Syksyn tuntua

 

Ajelimme sunnuntaiaamuna mökille. Aurinko paistoi, mutta paikoin mökkitien varrella sumu oli niin tiheä, että tuntui, kuin pilvi olisi laskeutunut maan tasalle. Paikoitellen maisemat avautuivat upeina sumun tehdessä taikojaan yhdessä alhaalta paistavan auringon kanssa. 

Järven vastaranta peittyi sumuun.

Valkoiset syysleimut olivat vielä voimissaan.

Daaliat olivat säästyneet hallalta saaneet vielä kukkia auki. Isabelle kukkii oikeastaan vasta nyt kunnolla.

Copper Boyn kukat olivat aiemmin kesällä tummemman punaisia. Nyt ne ovat mielestäni saman värisiä, kuin ensimmäisenä kukintavuonnakin.

Punahatun kukat ovat todella pitkäikäisiä. Näistä ensimmäinen kukka avautui jo elokuun puolessa välissä. Uusia kukkia on avautunut verkkaiseen tahtiin sen jälkeen.

Krassitkin jaksavat vielä kukkia.

Ahkeria kukkijoita ovat myös huovinkukat, jotka ovat vaan kaunistuneet syksyn edetessä.

Nukenkaulus on myös kestävä. Ostin kolme vähän samannäköistä nukkeasteria, jotka lopettivat kukinnan jo elokuussa.  Olisi kannattanut satsata mieluummin nukenkauluksiin...

Heinäkuun lopulta kukkineessa syysvuokossa on vielä jokunen kukka.

Punalatvat lopettelevat myös kukintaa.

Pihaan lennähti vielä yksi amiraaliperhonen. Hyvä, kun sille on vielä joitain mesikasveja tallella...

Tätä kultakuoriaista ihmettelin. Aivan kuin se olisi pukenut villakerraston kiiltävien siipiensä alle. Sitä se kyllä jo tarvitseekin; yöt alkavat olla todella viileitä.

Kukkaniitty

 

Mökkitien varrella oleva kukkaniitty on päässyt taas täyteen kukoistukseensa. Aurinkoisina päivinä tässä on varmasti parveillut loppukesän perhosia ja muita pölyttäjiä.

Silkkiunikot, malopit, ruiskukat, kehäkukat, tulikukat ja muut hehkuivat ihanasti väreissään pilvisenäkin päivänä.

Leimuja

 

Syysleimut kukkivat vielä täyttä päätä mökillä.

Valkoinen, korkea, hyvin pystyssä pysyvä leimu tulee kukkaan aina myöhään. Tänä vuonna kukinta pääsi vauhtiin vasta syyskuun alussa. En tiedä lajikkeen nimeä, sain tämän alun työkaverilta vuosia sitten. Todella hyvä kasvi syyspuutarhaan!

Kukinto on aika kookas ja kukat puhtaan valkoiset. Kasvi on kova leviämään. 

Syreenileimut kukkivat vieläkin. Sateet ovat painaneet korkeita varsia vaakatasoon, mutta heinäkuun lopulla alkanut kukinta jatkuu.

Blue Paradise kukkii vielä parilla kukalla.

Voimakkaan aniliinin punainen Starfire.

Vaaleamman punainen kirppisleimu rauhoittaa vähän Starfiren värikkyyttä. Terälehdellä taitaa olla pieni kukkahämähäkin 'poikanen'.

Syysvuokotkin kukkivat vielä hempeän värisinä. Kimalaisten surina niissä on vähän vähentynyt kesän huippuajoista.

Mökillä kukkii vielä

 

Pääsimme mökille pitkästä aikaa koko viikonlopuksi. Sää suosi ja vaikka puutarha on jo syksyisen kulahtanut, sieltä löytyi vielä paljon kukkivaa.

Silkkiunikot jatkavat kukintaa. Näissä on aivan kuin huurretta pinnalla. Jännä efekti!

Huomasin vielä yhden uuden kukkijankin. Keijuängelmä on joutunut vähän ahtaaseen kasvupaikkaan (niin kuin moni muukin perenna puutarhassani...). Aiemmin kesällä katsoin, ettei se taida enää kukkiakaan, mutta nyt huomasin sen hennon kukinnon syreenileimujen keskellä. Sinnikäs kasvi!

Daalia Totally Tangerine on kukkinut runsaasti koko kesän.

Kasvupaikka talon aurinkoisella seinustalla taitaa olla sille mieluinen.

Ahkera kukkija on myös kiinanasteri Tower Chamois ruukussaan. Se on joutunut kärsimään ajoittaista kuivuutta, eikä näytä enää ihan hehkeältä, mutta on kukkinut jo heinäkuun lopulta saakka.

Yksittäiset kukat kestävät pitkään. Olen poiminut tästä maljakkoon ja tämä on kestävä leikkokukkakin.

Perhoset olivat löytäneet taas puutarhani nauhukset ja punahatut. Tästä olen iloinen!

Viimeiset tiikerililjat hohtivat vielä oransseina.

Ihana oli myös melkein täysi kuu, joka nousi oranssina järven ylle.

Elokuun aamu

 

Työmatkani kulkee rakenteilla olevan asuinalueen läpi. Arkinenkin maasto näyttää sumuisena aamuna taianomaiselta...

Pikavisiitti mökille

 

Muu elämä haittaa taas mökkeilyä ja puutarhasta nauttimista. Loma loppui ja viikonloputkin täyttyvät nyt tapahtumista, jotka pitävät minut pois mökiltä. Lauantaina käväisin siellä pikapikaa. Kuvasin kukat, ajoin ruohot ja poimin vihdoin kypsyvät mustaherukat. Joitain uusia nuppuja oli vielä päässyt kukkaan.

Sinipallo-ohdake on kukassa. Pienessä kukkapallossa pörräsi kimalaisia, vaikka muitakin mesikasveja on ympärillä runsaasti. Ilmeisen suosittu kasvi siis. Minäkin pidän näistä kovasti, mutta on ollut vaikea saada niitä viihtymään puolivarjoisella pihallani. Tänä vuonna kolme yksilöä kukkii.

Vieressä kasvaa punahattu Green Twister, joka on saanut myös vähän punaista vihreisiin terälehtiinsä.

Nauhukset ovat vihdoin kukassa. Kallionauhus.

Soihtunauhus. Tämä edellisvuosien perhosmagneetti kukkii vuosi vuodelta pienemmin kukin. Täytyy varmaan perehtyä sen erityisvaatimuksiin, ettei se kokonaan häviä...

Yksikertainen suopayrttini on myös päässyt kukkaan. Joka vuosi suunnittelen, että siirrän sitä aurinkoisempaan paikaan, mutta aina se jää. Tämä ei ole ollenkaan niin agressiivisesti leviävä, kuin kerrottu suopayrtti.

Esikasvatin anisiisoa lajike on Apache Sunrise. Odotin tästä vähän jotain enemmän. Ensimmäiset kukat ovat auki, mutta kasvi on todella hento monihaarainen tupas. Ehkä tämä talvehtii ja jatkossa saan ihailla kunnollista kukintaa...

Kotiin viemisiksi tein ison kukkakimpun puutarhan kukista. Nyt kesän lopulla niitä raaskii jo kerätä kimppuun.

Melontaretki elokuussa

 

Sumuinen aamu elokuussa. Tätä olen odottanut. Lähden melomaan tyynelle järvelle.

Rannassa härkälintu seuraa touhujani uteliaana ja sukeltaa kauemmas, kun saan kanootin vesille.

Aamun valo on niin kaunis!

Kun pääsen vähän kauemmas aurinko alkaa pilkistellä metsän reunan yli.

Saaret uivat sumussa.

Upea hetki, kun kuikat uivat lähemmäs. 

Kanootilla liikkuva ihminen ei jaksa kauaa kiinnostaa niitä. Ne jatkavat aamutoimiaan.

Melon saarien väliin ja sieltä kiviseltä luodolta löydän mökkilahdella viihtyvät kurjet, joiden huutoja saan kuunnella joka aamu.

Aamu on uskomattoman kaunis! Tätä melontaretkeä saan taas muistella talven pimeydessä.