Kaikki alkoi siitä, kun...

Keväällä 2010 pitkään kytenyt mökkikuume roihahti täyteen liekkiin. Haaveissa oli löytää vanha talo ja sen verran omaa maata, että saisin suunnitella ja toteuttaa sen oman puutarhan. Ihmeen pian löytyi tämä vanha talo lähes keskellä hämäläistä kylää, aivan mutkikkaan kylätien varrella ja vielä kivenheiton päässä suurehkon järven rannasta -se tie tosin kulkee mökin ja järven välistä. Omaa rantaa on kuitenkin parikymmentä metriä. Tulin katsomaan mökkiä aurinkoisena kevätpäivänä -tulin, näin ja rakastuin! Kesän ajan yritin vielä viilennellä tunteitani ja miettiä järkevästi mökin hankintaa, mutta syksyllä tein siitä sitten kaupat.

Heti syksyllä pääsin aloittamaan puutarhaunelmani toteuttamista. Tein pihaan sipulikukkamaan odottamaan kevättä.

Laitoin tulppaanin sipulit myyriltä suojaan verkon sisään, sillä en halunnut syöttää Italiasta tuotuja mustan tulppaanin sipuleita tontilla mahdollisesti vieraileville vesimyyrille. Narsissit, kevätiirikset ja kasvitieteelliset tulppaanit uskalsin istuttaa ilman verkkoa.

Mökillä on ikää reilu sata vuotta. Vanhaan osaan kuuluu pirtti, pieni kammari, jossa on kaakeliuuni ja keittö, joka on tehty entiseen eteiseen. Taloon on lisätty kaksi siipeä. Järven puolella olevassa siivessä on kaunis, tilava kuisti. Talon takapuolella on uusi siipi, jossa on sauna, pesuhuone, huussi ja varasto. Pihassa on vielä rakennus, jossa on huone ja varasto. Ostohetkellä pirtin seinät ja katto oli pinnoitettu levyllä ja mieli paloi näkemään mitä alta löytyy.

Kuvat ovat heikkolaatuisia, sillä valoa oli syksyllä jo vähän, enkä älynnyt käyttää salamaa.

Mökistä oli ehditty vaihtaa vanhat ikkunat pois ja leivinuuni-hella oli muutettu takaksi, eli vanhaa oli karsittu pois rankalla kädellä. Joku häivähdys entistä henkeä oli kuitenkin aistittavissa ja sitä halusin tuoda mökkiin lisää. Pirtistä päätettiin purkaa kaikki levyt pois. Pääsiäisenä 2011 päästiin aloittamaan työ. Kuten arvata saattaa, työ oli äärettömän pölyistä ja likaista.

Levyjen alta paljastui kaksi eriväriseksi maalattua pinkopahvikerrosta ja tummuneet, satavuotiaat hirret. Katossa oli kolme komeaa hirttä näkyvissä. Seinien hirret olivat sen näköisiä, ettei niitä voinut jättää näkyviin, niinkuin olin ajatellut -en halua sentään mökkeillä museossa. Lattia jätettiin vielä purkamatta. Lattialevyjen alle kurkattiin sen verran, että nähtiin, että alla on alkuperäinen lautalattia.

Jatkuu lähipäivinä...