Elokuun aamu

 

Työmatkani kulkee rakenteilla olevan asuinalueen läpi. Arkinenkin maasto näyttää sumuisena aamuna taianomaiselta...

Pikavisiitti mökille

 

Muu elämä haittaa taas mökkeilyä ja puutarhasta nauttimista. Loma loppui ja viikonloputkin täyttyvät nyt tapahtumista, jotka pitävät minut pois mökiltä. Lauantaina käväisin siellä pikapikaa. Kuvasin kukat, ajoin ruohot ja poimin vihdoin kypsyvät mustaherukat. Joitain uusia nuppuja oli vielä päässyt kukkaan.

Sinipallo-ohdake on kukassa. Pienessä kukkapallossa pörräsi kimalaisia, vaikka muitakin mesikasveja on ympärillä runsaasti. Ilmeisen suosittu kasvi siis. Minäkin pidän näistä kovasti, mutta on ollut vaikea saada niitä viihtymään puolivarjoisella pihallani. Tänä vuonna kolme yksilöä kukkii.

Vieressä kasvaa punahattu Green Twister, joka on saanut myös vähän punaista vihreisiin terälehtiinsä.

Nauhukset ovat vihdoin kukassa. Kallionauhus.

Soihtunauhus. Tämä edellisvuosien perhosmagneetti kukkii vuosi vuodelta pienemmin kukin. Täytyy varmaan perehtyä sen erityisvaatimuksiin, ettei se kokonaan häviä...

Yksikertainen suopayrttini on myös päässyt kukkaan. Joka vuosi suunnittelen, että siirrän sitä aurinkoisempaan paikaan, mutta aina se jää. Tämä ei ole ollenkaan niin agressiivisesti leviävä, kuin kerrottu suopayrtti.

Esikasvatin anisiisoa lajike on Apache Sunrise. Odotin tästä vähän jotain enemmän. Ensimmäiset kukat ovat auki, mutta kasvi on todella hento monihaarainen tupas. Ehkä tämä talvehtii ja jatkossa saan ihailla kunnollista kukintaa...

Kotiin viemisiksi tein ison kukkakimpun puutarhan kukista. Nyt kesän lopulla niitä raaskii jo kerätä kimppuun.

Melontaretki elokuussa

 

Sumuinen aamu elokuussa. Tätä olen odottanut. Lähden melomaan tyynelle järvelle.

Rannassa härkälintu seuraa touhujani uteliaana ja sukeltaa kauemmas, kun saan kanootin vesille.

Aamun valo on niin kaunis!

Kun pääsen vähän kauemmas aurinko alkaa pilkistellä metsän reunan yli.

Saaret uivat sumussa.

Upea hetki, kun kuikat uivat lähemmäs. 

Kanootilla liikkuva ihminen ei jaksa kauaa kiinnostaa niitä. Ne jatkavat aamutoimiaan.

Melon saarien väliin ja sieltä kiviseltä luodolta löydän mökkilahdella viihtyvät kurjet, joiden huutoja saan kuunnella joka aamu.

Aamu on uskomattoman kaunis! Tätä melontaretkeä saan taas muistella talven pimeydessä.

Kukassa

 

Toissa vuonna siemenestä kylvämäni punahattu Green Twister kukkii. Taustalla sinipallo-ohdake.

Istutin suurimman osan kiinanasteri Tower Chamoisin taimista ruukkuun, mutta osan istutin kukkapenkkiin ja sielläkin ne kukkivat kauniisti. Kiinanasteria aion esikasvattaa ensi vuonnakin.

Itsestään kylväytyneitä unikoita avautuu vieläkin. Niiden värit ovat oikein mieluisia. Näistä täytyy kerätä siementä ensi vuotta ajatellen.

Herkkää ja kaunista!

Daalia Edinbughista ei ole ollut vielä montaa kuvaa. Kasvi on kasvanut neljäntenä kesänään aika kookkaaksi ja nuppuja on paljon vielä tulossa.

Hörtsänän Arboretum

 

Yhden lomapäiväni retkikohteeksi otin Hörtsänän Arboretumin Orivedellä. 

Arboretumin alue erottuu jo kaukaa ympäröivästä kumpuilevasta maalaismaisemasta. Arboretumin perusti Hugo Hörtsänä vuonna 1909. Alueelle istutetut lukuisat Suomesta ja ulkomailta kotoisin olevat lehti- ja havupuut ovat ehtineet kasvaa täyteen mittaansa ja muokkaavat metsän silhuettia.

Tie arboretumiin kulkee peltojen keskellä ja ilokseni näin aurinkoisessa rinteessä loppukesän perhosia. Amiraali ruokaili valvatilla.

Näin myös kesän ensimmäisen neitoperhosen.

Opastetaulut kertovat paikan historiasta.

Kapeat polut houkuttelevat astumaan kasvillisuuden sekaan... Polkujen reunoilla kasvaa suurikokoisia perennoja; mm tähtiputkia, töyhtöangervoja ja ukonkelloja.

Puiden lehvät kuvioivat taivasta.

Puiden siimeksessä kukki muutama lilja muistona puistossa aikoinaan kasvaneesta 150 liljalajikkeesta.

Sammaloituneet kiviportaat johtavat ylempänä olevalle polulle.

Konnanmarjan kirkkaanpunaiset marjat erottuvat hyvin kasvillisuuden keskeltä.

Saniaisten reunustama polku. Arboretumin varjoisilla poluilla tunnelma oli todella rauhaisa. Sain kulkea lähes yksin puiden keskellä. Keväällä paikka on kuulemma näkemisen arvoinen, kun sinililjat ja valkovuokot peittävät metsänpohjaa.

Puuvartiset kasvit on merkitty nimikyltein.

Myllynkivi ja puupöllit muodostavat mielikuvitusta kiehtovan kokonaisuuden...

Puistossa on myös perenna-alue.

Syyskaunosilmä oli parhaimmillaan kukassa.

Perenna-alueella kukki mm kirjoukonhattu...

...päivänlilja...

...ja salkoruusu.

Portaiden yläpäässä on yksi Hogo Hörtsänän arboretumiin pystyttämistä obeliskeista.

Puistossa on muitakin kivirakennelmia. Tässä on isännänkivi, johon on merkitty jokainen Hörtsänän tilan isäntä vuodesta 1508 lähtien. Vuosi 1944 on merkitty erikseen, sillä silloin kuoli Hugo Hörtsänän poika jatkosodan loppuvaiheissa.

Puistossa on aikoinaan ollut myös laululava, jolla on esiintynyt aikansa kuuluisia laulajia. Tämä kivirakennelma on laululavan nurkalta.

Arboretumia on kutsutta aikoinaan myös Kukkapuistoksi. Kauniit syysleimut muistuttavat vielä menneestä loistosta.

Täysikasvuisiksi kasvaneet puut ovat puiston arvokkaimpia kasveja. Puiston siimeksestä löytämäni jaloangervo ilahdutti kuitenkin kovasti kukkaihmisen silmää.

Perennoista on iloa myös kimalaisille ja muille pörriäisille. 

Elokuun liljat

 

Värikkäät liljat täydentävät elokuun kukkapenkkejä. Niiden pitkät varret kohoavat muiden kukkasten yläpuolelle, mikä on tässä vaiheessa kesää hyvä ominaisuus.

Tiikerililja tuo väriä etupihalle. Tätä voisi siirtää etupihalla toiseenkin paikkaan...

Etupihalla kukkii myös päivänlilja Pink Damask.

Suurin osa liljoista on kasvattanut tänä kesänä korkeat varret, mutta Muscadet on voinut huonosti. Se on tehnyt vain yhden matalan varren ja siihen pari tuoksuvaa kukkaa.

Nimetön keltainen lilja kukkii sitäkin komeammin.

Liljakukkoja on näkynyt liljoissa vieläkin. Niillä on varmaankin ollut tänä kesänä otolliset oltavat.