Kukkaterapiaa, osa 3

Ei taida tästä tulla kevättä, ei. Lunta sataa sellaiseen malliin, että tuntuu kuin olisi tammikuu :(. Täytyy kaivaa taas kukkaterapiaa arkistojen kätköstä, eli kukkakuvia äidin puutarhasta.

Klikkaa kuvaa, niin näet kaikki kuvat isompina.

Jaloakileija täynnä iloista elämänvoimaa!

Tämä jännän värinen lehtoakileija näyttää enemmänkin mietiskelevältä.

Verenpisaran pisaraiset nuput.

Maariankellot kukkivat toivottavasti ensikesänä minunkin pihallani yhdessä sormustinkukkien kanssa.

Lämpimän keltainen köynnöskrassi.

Palavarakkaus.

Iloa tähän talviseen päivään! Jatketaan haaveilua kesästä...

Lasityö

Eilen tuli uusi lasityö valmiiksi. Jostain syystä olen valinnut tiffany-tekniikan omaksi tavakseni tehdä lasitöitä. Se ei ole paras mahdollinen tekniikka minulle. Sulatustekniikka  tai lasimosaiikki voisi olla paremmin mun juttuni. Tiffanyssä lasi pitäisi leikata täsmälleen kaavan kokoiseksi ja muotoiseksi. Minä olen kuitenkin luonteeltani suuripiirteinen, paloistakin tulee aina vähän suurempia tai pikkuisen eri muotoisia, kuin pitäisi. Niiden yhteen sovittamisessa on sitten vaikeuksia ja joudun hiomaan paloja paljon -ja työ etenee hitaasti. Mutta eilen tuli sitten valmistakin!

Halusin tehdä tulppaaniaiheisen työn. Piirsin kuvion itse, sillä jotenkin luonto ei anna periksi käyttää valmista mallia. Tästä tuli vähän tälläinen naivistinen :).

Tässä erilaisia kuviovaihtoehtoja. Käytin numeroitua mallia.

Valmis työ ennen patinointia.

Musta patinointi korostaa mielestäni paremmin näitä murrettuja vihreän ja punaisen sävyjä.

Patinointiaine on tälläistä myrkkyä. Voisikohan sillä patinoida kirpputorilta löytyviä metallitarjottimia? Sitä pitäisi kokeilla.

Tässä vielä työ ikkunassa. Klikkaa kuvaa niin näet kaikki kuvat isompina uudessa ikkunassa.

Hyvää loppuviikkoa sivullani vieraileville!

Jättipalsamin nujerrus

Puutarhafilosofiani on: Antaa kaikkien kukkien kukkia. Puutarhakasvit ja luonnonkukat saavat kukoistaa rintarinnan pihassani. Nokkonenkin on kaunis (vähän sivummalla) ja hyödyllinen perhostoukkien ravintona. Vuohenputkellekin olen keksinyt hyötykäyttöä (kerron sitten kesällä :)! ). Mutta on yksi kasvi, jota en halua pihaani,  jättipalsami. Se sattui taas olemaan edellisen asukkaan lempikasvi. Ja sitä oli tontilla joka paikassa.

Kukkahan on ihan kaunis. Laaja kasvusto eri sävyisiä vaalean- ja tummemmanpunaisia palsameita on kaunis jossakin joutomaalla vähän kauempaa katsottuna. Mutta pihassa se on ärsyttävä tunkeilija.

Jättipalsami on yksivuotinen, siemenestä tehokkaasti leviävä kasvi. Se on samaa sukua, kuin ahkeraliisa ja kaunis, keltakukkainen luonnonkasvi lehtopalsami. Se on nopeakasvuinen ja kukkii keskikesästä aina ensimmäisiin pakkasiin asti. Kypsät siemenensä se sinkauttaa pitkälle ympäristöönsä. Rehevillä paikoilla se kasvaa yli metrin korkuiseksi, kuivilla paikoilla se jää kymmensenttiseksi, mutta kukkii kyllä paikassa kuin paikassa.

Jättipalsami olisi varmaan aivan mahdoton nujerrettava, jos se ei olisi yksivuotinen. Minä kävin taistoon sitä vastaan heti keväällä. Nypin kaikki huomaamani pienet siementaimet pois. Taimi on helppo tunnistaa ja huomata; siinä on kaksi suht vahvaa pyöreää sirkkalehteä. Lehdet ovat väriltään vaalean vihreät ja niissä on tummempi tai punertava laikku. Taimia oli kuitenkin niin paljon tontilla, etten mitenkään havainnut kaikkia. Sirkkalehdestä on kuva täällä.

 Keskikesällä huomasin kukkivia palsameita siellä täällä pensaikoissa. Kasvilla on hyvät keinot puolustautua kitkemistä vastaan. Varsi on mehevä ja katkeaa helposti, kun sitä nykäisee. Juuret sitä vastoin ovat hyvin tiukasti kiinni maassa. Kasvin varressa on jaokkeita, joissa on silmuja. Silmuista kasvaa hyvin nopeasti uudet haarat, jotka alkavat kukkia pikapikaa. Eli katkaistun latvan tilalla on yhtäkkiä kolme-neljä kukkivaa oksaa... Kasvi saattaa katketa myös ihan maan tasalta, missä on myös odottamassa useita nopeakasvuisia silmuja. Ja kukkia tuli tosiaan pitkälle syksyyn saakka. Epäilen, että jättipalsami onnistui kaikesta estelystäni huolimatta tuottamaan siementä viime vuonnakin, mutta ehkä ensi vuonna saan siitä voiton.

Tämä pöheikkökuva on syksyltä 2010. Kukkapenkki näytti silloin tältä; juolavehnä, jättipalsami ja röyhytatar olivat valloittaneet koko penkin.

Ärsyttävän hitaasti etenee tämä kevät, mutta etenee kuitenkin :).

Hyvää viikonjatkoa sivullani vieraileville, kiva kun kävit lukemassa!

Tunnustus: Inspiroiva puutarhablogi

Olen saanut uusia lukijoita. Tervetuloa! Jokainen uusi lukija ilahduttaa!

Sain tunnustuksen  Eijalta blogista Päärynäpuun varjossa. Kiitos Eija!

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?



Olen seurannut, kun kyseinen tunnustus on liikkunut blogeissa. Kertomukset puutarhainnostuksen syntymisestä ovat olleet mielenkiintoista luettavaa.

1. Minullakin puutarhainnostus alkoi jo lapsena. Asuimme maalla ja meillä oli tietenkin muiden viljelyksien lisäksi aina kasvimaa ja äidillä talon edessä kukkapenkki. Kukkapenkki oli äidille tärkeä, varmaankin vastapainona raskaille navettatöille ja muulle arkiselle aherrukselle. En muista koskaan kitkeneeni tai muuten hoitaneeni äidin kukkapenkkiä, mutta seurasin kukkien kehitystä ja nuppujen aukeamista ja ihailin kukkien värejä jo pienenä.  Kasvimaalla muistan kyllä olleeni apuna herneiden ja perunan istutuksessa ja loputtomassa kitkemisessä.

Kitkemisurakat eivät kuitenkaan onnistuneet lannistamaan puutarhainnostustani, vaan hain puutarhakouluun 24-vuotiaana. Olin sitä ennen ylioppilaaksitulon jälkeen opiskellut itselleni ammatin ja ollut pari vuotta tehtaassa töissä. Tehdastyö ei sopinut minulle ollenkaan, joten pelastauduin sieltä opiskelemaan unelma-ammattiani.

Kun valmistuin puutarhuriksi, oli 90-luvun lama juuri pahimmillaan. Töitä oli vaikea saada. Olin myös tavannut miehen, jonka kanssa halusin perheen ja elämän. Meille syntyi tytär ja toinenkin ja olin kotona lasten kanssa kahdeksan vuotta. Tänä aikana puutarhainnostus pysyi voimissaan parvekepuutarhan ja miehen vanhempien mökillä tehtyjen projektien voimin.

Kun nuorempi täytti kolme vuotta aloin etsiä töitä ja pääsin 'kesätöihin' seurakunnalle hautausmaalle. Mukavassa työporukassa vierähti yhdeksän kesää töitä tehden, talvet olin aina työttömänä. Sitten mieheni yllättäen kuoli, enkä voinut enää harrastaa töiden tekoa, vaan oli hankittava ammatti, mitä voi tehdä ympäri vuoden.

Olen aina haaveillut omasta puutarhasta ja tein siitä haaveesta totta 2010. Hankin kesämökin, jonka pihaan olen nyt toteuttamassa sitä unelmien puutarhaa.

Mökin ostosta sai alkunsa tämä blogi-innostuskin. Etsin netistä tietoa mökin remontoinnista ja kuvia pihoista ja huomasin, että on olemassa ihan loputtomasti kiinnostavia blogeja. Löysin juuri sellaista luettavaa, mitä halusinkin lukea! Sisustusta, kirppislöytöjä, kukkakuvia ja omakohtaisia kertomuksia -olin innoissani! Olen aina tykännyt kirjoittaa ja valokuvaan paljon. Ajattelin kokeilla, jos saisin itsekin blogin aikaiseksi -siitähän se sitten lähti.

2. Tykkään paljon puista. Kaunein puu on mielestäni pihlaja. Pensaista kaunein on juhannusruusu. Kevätkukista ihanimmat on erilaiset tulppaanit. Tunnearvoltaan ykkönen on mummon Lapista tuoma kullero, jota hän istutti oman mökkinsä pihaan (joskus 50-luvulla) ja jota aion sieltä siirtää myös omaan pihaani. Luonnonkasveista pidän eniten kanervasta, yksittäinen kukka on ihan ihmeellinen! Perennat, kesäkukat ja kaksivuotiset kukat ovat kaikki omalla tavallaan ihania!

3. Puutarhafilosofiani on: Antaa kaikkien kukkien kukkia! Paitsi jättipalsami, sillä porttikielto minun pihaani ;).

Laitan tämän eteenpäin Pirjolle mökkipuutarhassa -blogiin. Tämä on minulle aika uusi blogituttavuus, mutta kiinnostava!

Maisema on ihan häikäisevän valkoinen yöllisen lumisateen jälkeen. Mutta ei hätää, keittön ikkunan ohi lensi äsken yhtä häikäisevän valkoinen lokki, joten on kevät!

Kaunista sunnuntaipäivää sivullani vierailevalle!

Hyvin käytetty vapaapäivä

Eilen oli yksittäinen vapaapäivä keskellä viikkoa. Lähdin kahden edellisestä työpaikasta ystäviksi jääneen työkaverin kanssa pienelle kevätretkelle. Iloinen aurigonpaiste karkotti maanantain kamalan lumisateen mielestä...

Ajelimme ensin Plantageniin. Värikästä ja tuoksuvaa kukkaterapiaa oli runsaasti tarjolla. Minulle ei tällä kertaa tarttunut mukaan muuta kuin kylvömultaa. Keittiön ikkunalla kukkii vielä viikko sitten ostetut helmililjat ja perunanarsissit.

Ihanaa, kun kaupasta saa ostaa tälläistä ruukutettua esimakua keväästä!

Sitten ajelimme Hämeenkyröön Frantsilan Kehäkukkaan ja juotiin hyvät kahvit banaanimaustekakun kera. Myymälässä vierähti tovi. Olin tulostanut meille mukaan Frantsilan sivuilta kupongit, joilla sai mandariinin tuoksuisen aromaattisen öljyn ilmaiseksi (kampanja jatkuu tämän kuun loppuun). Öljyä käytetään aromaterapiassa mm. poistamaan särkyä, helpottamaan vatsavaivoja ja tuomaan muuten vaan iloa elämään. Sitä voi käyttää ihan huonetuoksunakin.

Sitten poikettiin tietenkin lempikirpparillani. Tällä kertaa en tehnyt mitään järisyttäviä löytöjä.

Tälläinen romuromanttinen tarjotin löytyi, vähän ruosteessakin se on.

Maljakon ostin ihan värin takia. Se sopii mökille keräämieni lasiesineiden sävyihin.

Ostin viellä pienen pyöreän pitsiliinan ja yhden linnunpöntön lisää mökille.

Hyvänmielen kevätretki päätettiin vielä uudella kahvittelulla. Kesällä otetaan sitten uusiksi.

Kevätpäiväntasaus on takana, kesä taas yhden askeleen lähempänä! Hyvää loppuviikkoa sivullani vieraileville!

Pakoa todellisuudesta

Ihan sietämätön keli! Lunta tulee taivaan täydeltä ja loska roiskuu. Nyt on pakko vetää verhot ikkunaan ja etsiä arkistoista kuvia kesästä, ettei hukkaan joutunut kevätfiilis katoa kokonaan...

                                                                Kesään kuuluu...

...kukat ja pörriäiset...

...onnistumisen ilo omassa puutarhassa...

...kesäiset aamut, illat ja yöt...

...uudet tutkimattomat polut...

...hulluttelu ja heittäytyminen kesään...!

Hyvää alkanutta viikkoa sivullani vieraileville, katseet kevättä kohti lumisateesta huolimatta!

Taivaanrannan maalari

Olen aina tykännyt katsella taivasta. Auringonnousun ja -laskun värit, tähdet, kuun vaiheet, erilaiset pilvet muuttuvine muotoineen. On ihana istua rannalla tai pellon reunalla ja vain seurata pilvien liikkeitä tai taivaan värien muuttumista. Ajatukset virtaavat vapaina ja silmät lepäävät, kun voi tuijotella kaukaisuuteen...

Yhtenä aamuna heräsin juuri ennen auringonnousua. Tästä tuli ihana kesäpäivä, joka jäi muistoihin...

Pilvet järven yllä...

...muuttavat muotoaan

Loppukesän kuutamoyö

Pois kauas pilvet karkaavat, niin kesäkin... syyskuinen taivas. Tuona päivänä näin ensimmäisen kurkiauran lentävän etelää kohti, ihan pian ne palaavat takaisin!

Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle!

Kirpputorilta

Yleensä, kun tutustun uuteen blogiin, luen siitä puutarhajuttuja, katselen valokuvia ja sitten selaan sivuja joissa on tunnuksena kirpputorilöydöt. Tuntuu niin hassulta, että sen lisäksi, että itse raahaa kotiin vanhoja romuja kirppikseltä, on kiinnostunut myös siitä, mitä muut ovat löytäneet. Mutta se vaan kiinnostaa :)!

Tässä muutamia löytöjä Tampereen kirppiksiltä.

Tämä Arabian Fasaani- lautanen on leiman mukaan tehty 1917-27. Maksoin siitä 10 euroa. Se on vähän tummentunut ja lasite on halkeillut viehättävästi.

 

Tämä metalliastia on varmaankin tinaa.

Kulhoa kannattelevat joutsenet on hieno yksityiskohta. Esineen pohjassa lukee V:SET H Viipuri. Googletin sen verran, että löysin Viipurilaisen kultasepänliikkeen nimeltä Veljekset Humalisto, tämä kulho on tehty siellä varmaankin ennen toista maailmansotaa. Maksoin siitäkin 10 e.

Sokerikko ja kermakko sopivat hyvin kukkaihmiselle! Niissä ei ole mitään leimoja, mutta kauniit ne on!

Äiti ja lapsi -patsas maksoi vain euron. Eiköhän sillekin joku paikka löydy mökiltä. 

Hyvää viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville! 

Lisää luonnonkukkia

Tykkään kuvata, mutta en oikeastaan tiedä kameroista mitään. Kamerani on aika yksinkertainen pokkarityyppinen digikamera. Tytär halusi vuosi sitten välttämättä järjestelmäkameran, mutta siinä se näyttää nököttävän hyllyllä melkein käyttämättä. Ei kai siinä auta muu kuin opetella sen käyttö. Voisin saada aikaiseksi laadullisesti parempia kuvia sitten ensi kesänä.

Tässä vielä kuvia luonnonkukista menneiltä vuosilta.

Maitohorsma

Voikukkameri

Siemenhahtuvapallo

Lisää hahtuvapalloja. Tämä on pukinparta. Lenninhahtuvat muodostavat kauniin kuvion.

Päivänkakkara, kauneuspilkkuna joku öttiäinen.

Puna-ailakki

Noidanlukko on pieni saniaiskasvi, joka on käymässä harvinaiseksi. Tämä on kuvattu Raippaluodolla, en osaa määrittää sille tarkempaa nimeä -olisikohan ahonoidanlukko.

Huomenna olisi sitten vapaapäivä. Tulisikohan sitä vaikka inspis lähteä kirpputorille...

Hyvää loppuviikkoa sivullani vieraileville, kiva kun kävit kurkkaamassa!

Luonnonkukkia

Olen lapsesta asti harrastanut luonnonkukkien tunnistusta. Kuljeskelin metsissä ja pelloilla jo ihan pienenä ja keräsin kimppuja. Äiti tiesi yleensä nimet keräämilleni kukille. Myöhemmin opettelin itse lisää kasvion avulla.

Kukkien valokuvaamisesta on tullut suorastaan harrastus digikameran avittamana. Sillä kun on suht helppo ottaa kohtalaisen onnistuneita lähikuvia. Tässä muutamia kuvia luonnonkukista.

Kannusruoho, kotimainen versio leijonankidasta

Lemmikki. En ole ihan varma, kasvupaikka on sellainen, että tämä voi olla puistolemmikki (eli ei siis ihan luonnonkukka).

Rantakukka

Tuomi

Niittynätkelmä

Seittitakiainen

Valkolehdokki, tuoksuva kotimainen 'orgidea'.

Lisää luonnonkukkia täällä. Kuvia perhosista täällä.

Hyvää alkanutta viikkoa sivuillani vieraileville, kiva kun kävit lukemassa!

Kesän 2011 kukkia, silkkiunikko

Unikko on yksi niistä kukista, jotka ehdottomasti haluan omaan pihaani. Viime vuonna kylvin siemenestä suoraan kukkapenkkiin silkkiunikkoa. Se on yksivuotinen kukka, josta saattaa tulla monivuotinen, kun se kylväytyy itse kasvupaikalleen. Kasvatin siemenestä myös idänunikkoa, joka on perenna. Odotan innolla sen kukintaa tänä kesänä! Olen jo hankkinut ensi kesää ajatellen myös ooppiumunikon siemeniä, joten punaista kukintaa on odotettavissa...

Tässä kuvia viime kesän silkkiunikoista.

Päivänkakkara ja unikko sopii yhteen

Piikikkäät nuput avautuvat aamunkoitteessa

Yksittäinen unikko osaa näyttää ylväältäkin

Kasvuston yleisilme on kuitenkin rennon huoleton

Siemenkota on kaunis

Näiden kesäkuun alussa suoraan kukkapenkkiin kylvettyjen silkkiunikoiden kukinta oli parhaimmillaan elokuun alusta puoliväliin. Mainio loppukesän kukkija!

Hyvää viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville, kiva kun poikkesit!