Tänä aamuna havahduin ennen seitsemää ikkunan ulkopuolelta kuuluvaan linnunlauluun. Mikä lie saanut linnun laulamaan pimeässä talviaamuna, mutta minut se innosti nousemaan ylös. Vilkaisin ikkunasta ulos ja näin, että taivas oli kirkas -kaunis auringonnousu ehkä luvassa. Aamukahvittelun jälkeen lähdimme Haralanharjun näkötorniin. Matkalla tuntui, että olimme jo auttamatta myöhässä... Ylhäällä tornissa kuitenkin henki ihan salpaantui auringonnousun kauneudesta.
Taivaalla oli juuri sopivasti pilviä tuomaan värejä esiin.
Taivas kuvastui tornin tuulensuojalevystä.
Puolikuu ruusuisella taivaalla.
Kaukana siniset metsät...
Lämpimiä sävyjä.
Huurteisen ikkunan läpi.
Sieltä se aurinko nousee...