keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Käärme paratiisissa


Nyt löytyi mukava paikka kesäpäivien viettoon!  Täällä on kaikkea mitä pieni käärme tarvitsee. Myyrän ja hiiren jälkiä on niin paljon, että aterian hankkiminen on helppoa...tässä seinustalla voi sitten sulatella saalista auringon lämmössä. Rakennuksen alle pääsee hyvin luikertelemaan suojaan liialta paahteelta.Tämä on oikea paratiisi! Tai olisi jollei tuo kaksijalkainen olisi ilmestynyt paikalle. Ihan sietämätön tyyppi! Ensin se on vähällä kävellä suoraan päälle ja sitten se kiljuu niin, että herkät korvani soivat vieläkin. Sitten tuo tapa miten se jähmettyy tuijottamaan meikäläistä aina, kun olen erehtynyt jäämään näkyville -ei sitten minkäänlaisia tapoja. Näyttää jokseenkin murhanhimoiselta tuo tuijotus... Jotakin se höpisee lapiosta ja kirveestä ja sitten grillipihdeistä ja kannellisesta ämpäristä. Meikä taitaa pysyä piilossa...

No, tämä oli nyt viimeinen pisara! Kaksijalkaisia ilmestyi paikalle enemmän. Joka puolelta kuuluu töminää ja kovia ääniä, ruohonleikkuri metelöi sietämättömästi. Taidan häipyä tästä vähin äänin metsään takaisin -on niitä myyriä sielläkin!


- Sometimes nature comes too close... I had a poisonous viper (Vipera berus) in my garden.




Joskus mökillä kokee luontoa ihan liikaa. Ei ole helppo jakaa elintilaa kyykäärmeen kanssa. Ensimmäinen ajatus on, että se täytyy saada hengiltä tai pois tontilta. Käärmehän kuitenkin on yleensä läpikulkumatkalla ja yrittää parhaansa mukaan pysytellä poissa ihmisen tieltä. Näin käärmettä kahden päivän ajan eri puolilla pihaa, sitten se ilmeisesti jatkoi matkaa. Onko muilla ollut kokemuksia kyystä omalla pihalla? 


34 kommenttia:

  1. Meillä oli pieni kyy mökillä, piiloon luikerteli puuliiterin alle. Toivon karvakorvan takia että kyy vaihtaisi maisemaa. Eikä meilläkään ole aikomus sitä hengiltä ottaa, vaikka onkin arveluttava naapuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pois tuo on vain jotenkin saatava pihalta. Minulla on tapana kumartua aina ohimennessä nyhtäisemään joku rikkaruoho kukkapenkistä. Jos kyy sattuu olemaan juuri siinä kohdassa, niin iskeehän se yhtäkkiä ilmestyvään käteen kiinni.

      Poista
  2. Jotenkin yököttäviä vaikka eläimiä ja viattomia nekin. Hätistelyä kannatan, mutta jos meille asumaan jäisi niin ottaisin nirrin pois. Onneksi sulla oli ihania kuvia vastapainoksia kun vanhempiakin postauksia luin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin inhottava tunne tuli, kun olin nähnyt sen pihassa, vaikken käärmeitä niin vihaakaan. Lyhyellä nurmikolle sen näkee, mutta mites kukkapenkit ja pensaikot??

      Poista
  3. Käärtme aina sävähdyttää ja yleensä negatiivisessa mielessä. Mielestäni se ei vain sovi samalle tontille ihmisten kanssa. Onneksi en ole tavannut yhtään kyykäärmettä pihapiiristämme. Lieneekö asiaa auttanut tontinlaidalla oleva valtaisa muurahaispesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei tosiaankaan ole mukava asuinkumppani. Tässä tontilla ei ole muurahaispesiä, eikä siiliäkään ole näkynyt, minä olen kyyn ainoa luonnollinen vihollinen ;)

      Poista
  4. Alkuvuosina pihallamme taisi olla yhden ainoan kerran kyy, muulloin vain rantakäärmeitä. En minä kovin ilahtunut ole minkään sorttisista käärmeistä, mutta en myöskään pysty niitä tappamaan. Ukkokulta kuskasi aikoinaan vierailulle tulleen kyyn jonnekin metsään ja viime kesäinen Reino Rantakäärmekin pääsi retkelle jonkin matkan päähän. Nyt sitä ei ole näkynyt ja toivottavasti löysikin uuden kodin väljemmiltä laitumilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin kyllä, että alueella on kyitä, sillä olin nähnyt sellaisen parinkymmenen metrin päässä pellolla. Ensi kerran huomasin sen nyt pihassa. Jos otusta näkyy vielä, toteutan karkotusoperaation grillipihtien ja kannellisen ämpärin avulla.

      Poista
  5. Oli tässä kerran yksi raukka, paossa maansiirtotöitä, jotka varmaan tuhosivat hänen kotinsa. Oli niin uupunut, että nukkui keskellä nurmikkoa eikä herännyt, vaikka meinasin kävellä yli ja tömäytin kassinkin maahan ihan viereen. Piti enemmänkin tömistellä, ennen kuin heräsi ja lähti.

    Kiljuminen ei kyyn hätistelyssä auta, kun se on kuuro. Tömistelyn se tuntee ja väistää auliisti aina, kun vain annetaan mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiljahdus oli vaan välitön reaktio ikävään yllätykseen. Kyy näytti pitävän tukikohtanaan talon alustaa, jonne se pääsi hyvin luikertelemaan. Jos se pysyisi siellä, siitä ei olisikaan haittaa, sehän harventaa myyräkantaakin.

      Poista
  6. Käärmeisiin ei vain totu. Aina ne herättävät kammotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian lähelle tullessaan se on ikävä kaveri.

      Poista
  7. Käärmeitä meillä on riittänyt tänä kesänä. Muutama likipiti tilanne on ollut jolloin kyyn pää on jo ollut ylhäällä ja valmiina iskemään. Äitini aina sanoo että kyy luikertelee pois, mutta tätä en allekirjoita. Inhoan niitä ja pyrin eroon.
    Muutamia hehtaareita mun tontin ympärillä vapaata tilaa menköön sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin astuin lähes sen päälle, kun olin menossa tukemaan ruusupensasta ja katselin vielä toiseen suuntaan. Käärme oli kerällä ja pää ylhäällä, taisi yllättyä itsekin. Onneksi ei käynyt pahemmin kummallekaan.

      Poista
  8. Iiiik ! Ei onneksi ole meillä näkynyt vaikka asuinpakkamme lähellä on paljon pesiä. Me röyhkeät ihmiset valtasimme kyiden asuinsijat, kun rakensimme nämä metsät täyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen kerran näin kyyn nyt pihassa, vaikka tiedän, että niitä asustelee ihan lähellä. Toivottavasti lähti matkoihinsa, eikä tule takaisin!

      Poista
  9. Yäks, ei niihin ikinä totu! Meidän pihalla olen tavannut kymmenen vuoden asumisen aikana jokusen, ja kaikki ovat saaneet lapiosta. En halua niitä kukkapuskiini lymyämään. Tänä kesänä ei ole vielä näkynyt. Naapurin kissa tappoi viime kesänä yhden pihallemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkea kissa! Minulla kävi sisko kylässä koiransa kanssa ja pelkäsin, että koira lähtee kyyn perässä talon alle. Se kävi kyllä haistelemassa paikan, missä kyy oli ollut, mutta ei muuten kiinnostunut siitä.

      Poista
  10. Aikaisemmin kyitä luikerteli usein metsästä pihan halki alas pellolle kai vettä hakemaan. Joskus törmäsimmekin niihin, mutta pistämään eivät päässeet. Kai ne pelkäsivät meitä enemmän kuin me niitä. Nyt pihan laitamilla on monta muurahaiskekoa. Käärmeet karttavat niitä. Opetin lapseni tunnistamaan kyyn ja sanoin, että niihin ei pidä koskea ja jos vahingossa saa pureman, pitää kiireesti tulla kertomaan, että ehdimme hakemaan vastamyrkkyä käärmeen myrkylle. En halunnut siirtää käärmevihaa heihin. Maailmassa on paljon kyytä isompia vaaroja uhkaamassa meidän henkeämme ja terveyttämme. Tietääkseni kyy on rauhoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu pahaltaa tappaa sitä, osa luontoahan se on käärmekin. Käärmeviha on kyllä syvällä, tuntuu, että se on ihan vaistomaista.

      Poista
  11. Uups, eipä niin kiva vieras! Meillä ei ole näkynyt mutta sukulaisilla käydessäni olen törmännyt luikertelijaan heidän pihassaan, outo ontto tunne tuli, hieman heidän lastensa puolesta pelkäsin jos vaikka iskee..onneksi heiltäkin ovat väistyneet metsien suojiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tulee kyllä katsottua todella tarkasti minee on astumassa... Pienille lapsille kyy onkin vaarallisen kiinnostava otus.

      Poista
  12. Kyllä siinä aina tuollaista hätkähtää. Mutta mikäs paratiisi se se olisikaan, jos ei sieltä käärmettä löytyisi! :)

    VastaaPoista
  13. Jostain syystä kyyt ovat aina kuuluneet pihapiiriin silloin kun olemme maalla asuneet. Monin tavoin niitä on koetettu "opastaa" muualle, mutta heikolla menestyksellä. Ei käärme kuulu ihan pihapiiriin ja ei varsinkaan emokäärme. Vastasyntyneet pienet mustat poikaset, kun ovat kuulemma hyvin myrkyllisiä ja niitä voi olla kymmeniä.
    Joskus pyydystettiin käärmeitä pulloihin laitetulla maitotilkalla. Käärme ui sinne, mutta ei osannut pois. Sitten pullo vietiin jonnekkin kauas ja liero ravistettiin kivenpäällä seisten maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kamala ajatus, että pihan kukkapenkeissä ja pensaikoissa luikertelisi pieniä, huomaamattomia kyyn poikasia! Katselin kyllä tuon kyyn pulleaa vatsaa ja rauhallista liikehdintää sillä silmällä, ettei se vain olisi pieniin päin... Pullotekniikkaa voisi kokeilla.

      Poista
  14. Huggormar är vackra, men nja, inte vill man ha dem i trädgården precis.

    VastaaPoista
  15. Kyllä on ollut kaksi kertaa 10 vuoden aikana. Ensimmäinen asusti ensin liiterin alla, sitten hivuttautui lähemmäksi ja lähemmäksi ja kyllä minä sen lopulta nitistin. Viime kesänä toinen oli asettunut ottamaan aurinkoa vadelmapensaan viereen ja minun paljaiden varpaitteni viereen. Sinne se lymysi sihisten pusikkoon pelästyen kai kirkaisuani. Eniten pelottaa, jos pienet lapsenlapseni leikeissään osuvat kärmeksen tielle ja saavat puraisun. Tänä kesänä ei ole otuksia näkynyt...vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärmettä ei ole nyt näkynyt mökkitontilla, mutta kyllähän siellä on paljon lymyilypaikkoja sille. Vähän matkan päässä mökiltä oli jäänyt pienempi kyy auton alle, eli kyllä niitä siellä on.

      Poista
  16. Hienon jalolla tavalla suhtaudut mökkipihallasi majailevaan kyyhyn. Eihän kyystä kai haittaa ole niin kauan kun ei vahingossa astu sen päälle. Eihän se pure muuta kuin puolustaessaan itseään. Kyystä voi olla puutarhassa hyötyäkin, syöhän se myyriä. Toisaalta helppohan minun on täältä huudella, kun ei omalla pihalla ole koskaan kyitä näkynyt... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen ajatus ei ollut kyllä jalo -lapiolla vaan niskat poikki. Jotainhan tässä on tehtävä, jos se näyttää viihtyvän liian hyvin mökilläni...

      Poista
  17. Meillä on pihaan tulleet kyyt saaneet myös lapiosta tai muusta. Ensin olin kauhuissani ja mies järjesti ne pois päiviltä, nykyisin uskallan jo itse tehdä saman. En jää odottelemaan poistuisiko paikalta. Ensin oli omat lapsett pieniä ja nyt on koiria ja lastenlapsia, ei ole tervetullut asukki meille!
    Olet sinä luonnonihminen henkeen ja vereen, kun annat kyyn elää samassa pihassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni ei ole nyt pieniä lapsia. Sitten kun lapsenlapsia ilmaantuu, kyyt saavat kyllä äkkilähdön mökiltä...

      Poista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!