Metsässä

Lumeton talvi vaikuttaa harmaalta ja nuhruiselta, mutta metsässä on vihreää. Kostea ja leuto sää saa sammaleet oikein hehkumaan.

Polku vihreään hämärään

Kallioimarteet kaunistavat kallion kylkeä.

Kaikenlaiset sammalet kukoistavat kosteassa metsässä.

Pallerojäkälää kallion päällä.

Metsänpohjan pehmeitä muotoja.

Jyhkeä kivipaasi

Metsäaukiolla on vähän luntakin.

Hakkuuaukion reunalla aukeaa lohduton näky. Tällä kohtaa metsä on enää muisto vain...

Vieressä on muutaman vuoden vanhaa taimikkoa. Tälläiseksi tuo hakkuualuekin muuttuu, mutta siihen menee vielä aikaa.

Vuosi 2019 kuvina

Vuosi 2020 on päässyt jo hyvään alkuun, mutta teen vielä jo perinteeksi tulleen kuvakatsauksen menneeseen vuoteen. 

Tammikuun alussa oli vielä aika vähän lunta. Testasin uutta kameraa (Panasonic Lumix FZ300) maalaismaisemissa. En ole ollut ihan sataprosenttisen tyytyväinen tähän kameraan...

Helmikuussa kävin kuvaamassa talviunta nukkuvaa mökkiäni.

Maaliskuussa tein siskoni kanssa matkan Roomaan. Tiber-joen varrella kasvavat plataanit olivat tulossa lehteen.

Huhtikuussa iloitsin runsaasti kukkivista krookuksista.

Toukokuussa hurmaannuin metsätulppaanien kauneudesta.

Kesäkuussa lukuisat ohdakeperhoset nautiskelivat mettä mökkipihan syreeneissä.

Heinäkuussa yritin tallentaa kuviin niittykukkien ihanuutta.

Elokuun aamu

Syyskuussa pitkään kukkinut syreenileimu oli edelleen kaunis.

Lokakuussa tallensin tuokion, jolloin aurinko murtautui hetkeksi esiin pilvien raosta.

Marraskuun harmaudesta löytyi jotain kaunista.

Joulukuussa talvi teki epäröiden tuloaan... yksi askel eteen, kaksi taakse.

Mukavaa illan jatkoa lukijoilleni!

Talven kuvia

Talven kelit ovat olleet vaihtelevia. Ohut lumipeite on tullut ja mennyt. Sumuisessa harmaudessa on oma viehätyksensä...

Pieni puro solisee vapaana kohti jäätyvää järveä.

Pisaraiset oksat ja sumuinen maisema.

Pisarat putoilevat jäätyvään järveen.

Pieni punainen sauna.

Pehmeän luminen metsä.

Viimeiset lehdet.

Pieninkin lumipeite tekee metsästä satumaisen...

Hyvää uutta vuotta 2020!

Kuusi kuvaa kesästä

Sain Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta jo aikoja sitten Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos Pirjo! Blogini uinuu talviunta, mutta tähän haasteeseen on ihana vastata :)! Tänä vuonna Pirjon haasteen teemana on nimetä paras muisto tai onnistunein kuva, yksinkertaisesti kesän paras hetki.


Kesässä on aina ihaninta se käsillä oleva hetki; alkukesällä lisääntyvä vihreys ja värikkäät sipulikukat, myöhemmin kesällä kypsyvän kesän kauneus...

Tänä vuonna kauneimmat tulppaanit olivat ripsureunaiset Lambadat. Ne kukkivat pitkään ja  mehukkaat värit vain paranivat kukinnan edistyessä. Laitoin tänä syksynä lisää Lambadan sipuleita maahan, jotta näitä ihania saisi ensi keväänäkin ihailla.

Olen monena vuonna yrittänyt saada siperian unikkoa viihtymään pihallani huonoin tuloksin. Sen pitäisi olla helppo kasvi, mutta ei vain ole minun pihallani. Viime vuonna vihdoin näkyi siperian unikon lehtiruusukkeita ja tänä kesänä oranssit, keltaiset ja valkoiset kukat kukkivat lähes koko kesän ajan.

Kesän upein ilmestys oli Porkkalan kartanon kurjenmiekka. Sillä oli korkeutta 70cm ja kukkia oli useassa varressa. Tähän kurjenmiekkaan ei voi muuta kuin rakastua!

Palavarakkaus joutui perhostoukkien hyökkäyksen kohteeksi, mutta toipui ja kukki loppukesällä ihanasti perhosten ja puutarhurin iloksi.

Tänä kesänä esikasvatin hajuhernettä ja sain ne kukkimaan jo heinäkuussa. Aiemmin suorakylvetyt hajuherneet eivät ole oikein ehtineet kunnolla kukkaan. Onnistuminen tämäkin!

Puutarhan ihmeet ilahduttivat viime kesänä, mutta ihanimmat hetket olivat kuitenkin ne, kun mökkivieraana oli lapsenlapseni Hilda. Tässä puolivuotias tyttönen kellii viltillä mökin pihamaalla.

Syksyn kukkia

Syksyn tultua mökkipuutarha jatkaa kukkimistaan. Samalla osa kasveista tuottaa jo siementä tai on kuihtumisvaiheessa. 

Syyshohdekukka Hot Lava ei tunnu oikein viihtyvän takapihan liljapenkin laidassa. Muutaman kukan sekin on silti saanut aikaan.

Vaaleanpunainen myöhäinen lilja kukkii vuodesta toiseen.

Ruostekukka availee vieläkin upean oransseja kukkiaan.

Lilja Garden Party

Palavarakkaus kärsi keskikesällä perhostoukkien hyökkäyksistä. Nyt katkaistut varret kukkivat kuitenkin useammalla pienemmällä kukalla.

Tämä valkoinen syysleimu on todella myöhäinen. Se pääsee aina kukkimisen vauhtiin vasta elokuun lopulla. Se leviää aika voimakkaasti ja muodostaa hyvin pystyssä pysyvän kasvuston. On hyvä, että puutarhassa on näitä myöhään kukkiviakin. 

Syreenileimu on kukkinut jo heinäkuun lopulta. Sen herkät kukat ovat kauniit kukinnan joka vaiheessa.

Mukavaa viikonloppua!

Loppukesän liljoja

Liljojen kukinta-aika on ihana pitkä, kun lajikkeita on paljon. Ensimmäiset oranssit värililjat avautuvat juhannuksen tienoilla ja viimeiset liljat availevat kukkiaan nyt elokuun lopulla.

Liljat eivät monestikaan ole sitä, mitä pakkauksen kuva kertoo... tämänkin piti olla lilan värinen.

Melkein saman värinen viime vuonna istutettu lilja kukkii toisessa kukkapenkissä. Tämän piti olla lohenpunainen.

Punainen gladiolus on sitä, mitä pitikin. Talvetin onnistuneesti viime vuonna kukkineita gladioluksia kellarissa. Tänäkin vuonna aion kerätä sipulit talteen.

Pink Damask päivänliljan vierestä nousi yllättäen punakukkainen päivänlilja. Kaunis yllättäjä!

Matala lilja Garden Party on tuoksuva uusintakukkija viime kesältä.

Heräteostoksena otettu pussi Ixiaa tuotti näin kauniin kukan. Nuppuisia varsia on vielä tulossakin.

Tästä olen iloinen! Ruostekukka kukki viime kesänä kauniisti kukkapenkissä. Peittelin kokeeksi osan sipuleista talvehtimaan kasvupaikalleen. Viime talvi taisi olla sen verran suotuisa, että onnistuin :) Kellarissa talvettamani mukulat eivät selvinneet.

Tiikerililja kukkii yhdessä myöhäisen valkoisen syysleimun kanssa.

Mukavaa uutta viikkoa!