maanantai 30. tammikuuta 2012

Kukkapenkin teko, kevät 2011

Keväällä 2011 tutustuin remontin lomassa mökin pihaan. Edelliset asukkaat eivät olleet kamalan kiinnostuneita pihan hoidosta, joten istutuksia ei ole paljoakaan. Tontilla kasvaa omenapuu, mänty, punaherukkaa, raparperia, muutama koristepensas ja kaksi typistettyä hopeapajua. Rannassa on rivi vanhoja komeita tervaleppiä. Pihassa on kukkapenkki, joka syksyllä näytti heinittyneeltä. Siinä näytti rehottavan röyhytatar, juolavehnä ja  jättibalsami, välistä pilkisti muutama pionin lehti, vähän päivänkakkaraa ja pari isoa saniaista. Keväällä huomasin, että penkissä kasvaa vielä kahdessa paikassa päivänliljaa. Päivänliljat olivat ihan täynnä juolavehnää, joten ensimmäinen työ oli nostaa ne ylös penkistä ja perata juolavehnän juuret pois.


Tässä kuvassa näkyy kellertävinä kukkineet ruukkunarsissit,  jotka laitoin maahan odottamaan seuraavaa kevättä. Reunassa olevat vanhat keltanarsissit eivät kukkineet kovin hyvin, yritin lannoitella niitä, jotta jaksaisivat seuraavana keväänä kukkia paremmin.

Juolavehnää lukuunottamatta kukkapenkki ei ollut ihmeekseni kovinkaan rikkaruohottunut. Ilmeisesti röyhytatar oli rehottanut niin rehevänä, että se oli estänyt rikkaruohojen kasvun. Halusin kuitenkin penkkiin kasvamaan ihan jotain muuta kuin tatarta, joten päätin kaivaa sen ylös ja muuttaa toiseen paikkaan. Se ei ollutkaan ihan helppo homma. Tatarella oli voimakas, puumainen juurakko joka ulottui syvälle. Myöhemmin kesällä huomasin, että juurta oli jäänyt kukkapenkkiin ja siitä kasvoi uutta tataren versoa sitä mukaa, kun sitä kitkin pois. Sitkeä kasvi!

Penkissä olevista pioneista olin tosi iloinen. En osannut tehdä niille oikein mitään; kuohkeutin vain niiden ympärillä olevan maan varovasti, lannoitin kevätlannoitteella, kastelin  ja seurasin tyytyväisenä versojen kasvua ja nuppujen ilmestymistä.




Haluan pihaan enimmäkseen vanhoja perinnekasveja ja kestäviä, helposti siemenistä leviäviä kukkia, luonnonkasvitkin saavat vapaasti kukkia joukossa. Istutin kukkapenkkiin sormustinkukkaa, myskimalvaa, tuoksumataraa, tähkätädykettä, loistotädykettä, sinilatvaa ja särkyneensydämen. Lisäksi sain äidiltä maariankellon taimia (niiden pitäisi kukkia tänä kesänä!). Kylvin penkkiin silkkiunikkoa ja kuuruohoa, lisäksi tätä kevättä ja kesää ajatellen puistolemmikkiä sekä illakkoa.


Jotta en heti paljastaisi ihan kaikkea, jätän kukkakuvat myöhempiin postauksiin :).

Ai niin noissa kuvissa näkyy keskellä sarviorvokkia ja palloesikon lehtiä. Ne ovat peräisin tästä:


Heti keväällä oli pakko saada jotakin kukkivaa ruukkuun portaille. Ostin kylmää kestäviä perennoja, jotka sitten myöhemmin istutin kukkapenkkiin. Ruukussa on siis palloesikkoa, sarviorvokkia ja kevätkaihonkukkaa. Kuva on otettu 7.5.

Lisää tästä kukkapenkistä klikkaa tästä.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Kukkaterapiaa!

Ajattelin jakaa tänään sivullani vähän väriä ja iloa kukkakuvien muodossa. Kuvat olen ottanut äitini pihalta pari vuotta sitten. Olkaa hyvät!

Valkoinen sormustinkukka

Kiinankärhö ja pikku kärpänen sadetta pitämässä terälehden alla
Jaloakileija
Kehäkukka
Pensaskrassi
Neitoperhonen elokuunasterilla ja kukkakärpäsen ohilento

Ja lopuksi toinen jaloakileija


 Hyvää viikonloppua kaikille!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Pirtistä viihtyisämpi

Pirtistä oli siis purettu seinä-, katto- ja lattialevyt pois ja esiin oli tullut mustuneet seinä- ja kattohirret sekä kuopille kulunut lautalattia. Ainoastaan katto oli sen näköinen, että sen saattoi jättää näkyviin -sillekin tosin piti tehdä jotain. Raavin katosta irtonaista pölyä ja kuonaa pois teräsharjalla. Puun syyt tulivat esiin paikoitellen kauniisti ja innostuin harjaamaan kattoa enemmänkin. Halusin silti jättää kattoon ajan patinaa, esim muurin vieressä olevaan nokeentuneeseen kohtaan en koskenut ollenkaan. Harjattu katto kaipasi jonkinlaista käsittelyä. Kyselin paikallisen tavaratalon maaliosaston myyjältä, mitä tuollaiseen vanhaan pintaan uskaltaisi laittaa ilman , että tekee pinnalle korvaamatonta vahinkoa. Hän otti ongelmani oikein omakseen ja selvitti asiaa. Ratkaisuksi löytyi saunavaha, joka sävytettiin kuultavan puunsuojan harmaanruskealla sävyllä. Kokeilin vahaa pienelle alalle kattoa ja sävy sekä vahan himmeä kiilto näyttivät juuri siltä mitä olin ajatellutkin. Levitin vahaa kattoon superlonisienellä. Pinta-alaa on noin 18 m2, yksi sivelykerros riitti, mutta kattourakan jälkeen niskani olivat kyllä monta viikkoa kipeät...



Katosta tuli mukavasti eläväpintainen. Varsinkin kynttilän valossa se kiiltää tummana ja kauniin himmeänä.
Kuvassa näkyvä lamppu on tehty vanhasta lampun kannasta, joka oli jätetty kattolevyjen alle. Mökissä ei ole (enää) sähköistystä, mutta valaistus (ja cd-soitin!) toimii aurinkosähköllä. Sukulaismiehet innostuivat yhdistämään vanhan lampun moderniin aurinkosähköön. Löysin kuvun kirpparilta. Se on kuulunut ihan erilaiseen lamppuun, mutta tuollaisena siitä tulee ihan oikea vaikutelma vanhaan pirttiin.

Oli vaikea päättää, mitä pirtin seiniin laitetaan pinnoitteeksi. Selasin sisustuslehtiä ja kirjoja sekä etsin netistä silmää miellyttäviä seinäratkaisuja. Paneloitu, valkoinen seinä näytti jotenkin hyvältä ja se päätettiin toteuttaa. Minulla oli remonttimiehinä veli ja siskonmies, jotka tekivät ison työn koolatessaan mökin seinät tasaiseksi -ne kun ovat jokainen vähän eri suunnalle kallellaan. Löysimme paneelia, joka oli valmiiksi vahattu valkoiseksi, puun syyt kuultavat läpi ja elävöittävät pintaa.



Lattiasta tuli leveällä mäntylankulla päällystettynä kaunis. Lattia käsiteltiin venelakalla. Itse olisin halunnut jonkun ekologisemman käsittelyn puuöljyllä tai vahalla, mutta siskon mies oli jo hankkinut venelakkaa ja sitä sitten käytettiin, vaikka sen levitys sisätiloissa olikin ollut kuulemma aika liuottimen käryistä hommaa.

Mökin sisustuksesta löytyy juttua täältä.

torstai 19. tammikuuta 2012

Tiffanyenkeleitä

Olin eilen lasityötunneilla. En saanut päässä pyörivää ideaa isosta lasityöstä kypsytettyä ihan valmiiksi, joten ajattelin tehdä tällä kertaa lasienkeleitä. Käytin mallia, jolla tein yhden sellaisen muutama vuosi sitten. Tässä työvaiheita:


Jäljensin mallin voipaperin avulla. Malli on kiinnitetty tasaiseen alustaan kontaktimuovilla, ettei se kastuisi myöhemmässä vaiheessa. Otin voipaperikuviosta kopion, jonka päällystin myös kontaktimuovilla, leikkasin palat irti. Palat toimivat kaavoina lasia leikatessa.



Palat leikataan lasiveitsellä, joka piirtää ohuen naarmun lasin pintaan. Lasi leikkaantuu naarmun kohdalta erilaisilla pihdeillä painamalla ja varovasti vetämällä. Käytän opiston pihtejä, joten niitä ei näissä kotona otetuissa kuvissa ole. Leikatut palat hiotaan vesihiomakoneella, josta myöskään ei ole kuvaa. Paloja sovitetaan välillä mallin päälle. Hiotut palat reunustetaan kuparifolioteipillä. Tina ei tartu lasiin vaan teipin kupariin.





Palat asetetaan mallin päälle kohdalleen ja tina sulatetaan kolvilla saumoihin. Tehtailin kolme enkeliä  - kummallekin tytölle omat ja yksi vielä äidillenikin.



Tein jo syksyllä yhden isomman työn mökille. Laitan siitä kuvia, kun saan sen paikalleen.

Muutama lukija on jo löytänyt blogini, kiitos kommenteista! Tuli lisää motivaatiota kirjoittamiseen : ). Jos sitten seuraavaksi saisin jatkettua sitä mökin remontin kuvausta...

maanantai 16. tammikuuta 2012

Puutarhan kevät 2011

Syksyllä 2010 pääsin tekemään elämäni ensimmäisen oman sipulikukkamaan. Valitsin siihen erilaisia sipuleita ihan sen mukaan, mikä miellytti silmää pakkauksia selatessa. En yhtään tiennyt, liikkuuko mökkitontilla sipuleita syöviä vesimyyriä, joten varmuuden vuoksi laitoin jalostettujen tulppaanien sipulit myyräverkon sisään, kasvitieteellisten tulppaanien, narsissien ja iiristen sipulit uskalsin jättää verkon ulkopuolelle. Tein siis verkosta litteän laatikon mallisen, täytin sen tiiviisti mullalla, laitoin sipulit sisään ja peitin laatikon mullalla niin, että sipulit jäivät sopivaan istutussyvyyteen.



Suuri oli ilo, kun tulin mökille käymään 2.5. ja näin kevätiirikset kukassa! Vasta viikkoa aiemmin niiden paikalla oli ollut maasta pilkistäviä vihreitä lehdenkärkiä. Kukka itsessään ei ole mitenkään näyttävä, mutta kyllä sydämeni silti pakahtui kukkapenkkini ensimmäisiä kukkia katsellessa!


Seuraavaksi kukkaan kerkesivät kasvitieteelliset (jalostamattomat) tulppaanit, jotka kukkivat tosi iloisena ryhmänä. Kukinta oli ihan loppusuoralla, kun tontilla sitten vieraili se pelätty vesimyyrä, joka söi niiden sipulit ja jätti jäljelle vain katkotut varret.


Narsissit ja kerrotut punaiset tulppaanit kukkivatkin sitten yhtäaikaa samalla kun myöhäisemmät mustat tulppaanit kasvattivat kukkavartta.





Huomaa pieni kukkahämähäkki keltaisen narsissin torven päällä!




Kylläpä ne olivatkin ihania! Mustat tulppaanit kukkivat pitkään, noin kaksi viikkoa. Vasta kesäkuun alun helteet saivat ne kuihtumaan. Jossain valossa ne näyttivät tosiaan mustilta. Toin niiden sipulit syksyllä Italian matkalta Riminin torilta. Siellä myytiin sipuleita irtomyyntinä. Taitavat kyllä olla samoja Queen of Night-tulppaaneja, mitä Suomessakin saa.

Seuraavaksi luvassa jatkoa mökin pirtin remonttiin.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Talvisia kuvia

Upea talvipäivä -ja mulla tietenkin työpäivä. Katselin ulos työpaikan ikkunoista ja harmittelin, etten päässyt ulos kuvaamaan talvisia maisemia. Laitan tähän sen sijaan arkistostani kuvia tammikuisesta talvipäivästä kahden vuoden takaa.










Lumi koristelee maiseman juhla-asuun ja tekee tavallisesta vadelman versostakin taideteoksen!

Huomisellekin olisi luvassa auringon pilkahduksia ja kirpeää pakkasta. Hienoa talvipäivää kaikille, jotka siitä saavat nauttia ulkoilemalla, minulla on taas työpäivä.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Vanhan talon kertomaa

Purettujen seinä- ja kattolevyjen alta löytyi kaikkea mielenkiintoista.




Alempi sinertävä pinkopahvikerros on laitettu ilmeisesti vuonna -33 -alla olevien lehtien päiväyksistä päätellen. Siihen oli raapustettu nimiä lapsen käsialalla. Pontevasta ANNTERO-signeerauksesta olen päätellyt, että sinertävän pinkopahvin tilalle on vaihdettu vihreä joskus 40-luvun puolivälissä. Mökin minulle myynyt Antero on ollut silloin ekaluokkalainen, sopivassa seiniinraapustelu iässä. Mökin hirsikatto on ollut näkyvissä siihen asti. Vihreä pinkopahvi on vedetty myös kattoon. Katto on sitten vielä tasoitettu levyillä 60-70-lukujen vaihteessa.



Ihmettelimme kattohirsissä olevia hiiltyneitä keroja. Joku sitten huomasi, että hiiltyneen paikan päällä on aina naulanreikä (tai useampia). Hirressä on varmaan ollut roikkumassa päre tai lamppu, hiilyminen on varmaan tapahtunut pidemmän ajan kuluessa.



Levyjen alta paljastunut lattia oli muuten hyvässä kunnossa, mutta se oli niin kulunut, ettei sitä voinut jättää näkyviin. Puun syyt ja lankkujen liitokset olivat koholla. Entisen leivinuuni-hellan (nykyisin takka) ympärillä puu oli kulunut ihan kuopille. Siinä sitä on laitettu ruokaa ja leivottu leipää useampikin kerta. Kuvissa lattia on jo koolattu uusia lankkuja varten. Toisaalta harmittaa, että vanha lattia peitettiin käyttömukavuutta ajatellen, mutta siellähän se on, jos joskus mieli muuttuu.


maanantai 9. tammikuuta 2012

Kaikki alkoi siitä, kun...

Keväällä 2010 pitkään kytenyt mökkikuume roihahti täyteen liekkiin. Haaveissa oli löytää vanha talo ja sen verran omaa maata, että saisin suunnitella ja toteuttaa sen oman puutarhan. Ihmeen pian löytyi tämä vanha talo lähes keskellä hämäläistä kylää, aivan mutkikkaan kylätien varrella ja vielä kivenheiton päässä suurehkon järven rannasta -se tie tosin kulkee mökin ja järven välistä. Omaa rantaa on kuitenkin parikymmentä metriä. Tulin katsomaan mökkiä aurinkoisena kevätpäivänä -tulin, näin ja rakastuin! Kesän ajan yritin vielä viilennellä tunteitani ja miettiä järkevästi mökin hankintaa, mutta syksyllä tein siitä sitten kaupat.

Heti syksyllä pääsin aloittamaan puutarhaunelmani toteuttamista. Tein pihaan sipulikukkamaan odottamaan kevättä.


Laitoin tulppaanin sipulit myyriltä suojaan verkon sisään, sillä en halunnut syöttää Italiasta tuotuja mustan tulppaanin sipuleita tontilla mahdollisesti vieraileville vesimyyrille. Narsissit, kevätiirikset ja kasvitieteelliset tulppaanit uskalsin istuttaa ilman verkkoa.

Mökillä on ikää reilu sata vuotta. Vanhaan osaan kuuluu pirtti, pieni kammari, jossa on kaakeliuuni ja keittö, joka on tehty entiseen eteiseen. Taloon on lisätty kaksi siipeä. Järven puolella olevassa siivessä on kaunis, tilava kuisti. Talon takapuolella on uusi siipi, jossa on sauna, pesuhuone, huussi ja varasto. Pihassa on vielä rakennus, jossa on huone ja varasto. Ostohetkellä pirtin seinät ja katto oli pinnoitettu levyllä ja mieli paloi näkemään mitä alta löytyy.




Kuvat ovat heikkolaatuisia, sillä valoa oli syksyllä jo vähän, enkä älynnyt käyttää salamaa.

Mökistä oli ehditty vaihtaa vanhat ikkunat pois ja leivinuuni-hella oli muutettu takaksi, eli vanhaa oli karsittu pois rankalla kädellä. Joku häivähdys entistä henkeä oli kuitenkin aistittavissa ja sitä halusin tuoda mökkiin lisää. Pirtistä päätettiin purkaa kaikki levyt pois. Pääsiäisenä 2011 päästiin aloittamaan työ. Kuten arvata saattaa, työ oli äärettömän pölyistä ja likaista.



Levyjen alta paljastui kaksi eriväriseksi maalattua pinkopahvikerrosta ja tummuneet, satavuotiaat hirret. Katossa oli kolme komeaa hirttä näkyvissä. Seinien hirret olivat sen näköisiä, ettei niitä voinut jättää näkyviin, niinkuin olin ajatellut -en halua sentään mökkeillä museossa. Lattia jätettiin vielä purkamatta. Lattialevyjen alle kurkattiin sen verran, että nähtiin, että alla on alkuperäinen lautalattia.

Jatkuu lähipäivinä...

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Unelmaa toteuttamassa

Tässä esittäytyy nelikymppinen kahden tyttären äiti Saraheinä. Minusta tuli vuosi sitten Hämeen sydänmailla sijaitsevan mummonmökin onnellinen omistaja. Mökkiä rempattiin viime kesänä sukulaisvoimin, mutta paljon on vielä kohennettavaa edessäkin. Mökin pihakin on aikalailla peruskuntoinen. Olen entiseltä ammatiltani puutarhuri, remonttihommia teen mututuntumalta ja taitavampien avustuksella. Mökkiä täytyy tietenkin myös sisustaa ja siitä syystä kirpputorien kiertämisestä on tullut suorastaan harrastus. Pää pursuaa unelmia ja suunnitelmia ja niitä ajattelin tulla jakamaan tänne muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Tarkoitus olisi postata kuvia ja juttua viime kesän touhuista näin takautuvasti talven aikana ja jatkaa sitten tuoreilla päivityksillä kun kevät koittaa... kunhan vaan saan tämän blogin tekemisen hallintaan!







Tässä pari keväistä kukkakuvaa talvipäivän iloksi!