keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Parvekkeella



Lasitetulla parvekkeella on jo kasvamassa vaikka mitä. Ruukutin gladiolukset, soihtuliljat, kruunuvuokot ja daaliat olohuoneen ikkunalle jo maaliskuussa. Kun mullasta alkoi pilkistellä vihreää, siirsin ruukut parvekkeelle, sillä kerrostalossa ei ole muuta valoisaa ja viileää paikkaa taimille. Tässä on ollut muutama napakka pakkasyö, mutta taimet eivät näytä kärsineen ( ei daaliakaan) eli pakkanen on pysynyt  parvekelasien ulkopuolella. Puutarhaliikkeestä kävin vielä hakemassa muutaman kylmää kestävän kevätkukkijan silmäniloksi taimiruukkujen joukkoon.


Riippaorvokki  Viola hederacea on aivan ihastuttava! Pikkuinen kukka muistuttaa suo-orvokkia. Laitoin kasvin isoon ruukkuun ja se on alkanut leviämään siinä kylmästä huolimatta. Odotan, että kesällä tämä täyttää koko ruukun ja rönsyilee laitojen yli.




Suloinen orvokki taustallaan ystävänpäiväksi saamani ruusu.




Toisessa ruukussa on perunanarsissi Bridal Crown ja tulppaani Rococo. Tulppaani on jo melkein kokonaan värittynyt ja perunanarsissikin availee nuppujaan ihmeen lyhyessä varressa.




Sipulit laitan kukinnan jälkeen mökillä maahan, ehkä kukkivat ensi vuonna uudestaan.


Mukavaa pääsiäisviikkoa!



maanantai 6. huhtikuuta 2020

Hengähdystauko



Olen töissä vanhusten palvelutalossa ja tänä korona-aikana se tarkoittaa, että työtä riittää. Olemme lyhyessä ajassa muokanneet työpäiviämme ja vanhusten arkea palvelutalossa niin, että eläminen siellä olisi mahdollisimman turvallista heille. Vaikeinta on ehkä muuttaa omaa ajattelua niin, että osaa ottaa hygieenisyyden ja turvallisuuden huomioon joka tilanteessa. 

Käytännössä vanhukset ovat joutuneet sopeutumaan siihen, että joutuvat olemaan erillään toisistaan. Kaikki ryhmät ja tapahtumat on peruttu toistaiseksi. Toisille yksinolo on ihan luontaista, mutta toiset kärsivät kovasti, kun ei voi enää kerääntyä aulaan muistelemaan porukalla menneitä. Ei voi enää istua yhdessä katselemassa tv:stä vanhaa kotimaista elokuvaa. Ei voi lähteä joka viikkoiselle päivätanssi reissulle. Eikä pääse enää edes lähikauppaan itse valitsemaan päivän ruoka-aineksia.

 Työn kuvat ovat muuttuneet. Siivoojia on tullut yksi lisää ja he tekevät nyt työtä kahdessa vuorossa. Kun omaiset eivät enää saa vierailla palvelutalossa, ohjaaja auttaa vanhuksia ottamaan videopuheluita omaisiin ja ottaa valokuvia vanhusten jääkaapeista, jotta omaiset tietävät, mitä vanhukselle täytyy tuoda kaupasta. Omaiset tuovat kauppakassin palvelutalon ulko-ovelle ja näkevät ehkä vanhuksensa lasin läpi. Sairaanhoitaja käy kaupassa niiden puolesta, joilla omaisia ei ole. Hoitajat joutuvat omien töidensä ohella hoitamaan vielä niitäkin tehtäviä, joita omaiset ennen hoitivat -niinpä pyykkikoneet pyörivät öisin tauotta.

Ruokailu toteutettiin aiemmin ruokasalissa, missä 70 vanhusta söi kahdessa eri kattauksessa. Nyt kokoontumisrajoituksen aikaan vanhukset on jaettu yhdeksän hengen ryhmiin ja he syövät viidessä eri paikassa kahdeksassa kattauksessa. Tämä tietää enemmän työtä keittiössä työskenteleville ja myös hoitajille, joita tarvitaan ruuan jaossa eri pisteissä. Vanhukset taas ottavat kaiken ilon irti lyhyistä ruokailuhetkistä ja jäävät juttelemaan keskenään vielä aterian syötyään. 

Kaiken keskellä vanhukset ovat tyytyväisiä, että heistä pidetään huolta, mutta ihmettelevät kuitenkin tätä kaikkea hössötystä. Syvällisiä keskusteluja syntyy ihan luonnostaan. Jonkinlainen painostava odotuksen tunnelma roikkuu kaikkien mielessä... milloin tämä loppuu ja palataan normaaliin, vai palataanko enää koskaan? 

Tämän kaiken vastapainoksi on ihana lähteä kameran kanssa luontoon. Metsässä kävely tuntuu verryttävän työssä kipeytyneitä lihaksia. Järven rannalla on tilaa olla ja hengittää. Lokkien huudot järvellä ja lintujen laulu metsässä nostaa mieleen ihanan kevätilon. Luonnossa kaikki tuntuu olevan ihan kohdallaan.













Voimia kaikille oman korona-arkenne pyörittämiseen !

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kuurakukkia



Huhtikuun ensimmäinen viikko on ollut talvinen; yöpakkasta, lunta, jäätä ja rakeita. Puutarhassa kukinnan aloittaneet kevään esitaistelijat eivät kuitenkaan vähästä hätkähdä. Pakkasaamuna kuura koristeli suppuun sulkeutuneita kukkia. Päivän edetessä ne avautuvat jälleen auringon lämmölle.









Edellisellä mökkikäynnillä laitoin krookuksille verkot suojaksi jäniksiä vastaan. Yksi kohta jäi vähän huonommin suojatuksi ja siitä oli heti käyty nakertamassa kukat pois. Kevätiirikset ovat saaneet kukkia ihan rauhassa. Voimakkaat värit taitavat houkutella jäniksiä enemmän.

Kaunista huhtikuun viikonloppua!

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Mökillä tänään


Huolta ja murhetta, pinnan alla kuplivaa pelkoa ja epätietoisuutta tulevasta... Elämme aikoja, jolloin ei voi tehdä varmoja suunnitelmia. Voi vain pelätä pahinta ja toivoa parasta ja uskoa siihen, että tästä korona-ajastakin selvitään, niin kuin monesta muustakin pahasta paikasta. 

Onneksi luonnossa ja puutarhassa ollaan menossa kohti valoisampaa aikaa. Jos epidemia olisi lähtenyt liikkeelle syksyllä, olisi mieli varmasti mustempi. Nyt voi iloita puutarhan heräämisestä ja jo ensimmäisistä kukistakin :)



Pienet Katharine Hodgkin iirikset olivat jo avanneet ensimmäiset kukkansa! Vähän viluisilta ne näyttivät pakkasyön jälkeen, mutta elpyivät kun aurinko siirtyi lämmittämään niitä.




Krookusten piippoja oli näkyvissä. Virittelin verkkoja näiden päälle, sillä viime vuonna jänikset kävivät syömässä näistä suurimman osan.




Idänsinililjojen piippojen joukossa on hitaasti runsastuvaa mukulaleinikkiä jo nupulla.




Tulppaanin piippoja näkyi mukavasti.




Metsästä löysin jo yhden sinivuokon nupun, ihanaa!




Kirkas päivä sai jään hohtamaan. Kova tuuli sai sen vonkumaan ja ratisemaan.


Siivosin kukkapenkeistä viime vuoden kuivat perennan versot. Nyt saa kevät edetä, vaikken heti pääsisikään mökille puutarhaa hoitamaan.

Pysykäähän terveenä ja positiivisella mielellä! Kaunista maaliskuun viikkoa!

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Kevättä ilmassa




Talvi on ollut pääosin lumeton ja ulkona on näyttänyt samalta kuin yleensä huhtikuussa. Välillä on saanut ihan pidätellä itseään, ettei kevätolo ottaisi valtaansa liian aikaisin. Nyt on jo maaliskuu ja voi rauhassa alkaa fiilistelemään :)


Talven lämpimät kelit ovat saaneet terttuseljan silmut raottumaan.






Vähäinenkin lumi sulaa pois.






Lumen alta paljastuva oksa kimaltavan jääkuoren alla.






Järvessä on ollut koko talven sula kohta. Vesi ja jää heijastavat auringon valoa.






Yön aikana muodostuneessa ohuessa jäässä on kaunis kuviointi.





Viime kesän lehmuksen siemenkodat vilkuttavat talvelle hyvästejä.





Kirjokevättähtien piipot nousevat jo esiin 
 paljaasta maasta.




Mukavaa maaliskuun viikkoa!


keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Hatanpäällä


Minulle on tullut tavaksi käydä aina keväällä Hatanpään arboretumissa katsomasssa, nostelevatko ensimmäiset lumikellot jo päätään. 




1.3., enimmäisenä kevätpäivänä, löysin joitain lumikellon nuppuja -juuri ennen kuin lumisade ehti peittää ne. Mielestäni lumikellot ovat vähentyneet Hatanpäällä vuosi vuodelta. Nyt löytyi vain yksi paikka, jossa niitä oli.




Huurrepajussa oli söpöjä pajunkissoja.




Kaunis puu tuo huurrepaju.




Hatanpään rhodot ovat tosi komean kokoisia.




Kotipihlaja on kauniin muotoinen puu.




Tätä koivua olen kuvannut aiemminkin.




Pyhäjärven jäällä oli uutta valkoista lunta ja railot näkyivät mustina.


Päivät pitenevät jo ja kevät on jo ihan lähellä, vaikka lunta tupruttaa nytkin.
Mukavaa päivän jatkoa!

tiistai 21. tammikuuta 2020

Metsässä


Lumeton talvi vaikuttaa harmaalta ja nuhruiselta, mutta metsässä on vihreää. Kostea ja leuto sää saa sammaleet oikein hehkumaan.




Polku vihreään hämärään




Kallioimarteet kaunistavat kallion kylkeä.





Kaikenlaiset sammalet kukoistavat kosteassa metsässä.




Pallerojäkälää kallion päällä.




Metsänpohjan pehmeitä muotoja.




Jyhkeä kivipaasi




Metsäaukiolla on vähän luntakin.




Hakkuuaukion reunalla aukeaa lohduton näky. Tällä kohtaa metsä on enää muisto vain...




Vieressä on muutaman vuoden vanhaa taimikkoa. Tälläiseksi tuo hakkuualuekin muuttuu, mutta siihen menee vielä aikaa.