Talvidendrologiaa, punasaarni

Saarni herättää maastossa huomiota jäykkien oksiensa ja leveän latvuksensa ansiosta. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena lehtosaarni, joka menestyy kolmosvyöhykkeellä asti. Saarni on kasvupaikan suhteen vaatelias, se suosii ravinteikkaita, kalkkipitoisia, syvämultaisia ja kosteita kasvupaikkoja

Näissä kuvissa oleva punasaarni (Fraxinus pennsylnica) on kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Punasaarnen oksakulmat ovat luonnostaan avoimet ja latvus on leveä. Punasaarni viihtyy kuivemmilla paikoilla, kuin lehtosaarni ja menestyy viljeltynä nelosvyöhykkeellä asti.

Punasaarnen silmut ovat kastanjanruskeat, nuoret oksat ovat nukkaiset. 

Saarnen kaarna on kauniin vaalean ruskeaa. Kaarna näyttää verraten sileältä, sillä sen uurteet ovat matalia.

Talvidendrologiaa, tammi

Tammi on pitkäikäinen ja vanhemmiten hyvin suureksi kasvava puu. Erilaisia tammia yli 300 lajia. Suomessa esiintyy luonnonvaraisena tammi eli metsätammi, Quercus robur.

Tammen oksakulmat ovat yleensä aika avoimia, 70-100 astetta, joten se tarvitsee vanhemmiten paljon tilaa ympärilleen. Näissä nuorissa tammissa on aika maltilliset oksakulmat.

Varsinkin nuoret tammet pudottavat lehtensä myöhään, jotkut vasta seuraavana kesänä. Se johtuu siitä, että kesä on Suomessa yleensä liian lyhyt, eikä puu ehdi muodostaa lehdenkantaan irtoamissolukkoa, joka saa lehden putoamaan. Oranssinruskeat lehdet ovat talvella ihan koristeellisen näköisiä. Tammen uudet silmut ovat lämpimän ruskeat ja ne ovat vastakkain oksalla.

Tammen kaarna on harmaanruskeaa ja uurteista.

Talvidendrologiaa, sateenvarjojalava

Kävin puutarhakoulun Lepaalla 90-luvun alussa. Heti koulun alkajaisiksi täytyi opetella tunnistamaan parisataa koristekasvia sekä suomalaiselta- että tieteelliseltä nimeltä. Se ei tuottanut vaikeuksia, sillä kasvit olivat vielä lehdessä ja suhteellisen helppoja erottaa toisistaan. Myöhemmin meitä opetettiin tunnistamaan puuvartisia kasveja myös talviasussaan. Se ei ollutkaan enää niin helppoa, risu kuin risu näytti samanlaiselta. Vähitellen silmä alkoi erottaa eri kasvien tyypillisiä tuntomerkkejä; silmujen asento oksalla, oksan väri ja kiilto tai mahdollinen nukka, edelliskesän lehdenkannan jättämä arpi oksalla, kaarnan erilaiset kuviot ja puiden tyypilliset oksakulmat ja muodot yms.

Talvidendrologia on silti vieläkin vaikeaa. Ajattelin verestää taitoani ja laittaa tänne blogiinkin kuvauksia muutamista puuvartisista talviasussaan. Kuvasin puita ja pensaita Hatanpään arboretumissa.

Sateenvarjojalava (Ulmus glabra 'Camperdownii') talviasussaan. Sateenvarjojalava on vuorijalavan kaunismuotoinen riippamuoto.

Jalavan silmut ovat melko pyöreät, lämpimän ruskeat, nuoret oksat vihertävät. Silmut ovat tasaisesti vuorotellen oksan sivulla. Tästä syystä lehdessä oleva jalavan oksa näyttää litteältä.

Kaarna on harmaanruskeaa, pystyuurteista.

Talvidendrologia-sarja jatkuu talven aikana...