lauantai 29. joulukuuta 2012

Tunnustus


Olen saanut jo jokin aika sitten tämän tunnustuksen kolmesta blogista. Sen antoi Runner Bean blogista Tuoksua mintun ja ruusunSeija blogista Pajassa ja puutarhassa  ja Kruunuvuokko blogista Puutarhan lumo. Kaunis kiitos kaikille! Tunnustukseen liittyy kahdeksan asian kertominen itsestä.


 
Kahdeksan vähänkään kiinnostavan asian löytäminen kerrottavaksi on vaikeaa, mutta tässä nyt jotain:
 
-lempivärini on turkoosi, mutta pidän myös murretusta oranssista ja vihreän sävyistä
-lempinumeroni on 8
-lempieläimeni on kissa
-mieluisin joululahja tänä vuonna on pieni keramiikka-Pegasos, jonka sain tyttäreltäni
-lapsena haaveilin sairaanhoitajan ammatista, muita toiveammatteja oli nunna ja erakko :)
-vanhin huonekasvini on lohikäärmepuu, jonka juurrutin pistokkaasta vuonna 86, olen joutunut lyhentämään sitä jo monta kertaa, kun se on kasvanut kattoon saakka
-viimeksi ostamani levy on Tuure Kilpeläisen Just, se on hänen vanhempaa tuotantoaan
-olen koukussa TV-sarjaan Walking deads, vaikka joudunkin katsomaan raaimpia kohtauksia silmät kiinni. Sarja kuvaa tilannetta, jossa pieni määrä ihmisiä on jäänyt eloon maailmanlopun jälkeen ja yrittää selviytyä muuttuneissa olosuhteissa. Sarja on mielestäni tehty hyvin. Juonen kulku ei ole olleenkaan ennalta arvattavissa ja se tekee sarjasta äärimmäisen jännittävän.
 
Tämä tunnustus on jo kiertänyt niin pitkään blogeissa, että en nyt jaa sitä eteenpäin.
 
Kävin Tapanipäivänä Teiskossa katsomassa äitiäni. Siellä oli taas  kukassa punainen syklaami, jonka annoin hänelle jo noin 15 vuotta sitten (tarkkaa vuotta ei kumpikaan muistanut). Syklaamista oli juttua jo täällä.
 

 
Lehtien alla oli vielä lukematon määrä pieniä nuppuja nousemassa. Suuri ruukku, jossa kukka kasvaa, painaa useita kiloja, mutta äiti jaksaa silti nostaa kukan aina välillä kuistille viileään. Viileä kasvupaikka onkin kukan menestymisen salaisuus. 
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville!
 

12 kommenttia:

  1. Kyllä on upea syklaami! Minä onnistun niiden kanssa niin, että kukittuaan kuoplevat pois.

    VastaaPoista
  2. Mukavasti kerrottu!

    Ihanat toiveammatit, nunna ja erakko, ihan loistavat :)

    Minulla on muuten sama tapa pelottavia kohtauksia katsoessa, silmät kiinni ja arvuuteltava äänistä joko voi katsoa :)
    Tuota ko. sarjaa en uskaltanut edes aloittaa seuraamaan.... sen mainoksetkin hirvittää:)

    VastaaPoista
  3. Ihana syklaami! Äitisi on oikea viherpeukalo!
    Mun hoidossa tuo kuolisi jo kukkimisvaiheessa...
    Oikein ihanaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  4. Juu äitit ne ossaa nuo kukankasvatushommat :)

    VastaaPoista
  5. Olen aina luullut, että syklaamit eivät selviä useta vuosia. Uskomatonta, että se on saatu menestymään noin pitkään!

    VastaaPoista
  6. Onnea tunnustuksesta, mielenkiintoisia toiveammetteja sinulla on ollut :) Äitisi on varsinainen kukkavelho, pelkkä syklaamin hengissä pitäminen noin kauan on saavutus, saati että sen saa upeasti kukkimaan.

    VastaaPoista
  7. Vai viileästä tykkää syklaami! Jos sen tuonne tuulikaappiin veisi illaksi, saisi pysymään paremmin hengissä! Samaa sarjaa olen kun ed., että ei meinaa säilyä edes kukinnan loppuun!

    VastaaPoista
  8. Komia syklaami! Ja kivat tunnustukset :)

    VastaaPoista
  9. Onpa komea syklaami. Äitisi on taitava kasvattaja.

    VastaaPoista
  10. Upea syklaami!

    Minäkin seuraan Walking deadia:)

    VastaaPoista
  11. Miten minulta onkin mennyt ohi tuo TV-sarja kokonaan?
    Uskomattomia ovat äidit ja mummut. Minunkin äitini sai kukan kuin kukan viihtymään. Muistelen lapsena nähneeni kuinka hän laittoi ehtaa kanankakkaa ja kahvinpuruja kukkaruukkuihin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kun joku muukin kehtaa tunnustaa seuraavansa Walking deadia :). Äiti on kyllä taitava viherpeukalo, kuten jo aiemminkin olen maininnut.

      Poista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!