Viime viikon Puutarhakeskiviikossa sanottiin osuvasti, että tähän aikaan vuodesta puutarha koostuu pääasiassa muistoista. Kävin perjantaina mökillä katsomassa, mitä näistä kesän muistoista on vielä jäljellä.
Auringonkukkien kukinta alkaa joka vuosi myöhään, vaikka yritän aikaistaa sitä esikasvattamalla taimia kuukauden verran. Toisaalta kukinta kestää sitten syksyllä pitkään.
Huurteen koristamat kiinanasterit ovat kukkapenkin väripilkku.
Kehäkukistakin löytyy vielä väriä.
Syysleimussa riittää kukkia heinäkuun lopulta pakkasiin asti.
Syysasterin viimeisiä kukkia ja suloisia siemenpallukoita.
Petunia kukkii vielä täyttä päätä ruukussa. Kesän kerrotut kukat ovat vaihtuneet syksyn tullen yksinkertaisiksi.
Jalokärhö Piilussa oli vielä yksi kaunis kukka -huurteen koristama sekin.
Mukavaa sateista sunnuntaipäivää kaikille!