Jouluhaaste

Joulukuu on alkanut mukavan lumisissa merkeissä.  Maailma näytti tänäänkin niin kauniilta, kun aurinko paistoi puhtaan valkoisen maiseman yllä. Jotenkin tuo lumen tulo virittää väkisinkin joulutunnelmaan ja johan se saa tullakin :).

Katja blogista Viherpiiperrystä sun muuta kehotti kaikkia ottamaan osaa jouluhaasteeseen. Haasteessa pitää vastata neljään jouluiseen kysymykseen.

1. Lempijoulukukkasi?
 - Amaryllis. Kaikki värit ovat ihania, mutta ehkä tummanpunainen on kaunein. Hyasintteja pitää myös aina olla tuoksua tuomassa.

2. Joululaulu, joka virittää joulutunnelmaan?
 - Niitä on tietenkin monta Enkeli taivaan, Heinillä härkien kaukalon ja Varpunen jouluaamuna
 ovat tunnelmallisimmat.

3. Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä
 - Lasten kanssa ollaan joka vuosi leivottu omatekemästä taikinasta tehtyjä joulupipareita. Olen myös aina  kuvannut piparinleivonnan, valokuvista voisi tehdä kivan kollaasin.  Meillä on myös perinteenä leipoa ensimmäiset joulutortut ensimmäisenä adventtina. Tänäänkin juotiin siis kotona torttukahvit.

4. Tunnelmallisin joulun tuoksu?
-Kaikki joulun tuoksut ovat ihania ja vievät mennessään aiempiin jouluihin...joulukuusen tuoksu on tunnelmallisin. Miten se voikin olla niin erilainen kuin metsässä kasvavan kuusen tuoksu?

Ihanaa adventinaikaa sivuillani vieraileville!

Valoa pimeään

Pirkko blogista elämää ja elämyksiä   oli saanut haasteen kuvata valaisimiaan ja toivoi, että tämä haaste leviäisi blogeissa. Tartun innolla tähän haasteeseen :).

 

Eteisessä pitäisi olla periaatteessa kirkas valaistus, mutta meillä on siellä kaksi tälläistä pehmeää lämmintä valoa antavaa lamppua. Nämä oli vaan pakko saada. Ja tunnelmallisemmallakin valaistuksella on hyvin pärjätty.

 

Keittiön pöydällä on Ikeasta ostettu pikkulamppu.

 

Olohuoneen katossa on iso pyöreä valaisin. Sen pienet kiekot on tehty simpukankuoresta. Valaistuna se muistuttaa aivan himmeästi hohtavaa täysikuuta.

 

Makuuhuoneessani on mummultani peritty 70-luvun kristallikruunu. Tämän tunnearvo on mittaamaton! Tämä on juuri se lamppu, jota lapsena aina Anttilan postimyyntiluettelossa ihailin, enpä silloin arvannut, että joskus se tosiaan valaisee huonettani.

 

Olohuoneesssa on vielä tälläinen pikkuinen korilamppu tunnelmaa tuomassa.

 

Napatkaahan muutkin valaisinhaaste mukaan!

 

Marraskuu alkaa olla lopuillaan. Valoa päiviisi!

Kesätuulessa

Kesästä jäljelle jäi muisto vain...

 

 

 

 

 

Tummanpunaiset silkkiunikot tanssivat tuulessa

 

 

 

Vielä marraskuun kuvia

Vaikka tämän marraskuun yleisilme on ollut synkkä ja harmaa, niin kameran kanssa kulkiessani olen nähnyt paljon kaunista

 

Oksa peittyi ennen vihreisiin lehtiin, nyt sammaleet peittävät sen

 

Maatuva lehti -kuin pitsiä

 

Sammalet rakastavat marraskuuta

 

Nuori tammi pitää kiinni lehdistään

 

 

Huurre on pikkutarkka koristelija

 

Kallioimarteet

 

 

Tervaleppien kiemuraiset oksat kirjovat hämärtyvää taivasta

 

 

Hyvää marraskuun viimeistä viikkoa sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijaksi Runner Bean!

 

 

 

 

Kadonneessa kartanossa

 

Tämä vanha koivukuja vie kadonneeseen Kaukajärven kartanoon. Kartanon rakennutti Haiharan kartanon omistajien velipuoli Bertel Grahn 1900-luvun alussa. Kaksikerroksisen linnamaisen päärakennuksen suunnitteli Wivi Lönn. Kartano eli  kukoistustaan ennen toista maailmansotaa.  

Nämä portaat veivät aikoinaan päärakennuksen länsipuolella sijainneeneeseen englantilaistyyliseen maisemapuutarhaan. Puutarha on metsittynyt, mutta vieläkin voi aavistaa tammien, lehmusten ja saarnien reunustaman suuren nurmikentän paikan. Aivan rakennuksen lähellä on ollut koristeellisia kukkaistuksia, joihin on ajan tapojen mukaan tuotu kesäksi agaaveja ja 'liljapuita sekä palmuliljoja' sekä muita ruukuissa kasvavia huonekasveja.

 

Päärakennuksesta on jäljellä enää sammaloituneet perustukset. Nämä portaat ovat varmaan vieneet aikoinaan päärakennuksen yhteydessä olleeseen talvipuutarhaan. Perustusten keskellä kasvaa jo täysikasvuisia puita.

 

 

 

Rinteessä sijainnut puutarha on ollut muurein pengerretty. Paikalta löytyy vieläkin vanhoja puutarhakasveja, ehkä mielenkiintoisin löytöni on maan pintaa pitkin kasvava tuoksuköynnöskuusama.

 

Nämä portaat ovat johtaneet päärakennuksen vieressä olevalle Sonnivuorelle.

 

Sonnivuorella on kohonnut 24 metriä korkea kuusikulmainen näkötorni, josta on ollut upea näkymä Kaukajärvelle ja paikkaa silloin ympäröineeseen maalaismaisemaan. Vuoren laella kasvaa vieläkin keto-orvokkia, jota sinne on varmaankin aikoinaan kylvetty.

 

Sonnivuoren juurella kiertää tunnelmallinen polku.

 

 

Kaukajärven kartano rapistui hiljalleen sen jälkeen, kun  Bertel Grahn oli kuollut vuonna 1940. Hänen leskensä myi päärakennuksen ja osan maista Tampereen kaupungille 1952. Kaupunki purki huonoon kuntoon päässeen rakennuksen 1975.

 

Kadonneen kartanon sijoilla on mielenkiintoista kuljeskella. Luonto on ottanut paikalla vallan. Puutarhakasveina tunnetut pihlaja-angervot, korallikanukat ja saarnet ovat villiintyneet osaksi luontoa. Pihdat, sembramännyt ja mustakuuset kasvavat sulassa sovussa koivujen ja raitojen kanssa. Terijoensalavat ovat jo kauan sitten kasvaneet ulos muodostaan. Ryteikön keskeltä löytyy yllättäen rentoakankaalia, tarhakultapiiskua ja puistolemmikeitä. Alue on monimuotoisuudessaan hieno ja suojaisa elinympäristö myös monille pikkulinnuille. 

 

Tänään saatiin nauttia edes kalpeasta auringonpaisteesta. Se piristi mieltä!

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville!

Sadekesän kukkijoita

Sain Katjan blogista vinkin listata kestäviä kesäkukkia, jotka kukkivat  hyvin viime kesän sateista huolimatta. Mukavaa, pääsen taas selaamaan kesäkuvia... :)

 

Ruusuliisa viihtyi hyvin kaivonrenkaassa. Kesän lopulla se jäi tosin täysin villiintyneen krassin peittoon...

 

Tuoksumiekkalilja voidaan kai laskea kesäkukkiin. Sen upeasta, tuoksuvasta kukinnasta sai nauttia kuukauden ajan elo-syyskuussa.

 

 

Huovinkukka ja koristetupakat olivat hyviä kukkijoita. Lobeliakin kesti hyvin loppukesään saakka.

 

Leijonankidat eivät olleet moksiskaan sateesta. Tämä kita oli erityisen kauniin värinen. 

 

Kehäkukat kestivät hyvin pakkasiin asti, vaikka niiden kasvupaikka jäikin aika varjoisaksi loppukesästä, kun tervalepät varjostivat penkkiä.

 

 

Krassit paransivat vaan kukintaansa loppua kohti. Tämä kuva on otettu 20.10.

 

Verbenat, tuoksuherne, auringonkukat, amerikankiurunkannus, miinanköynnös, miljoonakello, koristebataatti,  punavaula ja rikkakukonkannus menestyivät huonosti sateisena ja viileänä kesänä.

 

Hyvää viikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijaksi Puutarhuri!

 

 

 

 

Aurinko ja kuu

Eilen taivas selkeni iltapäivällä. Työpäivän jälkeen oli jäljellä vielä vähän auringonkajoa taivaalla.

 

Auringon valo tekee maisemasta heti mielenkiintoisemman

 

 

Talvella nautin siitä, että puiden siluetit piirtyvät selvinä esiin. Tässä kuvassa on tuomia.

 

Punertavat pilvet maiseman yllä

 

 

 

Kasvava kuu nousee metsikön takaa.

 

Lyhyt päivä kääntyy yöksi

 

 

Mukavaa marraskuisen viikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijaksi pivi ja TAUROS FOTO A FOTO!