Kevättä rantalehdossa

 

Kaunis, aurinkoinen äitienpäiväsunnuntai. Lähden kävelylle läheiseen rantalehtoon Kaukajärven rantaan. 

Keväisessä luonnossa on raikkaan vihreää.

Auringon valo kuultaa kauniisti lehtien läpi.

Tikka istahtaa hetkeksi kuin poseeraamaan.

Ryteikköinen lehto on niin ihana kevätasussaan!

Järvi kimaltelee puiden välistä.

Kiipeän läheiselle kalliolle, sillä tiedän, että siellä kasvaa keto-orvokkia.

Pienet kukat ovat uskomattoman suloisia! Ne toivottavat tänään onnea jokaiselle äidille ja mummolle!

Viimeiset sinnittelijät

 

Puna-ailakki on keväällä ensimmäisten joukossa kukassa. Jokunen nuppu avautuu näköjään vielä marraskuussakin.

Peltosauniota näkee usein kukassa pakkasiin asti.

Ensimmäiset pietaryrtin kukat näin kesäkuussa. Keltaisia nappikukkia on paikoin yhä kukassa.

Niittyleinikki

Myös pukinjuuri on innostunut tekemään pari myöhäistä kukkavartta.

Euroopansorvarinpensaita kaunistaa värikkäät marjat.

Hohtavat lumimarjatkin ovat kauniita.

Orava jäi katselemaan kuvaajan touhuja.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Kävely rantalehdossa

Tässä lähellä on entisen Kaukajärven kartanon puistoalue, joka on ollut myös Saarioisten taimiston käytössä vuoteen 1975 asti. Alue on villiintynyt vuosien aikana varsin viehättäväksi viidakoksi. Ihanaa, että tälläinen paikka on vielä saanut jäädä rakentamatta, vaikka sen sijainti Kaukajärven rannalla kaupungin lähellä olisi mitä mainioin kalliille asuinalueelle. Kävimme kävelyllä siellä kauniina kesäiltana.

Lemmikein reunustettu polku johtaa viidakon uumeniin.

Valo siivilöityy vihreän lehvästön läpi.

Alueella on paljon koristekasveja jäänteenä entisen kartanopuiston ajalta. Tässä kukkiva rusokuusama.

Polku kulkee jyrkän kallion sivuitse.

Taimiston rakennusten perustuksia löytyy viidakon keskeltä.

Lemmikit kasvavat sinisenä utuna vanhojen puiden väleissä.

Mukavaa uutta viikkoa!

Kesää kadonneen kartanonon raunioilla

 

Kävelin yhtenä alkukesän hellepäivänä entisen Kaukajärven kartanon raunioilla. Kartanoa ympäröivä villiintynyt puisto on todella kiehtova. Siellä näkee miten puutarhakasvit sulautuvat osaksi luontoa, kun ihminen ei enää hoida niitä. Jotkut puutarhakasvit ovat todellisia menestyjiä. Esimerkiksi korallikanukka on levinnyt laajoiksi pensaikoiksi. Se viihtyy parhaiten rannan tuntumassa, missä kosteutta ja valoa riittää eniten.

 

 

Suureksi kasvanut pajupuu, ehkä halava, on joskus menettänyt toisen haaransa. Se on kasvattanut kaksi uutta pystyä oksaa tilalle. Puussa näkyy kuolleita oksia, mutta loput puusta on kovasti elossa. Se on ihmisen istuttama, mutta elää nyt omaa elämäänsä osana luontoa.

 

 

Kartanon päärakennuksen raunioista on säilynyt parhaiten entisen talvipuutarhan perustukset.

 

 

Näitä portaita pitkin on laskeuduttu talvipuutarhaan.

 

 

Puut ovat kasvaneet sisään huoneeseen...

 

 

Ylös näköalapaikalle Sonnivuoren laelle johtaa kiviset portaat.

 

 

Näkymä entisen huvimajan kohdalta on ollut varmaankin avoimempi kartanon loistoaikoina.

 

 

Koiranulkoiluttajien polku kulkee entistä puistokäytävää pitkin. Pihlaja-angervot ovat levinneet massiiviseksi kasvustoksi, kun ihmisen käsi ei enää ole rajoittamassa niitä.

 

Kadonnesta kartanosta olen kertonut myös täällä.

Rantalehdossa

Kävelin tänään rantalehdossa entisen Kaukajärven kartanon sijoilla. Metsä oli luminen, hiljainen ja pehmeän uneksiva. Hankeen tallautuneilla poluilla ei liikkunut yhtään koiranulkoiluttajaa. Talvella linnutkaan eivät pidä juuri meteliä itsestään. Tikka sentään naputteli vanhaa tammea ja puista kuului punatulkkujen ääniä.

 

Rantalehdossa kulkevat polut kulkevat entisten puistokäytävien kohdalla.

 

 

Rakennusten kivijalat piirtyvät esiin lumesta tummina, puut ovat kasvaneet huoneiden paikoille

 

 

 

Punalehtiruusun kiulukat tuovat väriä muuten mustavalkoiseen maisemaan.

 

Hyvää toista adventtipäivää sivullani vieraileville!

Kadonneessa kartanossa

 

Tämä vanha koivukuja vie kadonneeseen Kaukajärven kartanoon. Kartanon rakennutti Haiharan kartanon omistajien velipuoli Bertel Grahn 1900-luvun alussa. Kaksikerroksisen linnamaisen päärakennuksen suunnitteli Wivi Lönn. Kartano eli  kukoistustaan ennen toista maailmansotaa.  

Nämä portaat veivät aikoinaan päärakennuksen länsipuolella sijainneeneeseen englantilaistyyliseen maisemapuutarhaan. Puutarha on metsittynyt, mutta vieläkin voi aavistaa tammien, lehmusten ja saarnien reunustaman suuren nurmikentän paikan. Aivan rakennuksen lähellä on ollut koristeellisia kukkaistuksia, joihin on ajan tapojen mukaan tuotu kesäksi agaaveja ja 'liljapuita sekä palmuliljoja' sekä muita ruukuissa kasvavia huonekasveja.

 

Päärakennuksesta on jäljellä enää sammaloituneet perustukset. Nämä portaat ovat varmaan vieneet aikoinaan päärakennuksen yhteydessä olleeseen talvipuutarhaan. Perustusten keskellä kasvaa jo täysikasvuisia puita.

 

 

 

Rinteessä sijainnut puutarha on ollut muurein pengerretty. Paikalta löytyy vieläkin vanhoja puutarhakasveja, ehkä mielenkiintoisin löytöni on maan pintaa pitkin kasvava tuoksuköynnöskuusama.

 

Nämä portaat ovat johtaneet päärakennuksen vieressä olevalle Sonnivuorelle.

 

Sonnivuorella on kohonnut 24 metriä korkea kuusikulmainen näkötorni, josta on ollut upea näkymä Kaukajärvelle ja paikkaa silloin ympäröineeseen maalaismaisemaan. Vuoren laella kasvaa vieläkin keto-orvokkia, jota sinne on varmaankin aikoinaan kylvetty.

 

Sonnivuoren juurella kiertää tunnelmallinen polku.

 

 

Kaukajärven kartano rapistui hiljalleen sen jälkeen, kun  Bertel Grahn oli kuollut vuonna 1940. Hänen leskensä myi päärakennuksen ja osan maista Tampereen kaupungille 1952. Kaupunki purki huonoon kuntoon päässeen rakennuksen 1975.

 

Kadonneen kartanon sijoilla on mielenkiintoista kuljeskella. Luonto on ottanut paikalla vallan. Puutarhakasveina tunnetut pihlaja-angervot, korallikanukat ja saarnet ovat villiintyneet osaksi luontoa. Pihdat, sembramännyt ja mustakuuset kasvavat sulassa sovussa koivujen ja raitojen kanssa. Terijoensalavat ovat jo kauan sitten kasvaneet ulos muodostaan. Ryteikön keskeltä löytyy yllättäen rentoakankaalia, tarhakultapiiskua ja puistolemmikeitä. Alue on monimuotoisuudessaan hieno ja suojaisa elinympäristö myös monille pikkulinnuille. 

 

Tänään saatiin nauttia edes kalpeasta auringonpaisteesta. Se piristi mieltä!

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville!