Jos sadepisarat helmiä olis...

Vaikkeivät sadepisarat olekaan helmiä, voi silti tuntea itsensä rikkaaksi kukkasten kauneutta katsellessaan...

 

Viikonlopun kuvia

 

Aika ihana viikonloppu takana. Lauantaina sääkin suosi ja metsäretkellä löysin kanttarelleja. Niitä taitaakin olla paljon tänä kesänä.

Olen ajatellut, että tämä pioni on Festiva Maxima. Siinä on aina puhtaan valkoisia kukkia, joissa on niitä punaisia pilkkuja. Tänä vuonna sen nuput avautuvat kuitenkin värikkäämpinä; ulommissa terälehdissä on persikkainen sävy ja sisemmät terälehdet kellertävät hieman. Kaunishan tämä on!

Ensimmäinen värililja on kukassa. Tämä aloittelee yleensä juhannuksen tienoissa, tänä vuonna se on pari viikkoa myöhässä. Joku on käynyt haukkaamassa yhdestä nupusta palan...

Kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Vaaleankeltaisen iiriksen kukkapaljous on ollut kuin perhosparvi kukkapenkin laidalla.

Jasmikepensaat ovat täynnä tuoksuvia kukkia.

Myös huopaohdakkeissa on ihana tuoksu. Ne ovat houkutelleet pihaan pari amiraaliperhosta. Muuten perhosia on näkynyt tänä kesänä aika vähän.

Hetkiä kesässä

 

Ihanaa heinäkuista lauantaita!

Ennen sadetta

Tälle päivälle oli luvassa kovaa sadetta. Ajelin eilen mökille kesken työviikon ja kuvasin kukkia, kun ne vielä seisoivat ryhdikkäinä.

Porkkalan kartanon kurjenmiekkakin on päässyt kukkaan. Taustalla kukkivat taatankurjenmiekka ja Flavescens. Isotähtiputki sopii hyvin niiden kaveriksi.

Porkkalan kurjenmiekan kauniit sävyt.

Siperian kurjenmiekka kukkii tänä vuonna runsaasti.

Ensimmäinen pioni oli ehtinyt kukkaan. Kaksi muuta pioniani olivat vielä ennen sadetta onneksi nupulla.

Kyläkurjenpolvea kasvaa nyt kahdessa paikassa. Tämä ei onneksi ole voimakkaasti leviävä.

Harjaneilikoiden kukat avautuvat. Keltasauramo on vielä nupulla.

Karvasinilatva kukkii matalampana kuin lehtosinilatva. kukka on myös hieman isompi.

Huopaohdakkeet avautuvat. Tämän vuoden sateissa niiden varret ovat venyneet huikean korkeiksi.

Nurmikohokki

Ensimmäiset sormustikukatkin alkavat avautua.

Tänä aamuna olin aamu-uinnilla, kun sade alkoi ja kyllä sitä vettä sitten tulikin. 25 ml oli tullut sademittariin.

Alkukesän melontaretki

Ilmatäytteinen kanootti on pumpattu taas täyteen ja pääsen melomaan mökkijärvelle. Suuntaan rehevään lahteen reilun kilometrin päähän. Sinne pääsen melomaan lähellä rantaa tyynissä vesissä.

Rehevässä lahdessa vesikasvit nousevat pintaan. Lumpeet ja ulpukat eivät ole vielä kukassa.

Selkälokit kansoittavat rantakiviä.

Vihreä ruovikko on vasta kasvamassa esiin talven säissä kauhtuneiden korsien lomaan.

Kuikat ovat pitäneet viime aikoina kovasti meteliä itsestään. Syynä taitaa olla kaksi poikasta joita huolehtivaiset vanhemmat vartioivat.

Kalalokillakin on poikanen vahdittavanaan.

Myöhemmin mökkirantaan ui myös joutsenperhe viiden poikasen kanssa. 

Kesä on täydessä vauhdissa järvellä.

 

Puutarhuri Hentomieli pulassa

 

Tunnustan olevani melko hentomielinen puutarhuri. En mielelläni kitke tai raivaa pois pihalta kukkivia kasveja. Mottoni on todellakin  antaa kaikkien kukkien kukkia. Pihassani on paljon siemenestä leviäviä kasveja ja useita todella agressiivisesti leviäviäkin kasveja. Tälläisenä kesänä, kun puutarha on saanut tarpeeksi kosteutta ja kaikki kasvaa rehevästi, alan olla pienessä pulassa kaiken kasvun kanssa...

Tässä on tyypillinen esimerkki siitä miten kasvit  kasvavat, kun niille antaa tilaisuuden. Kukkapenkin laidalla kasvaa puna-ailakkia, vuorikaunokkia, lemmikkiä ja näyttää siellä olevan ainakin yksi valkoisen ukonkellon taimikin. Keväällä tässä kasvaa narsisseja ja muutama tulppaani. Muu kasvillisuus on itse hakeutunut tähän.

Nurmitädyke on kaunis kasvi joten puutarhuri Hentomieli on jättänyt sitä kukkapekin reunaan. Nurmitädyke on päättänyt, ettei jää vain reunakasviksi vaan tahtoo pääosaan. No päivänlilja ei tästä hätkähdä...

Nurmitädyke on raivannut tässä penkissä tieltään jo soikkoratamon ja tähtililja penkin päässä alkaa olla  hätää kärsimässä. Tätä penkkiä on valtaamassa myös sormustinkukka. Valtava mätäs kukkivaa nurmitädykettä on kuitenkin mielestäni kaunis.

Metsäkurjenpolvi kylväytyy myös joka paikkaan. Tästäkin olen mielestäni jo kitkenyt sitä pois, mutta siinä sitä vaan kasvetaan ja kaadutaan kulkuväylälle. Vuorikaunokki yritää myös kotiutua tähänkin väliin.

Yritän pitää kurjenmiekkojen kasvupaikan vapaana muista kasveista, jotta niiden juuret saisivat auringon paahdetta. Ennen kuin huomaankaan, tässä kasvaa kuitenkin aina tälläinen kasvusto kaikkea muuta. Kitkentää taas tiedossa... Kurjenmiekatkin alkavat olla liian tiheässä, jakamista tiedossa.

Tässä oli muinoin kivikko monine kasveineen. Sitten tuli mäkimeirami ja valtasi alueen. Se on kuitenkin niin hyvä perhoskasvi, etten hentomielisenä pysty sitä kitkemään vähemmäksi.

Jalopähkämön joukkoon on eksynyt niittynätkelmää. Vaatimaton ketokasvi on jo alkanut runsastua penkissä. Saapa nähdä paljonko se valtaa tilaa, jos en ala sitä rajoittaa.

Tulikellukalle on käynyt huonosti kilpailussa mäkimeiramin kanssa. Puutarhuri Hentomieli taitaa pelastaa sen jonnekin muualle kasvamaan.

Pisaraista

 

Nyt on tullut sadetta lähes joka päivä ja kukista on saanut hyvin pisaraisia kuvia.

Ukkolaukan kukinnot ovat kukinnan jälkeenkin kauniita. Pisaraisina ne ovat erityisen kauniita!

Pisarat vain korostavat vuokkodaalian terälehtien herkkää väritystä...

Pisaroiden painamat juhannusruusun kukat.

Kurjenmiekka pysyy ylväänä sateessakin.

Isopoimulehti on kerännyt lehdilleen kauneimmat pisarat.