Niin vaan on taas marrraskuu. Taas yksi ihana puutarhakesä on takana. Blogini laskeutuu aina näihin aikoihin luonnolliseen hiljaiseloon. Muutamia postausaiheita olen säästänyt kesältä ja laitan niitä julkaisukuntoon hiljalleen talven aikana.
Puutarha on hoideltu talvikuntoon. Viikko sitten kävin vielä siimaamassa nurmikoita ja pätkin osan perennoistakin siimurilla kukkapenkkien päälle helpottaakseni kevään touhuja. Lokakuun puolivälissä istutin viimeiset kevätkukkijoiden sipulit. Niitä tuli lähes 300 tänä vuonna. Nyt on ihana odotella tulppaaniaikaa!
Tässä vielä puutarhan terveisiä menneeltä kesältä talventörröttäjien muodossa.
Akileijan siemenkodat ja taustalla myös puna-ailakkia.
Värimintun ruskeat kukkapohjat
Laukat ovat siementäneet hyvin kukkapenkkeihin. Ne ovat kauniita myöhään syksylläkin.
Elokuunasterit kukkivat hyvin tänä vuonna. Niiden pienet siemenpallot ovat suloisia.
Syysvuokot eivät jätä kasvupaikkaansa syksylläkään.
Kallionauhuksen hahtuvapalloissa on upea väri!
Yhdessä syreenileimun varressa oli viikko sitten vielä kukkia ja nuppu. Se saa puutarhani sitkeimmän sinnittelijän tittelin!
Oi, miten kauniita yksityiskohtia löysit loppusyksyn törröttäjistä.
VastaaPoistaVäkisinkin aiheet vähenevät talven myötä. Onneksi se ei tarkoita blogin lopullista hiljenemistä.
On tosiaan sitkeä leimu! Siemenpallot ja -kodat ovat kiva muisto kesän kukkaloistosta.
VastaaPoista