Ihanat emalit!

Mikä näissä emaliesineissä oikein kiehtoo? Värien syvyys, kuvioiden villi herkkyys, hellyyttävän lommoiset kyljet? Jo lapsena muistan ihailleeni emalivadin ruusukuviota, silloin emaliesineet olivatkin ihan jokapäiväisiä käyttöesineitä. Kirppikseltä on tarttunut sitten myöhemmin näitä nostalgisia esineitä mukaan. Tässä muutamia:

Vati on niin soma, että se oli pakko ostaa kirppikseltä, vaikka siinä on pieni reikä. Se pienikokoinen, halkaisija vain 23 cm.

Riikinkukkokulho toimii meillä sipuliastiana.

Sinivalkoiset emalit ovat sairaalatarvikkeita. Tuollainen on ollut siis se alkuperäinen nokkamuki!

Tähän kahvipannuun liittyy tarina. Se on mummoni vanha pannu. Se oli kerran mukana marjastusretkellä ja "nokipannukahvit" olivat juuri kiehumassa nuotiolla, kun hirvi juoksi nuotion läpi ja potkaisi kannun kanervikkoon. Pohjaan tuli iso lommo. Lommon kohdalle on myöhemmin tullut reikä, eli nykyään tämä on vain rakas koriste-esine.

Hyvää viikkoa kaikille sivuillani vieraileville ja tervetuloa uudet lukijat!