Syksyä ja tunnustus

Syksy on hyvää istutusaikaa. Minäkin innostuin istuttamaan mökille muutamia pihasyreenipensaita, kaksi mustaherukkaa ja kaksi pihajasmikepensasta. Kun kaivoin pihasyreenille istutuskuoppaa, lapio kalahti metalliin. Kuopasta löytyi pieni emalivati! Se on ihan puhki ruostunut, mutta kuvio on todella kaunis. Mitähän kaikkea tontille onkaan haudattu...

 

Lisään tämän vadin aarrekoelmaani... :)

 

Soihtunauhukset jaksavat jatkaa näyttävää kukintaansa. Tänään oli niin kylmä päivä, että vain yksi neitoperhonen oli ruokailemassa nauhuksissa, viikko sitten niissä pyöri vielä toistakymmentä perhosta; neito-, sitruuna ja nokkosperhosia.

 

 

Nauhusten vieressä tuoksumiekkaliljat lopettelevat kukintaansa. Ne levittävät vieläkin vienoa parfyymin tuoksua ilmaan.

 

 

Portaiden pielessä daalia ja köynnöskrassi ilahduttavat kirkkailla väreillään.

 

Krassi on valloittanut kaivonrenkaankin kokonaan, ruusuliisa vain pilkistelee krassin versojen lomasta.

 

Leijonankita kukkii näin herkullisen värisenä kivikkopenkin reunassa.

 

 

Idänunikko on mennyt sekaisin vuodenajoissa. Kylvin nämä unikot viime kesänä ja istutin ne kukkapenkkiin vuosi sitten. Odottelin kukintaa alkukesällä, mutta unikko on päättänyt kukkia vasta nyt. Siltä taitaa kyllä loppua kesä kesken...

 

Järvi on jo syksyisen näköinen.

 

Sain Katjalta aivan ihanan tunnustuksen. Kiitos Katja!!! Hänen tyttärensä on maalannut tunnustuksen kuvan.

 

 

 

Olen saanut kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa Beate ja Helka! Kaunista syysviikkoa sivullani vieraileville!

 

 

 

Joutomaa

Kuvasin joutessani mökin piharakennuksen takana olevaa joutomaata elokuun puolivälissä. Joutomaa on tonttini ja kaurapellon välissä oleva kaistale naapurin maata.

 

Siementä kypsyttävä maitohorsma on ihanan untuvainen

 

Taustalla näkyy hahtuvaisia horsmia ja jotakin vaaleanpunaista...

 

...joo, kyllä se on jättipalsamia.

 

Joutomaalle oli päässyt kuin varkain kasvamaan tiheä jättipalsamikasvusto. Kun tajusin, että sitä on siellä noin paljon ja menin katkomaan varsia pois, oli liian myöhäistä. Kypsiä siemeniä sinkoili jo ympäriinsä heti kun koskin kasveihin.

 

Olen aiemmin kirjoittanut täällä , miten inhoan jättipalsamia ja kuinka olen hävittänyt sitä pois omalta tontiltani. Nyt se aikoo valloittaa joutomaan ja sieltä käsin tietenkin hivuttautua takaisin tontilleni. Torjunta on tältä vuodelta jo turhaa, mutta ensi vuonna täytyy käydä ajoissa taisteluun.

 

Viikot menevät kamalan nopeasti, taas on tulossa viikonloppu. Olen saanut uuden lukijan, tervetuloa sini!

Kuuruohon kasvatusta ja sadonkorjuuta

Kuuruohon valmista satoa

Laitoin kesällä 2011 mökille kasvamaan kuuruohoa.Istutin siemenet penkkiin, jossa on vähän kevyempää, hiekkapitoista multaa. Siemenet laitoin noin 10cm välein. Kasvi kasvatti ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen, joka talvehti vihreänä.

 

Keväällä jännitin, olivatko lehtiruusukkeet kestäneet talvea. Sieltähän ne paljastuivat vihreinä lumen keskeltä! Luulen, että hiekalla kevennetty maa auttoi talvehtimisessa, sillä kaikki taimet selvisivät.

 

 Keväällä laitoin taimien juurelle ravinteikasta kompostimultaa lannoitukseksi. Laitoin niille myös kevätlannosta samalla, kun heittelin sitä muuallekin kukkapenkkiin.

 

Kuuruohon yllättävän näyttävä kukinta oli parhaimmillaan toukokuun lopulla.

 

Litteät siemenkodat kehittyivät alkukesällä.

 

 

Viime sunnuntaina korjasin sitten satoa. Irrotin 'siemenkodan' kummaltakin puolelta vihreät kuoret, joiden alla siemenet olivat. Jäljelle jäi läpikuultava, silkinhohtoinen kalvo. Kypsät siemenet keräsin talteen.

 

Siemeniä ja vihreitä kuoria.

 

Koristeellisten kalvojen kauneutta on vaikea saada kuvaan...

 

 

Kuuruohon kauneus on jotenkin ajatonta.

 

Hyvää syysviikon jatkoa sivullani vieraileville!

Olen saanut uuden lukijan, tervetuloa Katja!

 

 

Löytöjä ja katoamisia

Hävitin koneeltani yli kaksisataa kuvaa jonnekin teille tietymättömille... Jotenkin masentaa se, että ne voivat kadota noin vain yhdellä napin painalluksella. Joukossa oli kuvia, jotka oli tarkoitettu tähän postaukseen... mennään nyt näillä, mitä jäi jäljelle.

Tässä muutamia kirppislöytöjä, joita olen tehnyt kesän aikana:

Tämän vanhan puuhellan vesisäiliön löysin Rompetorilta.

Se helpottaa käsien pesua mökin keittiössä. Keittössä on viemäri ja nyt juokseva vesikin :).

Eräjärven maaseutukirppikseltä löysin tämän puhalletun öljylampunkuvun. Siellä on kiinnostavaa tavaraa röykkiöittäin. Tämä kupu on vähän liian iso katosta roikkuvaan öljylamppuuni, joka oli aiemmin kesällä tekemässäni postauksessa, mutta eiköhän sille käyttöä löydy.

Kauniin värinen tenu-pullokin on Eräjärveltä.

Tämän rasian löysin metallinkeräysroskiksesta. Toisen roska on toisen aarre!

Hyvää alkanutta syyskuuta sivullani vieraileville!

Elokuun aamu

Varhainen aamu elokuussa. Kastetta maassa ja ilmassa ajelehtivaa sumua.

 

Aamun kalpeassa valossa järvi näyttää ihan valkoiselta.

 

 

Nuori isokoskelo poseeraa hetken kuvaajalle, ennenkuin pakenee kaislikon suojaan.

 

 

Leijonankidat ehtivät avata kukkansa, kesä ei loppunut kesken.

 

Kastepisarat kaunistavat syyleimun kukkaa.

 

Kehäkukkakin on koristautunut pisaroin.

 

Kaste painaa hennon unikon terälehtiä.

 

 

Sumu leijuu kaurapellon yllä.

 

Nautitaan alkavan syksyn kauneudesta!

 

 

 

 

 

Soihtunauhus täydessä kukassa

 

Istutin soihtunauhusta mökkini pihaan kaksi vuotta sitten samalla, kun tein sinne ensimmäistä sipulikukkapenkkiäni. Ajattelin, että nauhuksen lehdet peittävät sitten kasvaessaan lakastuvien sipulikukkien lehdet. Soihtunauhus kukki viime vuonna yhden kukkavarren voimalla ja oli muutenkin hyvin vaatimattoman kokoinen. Nyt kun taimet ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin, kukkavarret ovat puolitoista metrisiä. Nauhuksissa on ollut koko kesän ajan lehtokotiloita, mutta ne eivät ole saaneet mainittavaa vahinkoa aikaan.

 

Viime viikonloppuna pihassani oli parhaimmillaan yhdeksän perhosta aterioimassa  mäkimeiramikasvustossa. Tänä viikonloppuna meirami oli 'so last season'. Mutta nauhuksissa kävi miltei hupaisa kuhina, kun parikymmentä neito-, nokkos ja sitruunaperhosta ahkeroi meden syönnissä.

 

Aamulla, kun aurinko ei vielä paistanut suoraan kukkiin, perhoset lennähtivät välillä lämmittelemään aurinkoiselle seinustalle.

 

 

Nokkosperhosten kuvioinnissa on hienon hienoja eroja. Sinipilkkuinen koristeraita siivenlaidassa on uskomattoman kaunis!

 

Nauhuksista sanotaan, että ne ovat varjoisan paikan kasveja. Nämä soihtunauhukseni kasvavat paikassa, johon paistaa aurinko puolesta päivästä pitkälle iltapäivään. Kuumina päivinä niiden suuret lehdet nuupahtivat ja jouduin kastelemaan niitä muutamia kertoja jopa tälläisenä viileänä ja sateisena kesänä. Ajattelin jo, että siirrän nauhukset varjoisampaan paikkaan, mutta nyt kun perhoset tuntuvat viihtyvän parhaiten auringon paisteessa, taidan sittenkin jättää nauhukset paikalleen. Täytyy vain sitten huolehtia kastelusta hellekesinä.

 

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa sivullani vieraileville!

 

 

 

Tunnustus

Sain Tillariinalta ja Betweenlandiltä tunnustuksen.
Kiitos! Kiva tunnustus, vaikka se onkin vain    Post it-lapulla ;).

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavanlaiset:

 

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen antoi.

2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogille ja kerro heille siitä.

3. Kopioi Post it lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille, joissa yritän vierailla aina, kun uusi kirjoitus on ilmestynyt. Näissä blogeissa on positiivista tunnelmaa, kauniita kuvia ja ajatuksia.

himalainen

Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja

Päärynäpuun varjossa

Scillan puutarhassa

Pieni ihminen, suuri elämä

Ihanaa alkavaa viikonloppua sivullani vieraileville!