perjantai 18. kesäkuuta 2021

Uusia kukkijoita

 


Istutin viime vuonna kruunuvuokkoja uuteen kukkapenkkiin. Muutama niistä on talvehtinut ja ensimmäinen on nyt kukassa.




Mukava yllätys on niin ikään talvesta selvinnyt jaloleinikki. Viime vuonna kukki vain yksi valkoinen, tänä vuonna niitä on useampi kukassa.




Viime viikonloppuna huomasin, että keltakurjenmiekassa on nuppu ja keskiviikkona se oli jo kukassa. Olen istuttanut tämän ihan rantaan. Tänä vuonna vesi on ollut niin korkealla, että kurjenmiekka kasvaa vieläkin kokonaan vedessä.




Jaloängelmä on taas ihana!




Keltapäivänliljojen iloista, tuoksuvaa kukintaa.




Kerrotut idänunikot ovat kärsineet pahoin rankoista sateista. Varret kiemurtavat kukkapenkissä ja yrittävät nostaa raskaita kukintoja ylöspäin. Tälle pitäisi keksiä joku toimiva tuki...




Tänä vuonna kukkapenkeissä on näkynyt ennätysmäärä liljakukkoja. Liljani kasvavat hajallaan perennojen keskellä, joten isompaa tuhoa ne eivät ole kai tehneet. Pyydystelen liljakukkoja teesihdin avulla, siihen saa napattua maahan pudottautuvan kukon. Tässä varjoliljat ojentelevat lupaavasti nuppuisia varsiaan.


torstai 17. kesäkuuta 2021

Hatanpäällä

 

Kävimme Hatanpään arboretumissa tiistaina Vieno-myrskyn puhaltaessa Pyhäjärveltä päin. Hatanpäällä oli alppiruusut, atsaleat ja useat pensasruusut ihanasti kukassa. 















Voi mitä väriloistoa!


tiistai 15. kesäkuuta 2021

Kesäkuun puolessa välissä

 
Mökkipuutarhan kukkapenkit ovat täydessä kukassa. Akileijat, puna-ailakit, lemmikit ja nurmitädykkeet täyttävät ne paikat, joita jää alkukesän perennojen väleihin.



Olin tosi iloinen, kun kuolanpionissa oli vielä viime viikonloppuna kukkia. Luulin, että kukinta olisi nopeasti ohi viime viikon helteissä, mutta ihanaa, kun sain vielä nauttia sen kukinnasta.




Sinivalkoinen lehtoakileija.




Portailla on ruukussa markettaa ja kyönnöskoisoa, joka on nyt päässyt kunnolla kukkimisen alkuun.




Laukkojen violetit pallot tuovat väriä kukkapenkkeihin.




Idänunikko aloittelee kukintaa. Sateet ovat painaneet osan varsista alas, mutta nuput kurottelevat ylöspäin.





Purppuratulikukka kukkii taas tapansa mukaan kukkapenkin ulkopuolella ja niin lähellä käytävän reunaa, että saa aina varoa, ettei katkaise ohimennessään korkeaa, tähkämäistä kukintoa.




Valkoisia akileijoja on tänä vuonna todella paljon.




Valkoinen siperianunikko.




Idänkurjenpolvi




Illakko on ehtinyt kukkaan. Ilokseni siementaimia on ilmestynyt sinne tänne puutarhaan.



sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Sataa



Rankka kesäsade kastelee puutarhaa... 








Pisarat kaunistavat kukkia entisestään.


perjantai 11. kesäkuuta 2021

Aita ongelmakohtaan

 

Pihassani on ollut ongelmallinen kohta, josta olen aiemminkin kirjoittanut blogissa (linkki). Tontti rajoittuu tiehen. Etupihan puolella kasvaa tietä rajaamassa mesiangervoa, mutta takapihan puolelle kaipasin jotain rajausta. Tein tien viereen pitkänomaisen kukkapenkin, mutta se ei jotenkin toiminut. Tuntui, että paikka kaipasi selkeämpää aitaratkaisua. Aidan tarvetta lisäsi kaksivuotias lapsenlapseni, joka ehtii jo joka paikkaan ja varsinkin sinne minne ei pitäisi eli tielle ja tien yli rantaan. Tie ei ole kovin vilkasliikenteinen, mutta lapsen kanssa ei voi koskaan olla liian varovainen.

Olen ihaillut puutarhaohjelmissa rentoja ja vähän boheemeja puurima-aitoja. Tänä keväänä löysin sellaista suomalaisesta verkkokaupasta ja tilasin sitä heti. Aita on tehty pähkinäpuu rimoista, jotka on kiinnitetty toisiinsa kierretyllä rautalangalla. Aitaa myydään viiden metrin pätkissä ja se on 70 cm korkea.  



Aidan pystyttäminen oli nopeaa. Se on niin kevyttä, että vain junttasimme kyllästetyt aitatolpat maahan ilman tolpanjalkoja. Kiinnitimme aidan tolppiin sinkilöillä.



Halusin rajata vähän takapihaakin aidalla, joten käänsimme sitä reilun metrin verran taloon päin.




Puurimoja yhdistävää rautalankaa piti vähän paikka paikoin oikoa, jotta rimat menisivät suorempaan. Ihan suoraa ja säntillistä tästä aidasta ei saa, mutta se ei ole tarkoituskaan.





Lisäsin vielä pätkän aitaa syreenin juurelle, niin että muodostuu portti takapihalle. Tähän voi joskus myöhemmin pystyttää pergolaportin.



 Laitoin aidan juurelle vielä betonilaattoja ja näin tähän muodostui luonteva paikka kesäkukkaruukuille. Aitaan kiipeävät tuoksuherneet tai muut kesäköynnökset voisivat olla myös hyvä idea. Kaivonrenkaassa kasvaa tänä vuonna eri värisiä miljoonakelloja, kesäkynttilää ja tuoksuhernettä. 

Aita jotenkin ryhdisti näkymiä takapihalle, vaikka se onkin näin rento.


torstai 10. kesäkuuta 2021

Arboretum Frick rhodojen kukinnan aikaan



Alppiruusut alkavat olla parhaimmillaan kukassa. Niinpä kiiruhdin taas Arboretum Frickiin töiden jälkeen -se kun sijaitsee lähellä työpaikkaani Kangasalla. Niin kiire tuli, että unohdin kameran pukukaappiin. Napsin sitten kuvia kännykällä -parempi sekin kuin ei mitään...




Kurjenmiekat ihanasti vanhan puun alla.




Metsäpuutarhassa kulkee monta alppiruusujen reunustamaa polkua. Ihme kyllä hyttysistä ei ollut kiusaa...




Kaunista! Alppiruusut ovat melkein parhaimmillaan nyt.




Patsaat luovat viehättävää tunnelmaa.




Mikä kukkapaljous!




Ihana väri!




Rannan koivussa on pöllönpönttö, josta kurkisteli pieni, harmaa pää. Lehtopöllön poikanen, jos en ole ihan väärässä.




Lammikon reunoilla kukki jo keltakurjenmiekka.


Joitain pensaruusuja oli myös jo kukassa ja pionien nuput kovassa kasvussa. Seuraavaksi täytyy tulla ihailemaan niiden kukintaa!