan tuntunut ihan turvalliselta. Lehtikuusista oli tippunut isoja oksia ja en uskaltanut mennä metsäpuutarhaan.




Päärakennuksen edustalla oleva pitkä perennapenkki oli elokuun alussa kaunis ja kukkiva.




Pieni paviljonki




Syysleimuja




Tässä on edustettuna varmasti kaikki syysleimun eri värit...




Upea lilja




Suihkulähde talon takana (tässä vaiheessa sähkökatko oli ohi).




Ruosteista romantiikkaa




Purppuran värinen jättikarhunputki näytti upealta.




Tummatulikukka




Ihailin taas kasvihuonetta. 




Vanha, kunnostettu kasvihuone on täynnä kukkia, hedelmäkasveja ja vanhoja puutarhatyökaluja.




Sinivalkoinen sinisarja




Ihana pelargoni!




Lyijykukka




Kaunis portti



Porkkalan kartanon puisto on minulla melkein jokavuotinen käyntikohde. Edelliset postaukset löydät sivupalkin tunnisteista kohdasta porkkalankartano.




tiistai 12. syyskuuta 2023

Mökkiviikonloppu syyskuusssa


Kesä ei ihan vielä halua heittää hyvästejä. Viikonloppunakin oli todella kauniita ja kesäisiä hetkiä mökillä. Piha tosin on jo syksyisen hompsuinen, mutta vielä kukkiva.



Perjantaina järvi oli tyyni ja epätodellisen kaunis...



Suurin osa auringonkukista on kaatuillut sateissa ja tuulissa, mutta jokunen kukkii vielä.




Lämmin sää houkutteli pihaan ennätysmäärän amiraaleja. Laskin niitä yhteensä kuusitoista pihan nauhuksissa ja punalatvoissa.




Viimeinenkin daalia availi kukkaansa. Lajike on Mango Madness.




Rotkolemmikki kukkii uudestaan muutamalla kukalla.




Piha aamuvalossa. Valkoiset syysleimut ja kukkapenkin reunaan istuttamani narsissitupakat hehkuvat hämärässä.



Narsissitupakoiden kukinnasta on pitkä ilo, kun niitä istuttaa eri puolille pihaa. Puolivarjoisassa paikassa ne ovat vasta nyt parhaimmillaan.









 

sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Daalioiden loppukiri


Esikasvatin tänä vuonna kuusi daaliaa. Nyt viideskin niistä on ehtinyt kukkaan.



Se on suurikukkainen (halkaisija n15cm) lautasdaalia, jonka juurakon sain viime syksynä työkaverilta talvetettavaksi. Daalian juurakko on alunperin ostettu Lidlistä. Kukka on todella palavan oranssi.



Samassa ruukussa kukkii pienempi Jowey Winnie.




Viereisessä ruukussa on jo heinäkuulta asti runsaasti kukkinut Edinburgh.



Toisella puolella pihaa kukkii edelleen Copper Boy.



Viimeinenkin daaliani paisuttaa ensimmäistä nuppuaan. Tästä pitäisi tulla oranssin ja vaaleanpunanaisen sävyinen Mango Madness.



Myös ryhmäruusu Peace tarjoilee hedelmäisiä sävyjään.



Runsaat sateet olivat painaneet ja katkoneet melkein kaikki gladiolukseni. Pelastin kukkia kyllä mielelläni maljakkoon. Kummallista, etten ikinä onnistu näiden tuennassa...



Vankkavartista valkoista syysleimua eivät sateet haittaa. Tämä pääsee aina kunnolla kukinnan vauhtiin vasta syyskuussa.



Punalatvat ovat myös vasta nyt kukassa. Amiraalit nauttivat niiden medestä viikonlopun viileästä säästä huolimatta.













torstai 31. elokuuta 2023

Loppukesän perhosia

 

Mökkipihassani oli aika erikoinen perhoskesä. Alkukesästä oli paljon nokkosperhosia liikkeellä. Näkyi myös liuskaperhosia, pihlajaperhosia ja suruvaippakin vieraili usein pihassa. Loppukesällä, kun mäkimeiramit kukkivat, odotin turhaan nokkosperhosia. Kimalaiset ja keisarinviitat kyllä viihtyivät meirameilla. Tänä vuonna loppukesä olikin oikein keisarinviittojen juhlaa, niitä oli paljon myös nauhuksilla.



Vastakuoriutunut keisarinviitta isotähtiputkella.



Keisarinviitat ovat levottomia ja liikkuvat kukilla ollessaan koko ajan -ei mikään helppo kuvattava.




Karttaperhosiakin näkyi jonkin verran. Loppukesän karttaperhoset ovat tälläisiä melkein mustavalkoisia. Alkukesästä lentävä sukupolvi on oranssinruskea.




Nokkosperhonen




Tämän perhosen tunnistin ruostenopsasiiveksi. Näin sen siiven päälipinnankin, mutta en ehtinyt kuvata. Siiven päälipinnan perusteella se oli naaras.




Elokuun lopulla keisariviittojen siivet ovat jo aika kulahtaneet.