Juhannuksen kuvia

 

Ranta oli kaunis lepän oksien varjossa...

Pionit avasivat kukkiaan juuri juhannukseksi.

Tämä vaaleanpunainen on kuin mansikkajäätelöä...

Oranssit värililjat ehtivät kukkaan juhannukseksi.

Jalopähkämöt tuovat juuri nyt voimakasta purppuraa kukkapenkkeihin. Sitä on helppo jakaa ja olen istuttanut sitä eri puolille pihaa.

Hyvin tumma akileija kukkii isoin kukin aidan vieressä.

Pieni juhannusvieras sai kukkia hiuksiin.

Toinen pikkuvieras nappasi päähänsä papan hatun...

Kurjenmiekka ja isotähtiputki ovat hyvä pari.

Valkoinen kurjenmiekka kukki kaksi viikkoa ja neljä päivää yhteen menoon. Sen viimeiset nuput olivat selvästi vaalean sinisiä.

Perhoangervo on kaunis pionin ja jalopähkämön kaverina.

Kesäretki Naantaliin

 

Tein tyttärieni ja tyttären tyttärieni kanssa kesäretken Naantaliin heinäkuun alussa. Sää oli helteinen ja tuntui vähän kuin olisi ollut ulkomailla. Naantalissa on sellaista vaikeasti määriteltävää positiivista väreilyä. Oikein mukava kesäretkikohde!

Naantalin satama

Hilda ihasteli lähemmin kaupungin kukkaistutuksia.

Vanhan kaupungin viehättäviä kujia.

Kaunis sisäänkäynti.

Katu rannassa

Puiston kukkaistutuksia

Naantalin kirkko

Retken pääkohteena oli tietenkin Muumimaailma. Muumitalo oli vaikuttava näky jo ulkoapäin.

Muumimamman keittiö ja koko talo oli sisustettu tosi uskottavasti ja mielenkiintoisesti.

Kolmevuotias Hilda pääsi istumaan Muumipapan tuoliin

10kk ikäiselle Eleallekin löytyi mielenkiintoista tutkittavaa. Hänen kanssaan tosin täytyy varmaan tulla vielä uudestaan Muumimaailmaan, kun ikää on tullut vähän lisää...

Muumimamman tapaaminen oli elämys Hildalle.

Päivän kruunasi upea auringonlasku hotellin parvekkeelta.

Lokki auringonlaskussa.

Aamulla ihmettelimme valkoposkihanhia, jotka ruokailivat poikasineen rannan nurmikoilla. Niitä oli aika lauma.

Rannassa kasvoi muhkea keltamatarakasvusto. Keltamatara on vaarantunut laji, joten on hienoa, että kasvusto on jätetty niittämättä.

Kylvöpäivä

 

Sunnuntaina sain kaksi pientä apulaista tekemään kanssani kevätkylvöjä. Lapsenlapseni Hilda 3v ja Elea 9kk olivat mumman apuna. Laitoimme lavankaulukseen pienen kasvimaan, johon tuli porkkanaa, retiisiä ja lehtisalaattia. Kolmevuotias haluaa jo itse hakekea syötävää kasvimaalta ja on turvallisempaa, jos hänellä on tietty rajattu alue, josta sitä hakea. Lavankauluksen ulkopuolella kun kasvaa sormustinkukkaa ja ukonhattua ym syötäväksi kelpaamatonta...

Hilda innostui kovasti siementen peittelystä ja 9kk Eleakin oli innokkaasti taputtelemassa multaa.

Kylvimme myös Hildalle oman kukkapenkin, johon hän halusi sinisiä kukkia. Kylvimme ruiskukkaa, pallerokiurunkukkaa, neidonkieltä, espanjanneitoa ym. Tässä penkissä kasvaa jo kukassa olevaa kevättaskuruohoa ja viime kesänä kylväytynyttä puna-ailakkia, joka kukkii ihan kohta. Penkin reunassa on myös nousussa tulppaaneita.

Hilda oppi ripottelemaan siemenet hienosti hajalleen mullan pinnalle.

Istutuskauhakin pysyy jo kädessä :)

Mökin pihassa oli yksi isokukkainen narsissikin avaamassa kukkaa, lajike Professor Einstein.

Vuosi 2018

Vuoden vaihtuessa katse suuntautuu eteenpäin, mutta muistellaan hetki kulunutta vuotta kuukausi kuukaudelta...

Tammikuinen kuva Pälkäneen peltoaukealta

Talvi oli luminen ja kaunis. Puut olivat usein kuuran koristelemia.

Maaliskuinen auringonlasku

Huhtikuussa kuvasin Pyhäjärven jäiden lähtöä Varalan rannassa

Toukokuussa kesä tuli rytinällä, kaikki ihana oli vielä edessä...

Kesä eteni vauhdilla. Horsman kukintaa kesäkuussa.

Heinäkuun helteillä olin töissä, mutta ajelin usein mökille kastelemaan kukkiani ja viilentämään itseäni järvessä...

Elokuussa punaiset gladiolukset kukkivat upeasti kuistin ikkunan takana

Päivänsini kukassa syyskuussa

Lokakuun maisema

Kesän aikana kotini läheltä purettiin -50-luvun koulurakennus ja uuden rakentaminen oli marraskuussa alussa.

Joulukuussa sain ensimmäisen lapsenlapseni syliini :)

Hyvää vuoden vaihdetta blogini lukijoille!

Koiravieras

Honey, tyttäreni ja hänen poikaystävänsä amstaffi, kävi kylässä mökillä. Honey on nyt reilun vuoden ikäinen, aikuisen oloinen koira. Pentumaisista hepulikohtauksista ei ollut enää jälkeäkään. Kukat  saivat olla melkein kokonaan rauhassa, ainoastaan pari viikkoa sitten istutetut taimet kiinnostivat. Täytyihän niitä vähän kuopsuttaa, kun kerran joku muukin oli kaivanut                         siitä kohdasta :)

Honey purki energiaansa kepin pureskeluun ja nautti metsälenkistä. 

Tytär puki Honeylle pelastusliivit ja sai houkuteltua sen uimaan ja noutamaan keppiä vedestä.

Rannalla piti ravistella kunnolla.

Tälläinen vuoden vanha koiraneiti :)

Mukavaa viikonloppua!