lauantai 24. marraskuuta 2012

Kadonneessa kartanossa

 
Tämä vanha koivukuja vie kadonneeseen Kaukajärven kartanoon. Kartanon rakennutti Haiharan kartanon omistajien velipuoli Bertel Grahn 1900-luvun alussa. Kaksikerroksisen linnamaisen päärakennuksen suunnitteli Wivi Lönn. Kartano eli  kukoistustaan ennen toista maailmansotaa.  



Nämä portaat veivät aikoinaan päärakennuksen länsipuolella sijainneeneeseen englantilaistyyliseen maisemapuutarhaan. Puutarha on metsittynyt, mutta vieläkin voi aavistaa tammien, lehmusten ja saarnien reunustaman suuren nurmikentän paikan. Aivan rakennuksen lähellä on ollut koristeellisia kukkaistuksia, joihin on ajan tapojen mukaan tuotu kesäksi agaaveja ja 'liljapuita sekä palmuliljoja' sekä muita ruukuissa kasvavia huonekasveja.


 
Päärakennuksesta on jäljellä enää sammaloituneet perustukset. Nämä portaat ovat varmaan vieneet aikoinaan päärakennuksen yhteydessä olleeseen talvipuutarhaan. Perustusten keskellä kasvaa jo täysikasvuisia puita.
 
 
 
Rinteessä sijainnut puutarha on ollut muurein pengerretty. Paikalta löytyy vieläkin vanhoja puutarhakasveja, ehkä mielenkiintoisin löytöni on maan pintaa pitkin kasvava tuoksuköynnöskuusama.


 
Nämä portaat ovat johtaneet päärakennuksen vieressä olevalle Sonnivuorelle.


 
Sonnivuorella on kohonnut 24 metriä korkea kuusikulmainen näkötorni, josta on ollut upea näkymä Kaukajärvelle ja paikkaa silloin ympäröineeseen maalaismaisemaan. Vuoren laella kasvaa vieläkin keto-orvokkia, jota sinne on varmaankin aikoinaan kylvetty.



 
Sonnivuoren juurella kiertää tunnelmallinen polku.
 
 
Kaukajärven kartano rapistui hiljalleen sen jälkeen, kun  Bertel Grahn oli kuollut vuonna 1940. Hänen leskensä myi päärakennuksen ja osan maista Tampereen kaupungille 1952. Kaupunki purki huonoon kuntoon päässeen rakennuksen 1975.
 
Kadonneen kartanon sijoilla on mielenkiintoista kuljeskella. Luonto on ottanut paikalla vallan. Puutarhakasveina tunnetut pihlaja-angervot, korallikanukat ja saarnet ovat villiintyneet osaksi luontoa. Pihdat, sembramännyt ja mustakuuset kasvavat sulassa sovussa koivujen ja raitojen kanssa. Terijoensalavat ovat jo kauan sitten kasvaneet ulos muodostaan. Ryteikön keskeltä löytyy yllättäen rentoakankaalia, tarhakultapiiskua ja puistolemmikeitä. Alue on monimuotoisuudessaan hieno ja suojaisa elinympäristö myös monille pikkulinnuille. 
 
Tänään saatiin nauttia edes kalpeasta auringonpaisteesta. Se piristi mieltä!
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville!

32 kommenttia:

  1. Näyttää ja kuulostaa mielenkiintoiselta paikalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ensimmäisen kerran satuin ulottamaan kävelylenkin sinne, olin ihan ihmeissäni, että tälläinen paikka löytyy näin omakotialueen keskeltä.

      Poista
  2. Salaperäisen näköinen kohde...

    VastaaPoista
  3. Jännittävä salainen puutarha. Upean näköiset nuo portaat ja perustukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä salainen puutarha on kauneimmillaan keväällä, mutta nämä marraskuiset kuvat korostavat kaiken katoavaisuutta...

      Poista
  4. Salaperäisen näköistä. En ole käynyt tuolla koskaan, kiva vinkki ensi suvelle. Kiitoksia, Sara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä ja alkukesästä paikka on todella kaunis ja lintujen konsertti ihana!

      Poista
  5. Ihania kuvia. Harmi, kun kaupunki ei ole halunnut säilyttää tuota paikkaa. Kuviesi ansiosta voimme rakentaa sen mielessämme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme, kun alue on kuitenkin saanut jäädä luonnontilaan.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kaunis paikka, jonne teen kävelylenkkejä kaikkina vuodenaikoina

      Poista
  7. Tällaisissa paikoissa vain on sitä jotain :) Kartanolta Kangasalan suuntaan löytyy myös entinen talonpiha. Taloa ei ole kuten ei ole kartanoakaan, mutta olen usein käynyt pihassa ihan vain aistimassa jännää tunnelmaa. Siinä matonpesupaikan lähellä. Sen löytää helpommin ehkä kesällä... Ylipäänsä Kaukajärven lehtomainen metsä on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatkohan sitä ihan Kangasalantien varressa olevaa tyhjää tonttia... Minäkin olen monesti kuvitellut mielessäni, millainen talo siinä on ollut. Lehdossa on kyllä useita muitakin rakennusten perustuksia.

      Poista
  8. Todella mielenkiintoinen juttu. Olen pidempään aikonut samasta aiheesta kirjoittaa, entisestä elämästä vanhoissa raunioituneissa kartanoissa. Aikamoisia kasvilöytöjä voi näissä myös tehdä.
    Sinulla on mukava tapa kuvata, tuntuu kuin itse nousisi noita sammaleisia portaita menneeseen elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jotenkin nämä kuvat vain veivät minua mukanaan, kun kirjoitin.

      Poista
  9. Oi oi mikä paikka on hukattu :( Kiva kuulla tästä, mieheni alkuperäisenä tamperelaisena tiesi paikan. Wivi Lönnin suunnittelema talo päästetty rappiolle ja purettu.... ehkä silloin ei vielä osattu arvostaa tällaisia aarteita. Sääli.
    Kiva että kerroit tästä, tosi mielenkiintoista.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina, kun käyn tuolla kävelemässä mietin, miksi juuri tämä kartano kukoisti niin vähän aikaa...

      Poista
  10. En tiennyt yhtään mitään tästä paikasta. Tuollahan pitää käydä. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä.

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen paikka! Kivirakennelmat ovat hyvin säilyneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi säilyy, vaikka kyllä pengerrysten kivetkin ovat alkaneet putoilla...

      Poista
  12. Todella mielenkiintoinen paikka! Osa kasveista selviytyy yllättävän hyvin, vaikka puutarhaa ei hoideta. Kestäviä kasveja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallion juurella mustikanvarpujen seassa suikertava köynnöskuusama oli kyllä aika yllätys :)

      Poista
  13. Upeita kuvia! Vanha koivukuja ja kivet kertovat haikeaa tarinaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla tulee aina haikea olo. Bertel Grahn perheineen rakensi ja eli siellä unelmaansa ja siitä kaikesta on enää jäljellä sammaloituneet kivet...

      Poista
  14. Jännä ja mielenkiintoinen paikka, harmi kun tuollaisen kartanon on annettu hävitä noin perinjuurin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa, että vaikka kartanon purkamisesta on jo kohta 40 vuotta, alueelle ei ole rakennettu mitään. Nyt alueen reunoille on ilmeisesti tulossa omakotitaloja, monilajinen lehto on kuitenkin luvattu säästää virkistyskätössä.

      Poista
  15. Hieno paikka, historian havina läsnä kivissä, muureissa ja kasveissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos kivet voisivat kertoa... ja kertovathan ne.

      Poista
  16. hmmm... kiinnostuin kun kävin paikan päällä köpöttelemässä... mistähän voisi löytää lisää tietoa tai kuvia kyseisestä paikasta :)

    VastaaPoista
  17. Moi.

    Olen persjalkainen Nekalalainen. Nyt kuitenkin olosuhteiden pakosta olen päätynyt Kaukajärvelle asumaan. Tänään veljen kanssa kierrettiin Kaukajärvi rantoja pitkin Kaukajärveltä vastapäivään ja päädyttiin noille samoille raunioille. Kiitos nykyajan ja tuollaisten ihmisten niin ei ollut vaikea löytää nimeä niille perustuksille :D Upea paikka johon tulen lähiaikoina eksymään toistekin. Kirjoitin myös adressiin alueen säilyttämisen puolesta!

    VastaaPoista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!