lauantai 1. kesäkuuta 2013

Astuin autioon pihaan

Tämän talon ohi olen kulkenut jo parin vuosikymmenen ajan lukemattomia kertoja. Alkuvuosina siinä asuttiin. Ohi kulkiessani katselin kadulta syreenipensaiden ympäröimään pihaan ja unelmoin, millaista olisi asua tuossa talossa, tuossa ison tontin keskellä olevassa vaaleanruskeassa talossa, jota varjostavat suuriksi kasvaneet vaahterat, lehmukset ja pihdat. Talossa, jonka piha on juuri oikealla tavalla osittain villi, osittain hoidettu.

Nyt talo on ollut jo vuosia asumaton, autio. Eilen astuin kadulta pihaan. En tavallisesti mene tuosta vain vieraisiin pihoihin, autioihinkaan. Ehkä minut kutsui nyt peremmälle siniseksi matoksi pihatielle kasvanut lemmikkipaljous, ehkä auringon leikki omenapuun kukilla...



Alkukesän aurinko paistaa häikäisevästi, mutta suurten puiden alla on vehreää ja varjoisaa. Saniaiset ovat levinneet reheviksi kasvustoiksi villiintyneiden pensaiden juurille. Lemmikit ja voikukat kirjovat heinikkoa. Auringon läikässä kukkii yksinäinen kevätesikko.




Pihassa kukkii omenapuu. Se tuoksuu ihanasti auringonpaisteessa.  Käsi, joka istutti tämän puun, ei enää poimi siitä omenaa, mutta siinä puu vain kukoistaa edelleen!




Astun peremmälle pihaan. Linnut laulavat joka puolella ympärilläni. Villiintynyt ja rauhallinen ympäristö tarjoaa niille paljon suojaisia pesäpaikkoja. Kun astun talon taakse, pari närkästynyttä räkättirastasta lennähtää pelästyneinä kauemmas -kuka uskaltaa häiritä rauhaamme!

Pihasaunalle vievä polku on kasvanut umpeen. Saunan kuisti on vinossa, se kaipaisi korjaavaa ja kunnostavaa kättä kipeästi...




Käännyn pois ja kävelen takaisin kadulle. Portinpielessä huomaan vielä varjoliljan, joka nostaa nuppuista varttaan. Jotain meistä ja unelmistamme ehkä jää elämään... auringossa tuoksuva omenapuu, täyteen mittaansa kasvanut syreeniaita, varjossa vuosi vuoden jälkeen kukkiva lilja...





10 kommenttia:

  1. Kiehtovan kaunis paikka ja sinun sanojasi lukiessa vielä kiehtovampi! Ihana sauna, ja 50-luvun ovi, hieno!

    VastaaPoista
  2. Todella haikeata.
    Ihanan näköinen talo.
    Kivasti kerroit.
    Voisit vaikka kirjoittaa tuosta autiosta talosta kirjan.

    VastaaPoista
  3. Jotenkin surullista. Mitä kaikkia elämänvaiheita talossa onkaa vietetty... Ja puutarha jää elämään omaan elämäänsä :). Vain puut ja pensaat jäävät entisestä kertomaan.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että piipahdit ja sait talon ja pihamaan elämään mielikuvissammekin. Toivottavasti joku haluaisi tämän vaikka kesäpaikakseen ja kunnostaisi. Toisaalta juuri tuollaisessa villintyneessä puutarhassa oli varmaan elämys kävellä.

    VastaaPoista
  5. Aivan kuin aika olisi seisahtunut ja hiljalleen villiintyvä puutarha sulkisi salaisuuden sisäänsä =)

    VastaaPoista
  6. Autiotalojen tarinoita on monta..ja tässäkin pihassa tunnelmaa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos retkestä autiotalon villiintyneeseen puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläiset autiot pihat saavat mielikuvituksen aina liikkeelle ja herää kysymys, miksi juuri tämä talo on jäänyt tyhjilleen...

      Poista
  8. Asumaton vanha piha on houkutteleva paikka tutkia! Me muutimme kolme vuotta sitten taloon, joka oli jäänyt tyhjilleen 7 vuotta aiemmin, joka on toki lyhyt aika. Ensimmäinen kevät meni pihaa kiertäessä ja edelleen sitä pohtii aiempien asukkaiden tekemiä ratkaisuja. Remontoiminen tuo uuden aikajänteen sekin, taloon on tarkoituksella jemmattu vanhoja lehtiä tulevien asukkaiden tutkittavaksi. Me aiomme jatkaa samalla tavalla ja jemmata osan noista löytyneistä lehdistä sekä tämänhetken lehtiä talon rakenteisiin. Ehkä nekin joskus joku löytää.

    VastaaPoista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!