maanantai 7. toukokuuta 2012

Kevään etenemistä

Sunnuntaina kyläilin äidin luona pohjois-Tampereella ja pääsin kuvailemaan kevään etenemistä siellä. Äiti on tehnyt nykyistä pihaansa reilun viidentoista vuoden ajan. Alunperin metsämaata ollut tontti on muuttunut reheväksi kukkakeitaaksi metsän keskelle. Pienet sipulikukat ovat jo ehtineet levitä matoksi.


Idänsinililjat (Scilla siberica) ja posliinihyasintit (Puschkinia scilloides) kukkivat sinisenä mattona.


Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) herkuttelee scillan kukalla.


Jouluhyasintitkin (Hyacinthus) avaavat kukkiaan.


Ensimmäiset tulppaanit olivat kukassa.


Tämä jouluruusu(Helleborus) on ostettu jouluksi 2009. Se vietti seuraavan kesän kukkapenkissä ja äiti nosti sen ruukkuun ennen pakkasia ja se kukki taas joulukukkana vuonna 2010. Viime syksynä äiti ei nostanut sitä ruukkuun, vaikka nuppuja oli jo näkyvissä ennen lumen tuloa ja niin se kukkii nyt kevätkukkana. Melkoisen sopeutuvainen yksilö!


Tämä syklaami (Cyclamen persicum) on oiva osoitus äidin viherpeukalosta. Ostin tämän hänelle ihan tavallisena Spar-kaupan muoviin pakattuna syyskukkana noin kolmetoista vuotta sitten. Se on viihtynyt hyvin lasikuistilla, jossa on talvella lämmintä 5-6 astetta. Kesällä syklaami pitää parin kuukauden tauon kukkimisessa, silloin se pudottaa melkein kaikki lehtensäkin. Loppukesästä melkein kaljusta juurakosta alkaa nousta ensin lehtiä ja sitten kukkia. Kukinta on komeimmillaan talven pimeimpään aikaan. Tässä kuvassa syklaami on jo aloittamassa kesätaukoa, eikä ole enää ihan kauneimmillaan. Syklaami ei pidä siitä, että juurakko kastuu päältä, joten äiti kastelee sitä aluslautaselle, jossa hän pitää melkein koko ajan vähän vettä. Kasvi tarvitsee paljon lannoitusta, kanankakka ja erityisesti metsästä kerätty teerenkakka on ollut sille mieleen. Kasvi on vaihdettu uuteen ruukkuun vain kolme kertaa, eli se tarvitsee kasvurauhaa. Kukinta on vuosien mittaan vähän hiipunut, mutta upea se on vieläkin!

 Tänään on ollut ihan ihana kevätpäivä! Harmi, kun piti viettää se töissä. Nyt täytyykin suunnistaa kävelylenkille. Vielä ehtii nauttia auringosta!

Aurinkoista viikon jatkoa sivullani vieraileville!


14 kommenttia:

  1. Viherpeukalo näyttää olevan periytyvää sorttia. Olipa mukava kuulla tuosta jouluruususta ja sen sopeutuvuudesta. Jotenkin olen aina luullut, että ne olisivat vaikeasti kasvatettavia.

    VastaaPoista
  2. Ompas hyvä syklaamipeukalo, en ole koskaan kuullut niiden noin pitkään menestyvän. Äidit osaa, täytyykin joskus omalla äidilläni napsia kuvia kanssa. Sitä vaan ihmettelen, että kuinka pohjois-Tampereella on kevät noin pitkällä kun meillä Lännessä ei vielä ole...

    VastaaPoista
  3. Onpa äidilläsi hieno peukalo.Oliskohan tuo teerenkakka se salainen ase ,millä minäkin saisin sisäkukat viihtymään ;)

    VastaaPoista
  4. Kyllä äidilläsi onkin oikein tosi hieno viherpeukalo, niin kauniita kukkia ja monenlaisiakin vielä hänellä kukkii!

    VastaaPoista
  5. Ihana aina nähdä, kun joku osaa hoitaa pihaansa ja kukkasia noin hyvin.

    VastaaPoista
  6. Varmaankin suotuisalla paikalla tuo äidin tontti; pohjoisen puolella on metsä ja tontti on avoin etelään ja länteen. Äidillä on selvästi vihreempi peukalo, kuin minulla ja tyttärilleni se ei ole tainnut periytyä ollenkaan :).

    VastaaPoista
  7. Vai saa syklaamitkin noi kauan kukoistamaan. Minä olen ain luullut, että se on "kertakäyttökukka".

    VastaaPoista
  8. Ihana syklaami, uskomaton aivan! Kevät etenee, niin mukavaa!

    VastaaPoista
  9. Enpä ole koskaan aikaisemmin kuullut, että syklaamin talvehdittaminen onnistuu. Upean näköinen yksilö!

    VastaaPoista
  10. Jessus, mikä syklaami, ei meinaa heti edes tunnistaa :) Itse olen luovuttanut, enkä enää osta syklaameja, koska se on juurikin niitä "kuolee heti" kasveja, eli "ei osaa hoitaa" . Se, ettei osaa hoitaa, täytyy johtua siitä, ettei ole teerenkakkaa saatavilla :D

    VastaaPoista
  11. Taitaa se viherpeukalo kehittyä yrityksen ja erehdyksen seurauksena. Äidillä on aikaa perehtyä kasvien sielunelämään ja tarpeisiin eläkkeellä kun on. Luovat kokeilut voi olla onnistuneita kana(linnu)nkakkaa se teerenkakkakin on :).

    VastaaPoista
  12. Seitsemän vuotta sitten pihassamme tepasteli muutaman päivän ajan valtavan kokoinen metso. Ja valtavia olivat sen jätöskasatkin. Olisipa kannattanut kerätä läjät talteen ja käyttää kukkien lannoitteena. Enpä enää muista, mihin ne läjitin. Mahdollisesti kompostiin, joten kiertoon tulivat sitenkin.
    Upea on äitisi syklaami ja kahdehdittava viherpeukalo.

    VastaaPoista
  13. Kyllä äidit osaavat nämä kukkimisjutut. Ihmettelin aina oman äitini kukkia, kun ne kukoistivat jatkuvasti enkä nähnyt hänen mitään erityistä niille tekevän : ) Hyvää kevään jatkoa, paistoi aurinko tai ei. Vettäkin luonto tarvitsee : )

    VastaaPoista
  14. Metson kikkarat panivatkin varmaan kompostiin vauhtia lisää :D. Kevät on nyt niin ihanassa vaiheessa, ettei haittaa yhtään sataako vai paistaako :). Viileä keli saa kevään kauneuden kestämään pidempään.

    VastaaPoista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!