perjantai 6. helmikuuta 2015

Autiotalo


Autiotaloissa on jotakin kiehtovaa. Tällä paikalla on joskus eletty tavallista arkipäivää, kasvatettu lapsia ja lähdetty joka aamu töihin. Sitten tilanne on muuttunut, talo on jäänyt huonolle hoidolle ja lopulta vaille asukkaita. Nyt vain odotellaan, että joku ostaisi taloon kuuluvan tontin ja purkaisi röttelön pois. 

Autiotaloilla on erilaisia 'auroja'. Tästä talosta tuli mielestäni hiljaisen haaveksiva tunne. Talo muistelee lämpimiä kesäpäiviä suuren männyn varjossa. Vaaleanvihreät seinät ja kauniin turkoosit ikkunanpielet henkivät toiveikkuutta vieläkin. 






Mukavaa viikonloppua!

19 kommenttia:

  1. Autiotalot aiheuttaa aina yhden kyssärin ja se on miksi!
    Kesällä kun näkee vielä ihanan puutarhan talon ympärillä niin se on jo MIKSI!
    Jokaiseen taloon liittyy tarina ja joskus jokin selviää aikojenkin kuluttua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin minäkin, miksi joku talo pysyy asuttuna, elettynä ja vaalittuna vuosikymmeniä tai jopa -satoja ja toiset paikat hylätään...

      Poista
  2. Tykkään myös kovasti näistä autiotaloista sellaisella surullisella tavalla.
    Eikö suvussa ole enää ketään joka pitäisi huolta, minkälaisen tarinan talo sisällensä kätkee!
    Kiitos samoin, mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakin surullista näissä aina on, mutta samalla kaikuja onnellisemmasta menneestä.

      Poista
  3. Autiotalot aina muistuttaa menneestä elämästä ja mietityttää miksi noin onkaan käynyt, miksi ei kukaan välitä, eikö sitä kukaan omista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti aika monta kertaa taloon on jäänyt asumaan vanhus, joka ei ole itse pystynyt pitämään taloa kunnossa ja jolla ei ole ollut sukua apuna. Kun vanhus on mennyt, talo ei kiinnosta enää ketään.

      Poista
  4. Minäkin aina mietin autiotalon nähdessäni millaisia ihmisiä siellä on mahtanutkaan asua ja miksi talo on jäänyt tyhjilleen. Joskus ne herättävät myös hieman negatiivisia ajatuksia. Meidän naapurustossa oli muuttaessamme taloomme autiotalo, jossa etenkin kesäaikaan laitapuolen kulkijat pitivät majaa ja juhlivat alkoholin voimalla. Onneksi talo sittemmin purettiin ja uusi tontinomistaja rakensi uuden talonsa vanhan sijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti noista autiotaloista tuleekin laitapuolen kulkijoiden remumestoja. Tälläiset juhlijat ovat pilanneet lopullisesti monta kaunista rakennusta.

      Poista
  5. Mitä tarinoita tuolla talolla olisikaan kerrottavanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talossa on kaunis masardikatto. Sen rakentaja ei ole tyytynyt ihan tavanomaiseen.

      Poista
  6. Talon alkuperäiset omistajat varmasti surisivat tilannetta. Ehkä taloon on vähitellen alkanut tulla korjaustarvetta eikä ole ollut voimia ja rahaa : ( Kaunista tarinaa talot kertovat silti : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon rakentaja olisi varmasti suruissaan talon nykytilasta ja siitä ettei sitä tarvitse enää kukaan.

      Poista
  7. Mielenkiintoista pohdistkelua. Joo, ei tuo ehkä sellaiselta kummitustalolta näytä joten arvelusi lienee oikea:)
    Onhan nuo tuollaiset aina surullinen näky ja näitähän meillä varsinkin maaseudulla riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaseudulla näitä taloja on tosiaan paljon. Ennen asuttiin vaatimattomasti pienissä taloissa. Nyt ne eivät kelpaa enää edes kesämökkikäyttöön.

      Poista
  8. Kiehtovaa ja surullista yhtä aikaa

    VastaaPoista
  9. Autiotalot ovat kiehtovia. Niissä on jotakin surumielisen kutsuvaa.

    VastaaPoista
  10. Surullista nähtävää. Rapistuneita autiotaloja näkyy täällä myös aivan liiakasi. Aikoinaan muuttovirta Ruotsiin tyhjensi maaseutua. Osa sitä perua.

    VastaaPoista
  11. Surullista nähtävää. Rapistuneita autiotaloja näkyy täällä myös aivan liiakasi. Aikoinaan muuttovirta Ruotsiin tyhjensi maaseutua. Osa sitä perua.

    VastaaPoista
  12. Kun olin aivan pieni, tuon talon ulkopinta oli siisti, ja talon näytti minun silmiini jotenkin samalta, kuin Carneval-keksin pinta. Äitini kävi töissä aivan tuon talon lähellä, kun siellä oli erään rakennuksen alakerrassa siihen aikaan kirjasto. Pääsin välillä hänen mukaansa "hommiin" ja norkoilin tietysti vähän ulkona tuijottelemassa keksipäällysteistä taloa :D.

    VastaaPoista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!