Talven tullen

Blogissani on ollut aika hiljaista viime aikoina. Talven tullen valokuvaaminen on jäänyt vähiin, eikä postauksiin ole löytynyt oikein aiheita. Suuri syy blogihiljaisuuteen on ollut myös tyttäreni vauvan odotus. Tämä asia on täyttänyt ajatukset niin kokonaan, että blogimaailmassa on tullut vierailtua todella harvoin. Nyt odotus on onnellisesti ohi ja olen vajaan viikon ikäisen tyttövauvan iki-ihastunut mummo -ja ajatukset ovat edelleen kiinni jossain ihan muualla kuin blogin kirjoittamisessa :)

Jonkin verran olen sentään liikkunut kameran kanssa muuallakin kuin tyttären tyttären ympärillä. Tässä kauniin, aurinkoisen huurreaamun kuvia...

Huurre tekee jokaisesta heinänkorresta erityisen

Pujokin on kaunis talventörröttäjänä

Varjosta valoon

Mäkikuisma

Heinähelmiä

Pehmeitä sävyjä

Vähän epäonnistunut kuva, joka kuitenkin välittää oikean tunnelman...

Ihanaa kolmatta adventtisunnuntaita!

Talventörröttäjiä

Sain joululahjaksi Ari-Pekka Huhdan kirjan Talventörröttäjät. Todella kiinnostava ja kasviharrastusta syventävä kirja. Talvella kasvien tunnistaminen on tietenkin vaikeampaa, kuin kesällä. Aina ei voi olla ihan varma määrityksestä, sillä pieniä eroja ei huomaa. Määrityksessä täytyy usein tukeuta esim siihen minkä kokoinen kasvi on, missä se kasvaa ja kuinka siemenkodat, piikit ym  ovat sijoittuneet varteen. 

Kirjan innoittamana olen kiinnittänyt talvisilla kuvausreissuilla huomioni talventörröttäjiin.

Tämän ohdakkeen varret ovat niin piikittömät, että sen täytyy olla huopaohdake. Taustalla pujoa.

Pietaryrtin nappimaiset mykeröt on helppo tunnistaa talvellakin.

Apilan tunnistaa apilaksi kasvutavan perusteella, mutta en osaa sanoa tarkemmin mikä apila tämä on...

Tämä pieni sarjakukkainen voisi olla kasvupaikan perusteella kumina.

Tässä on hierakka, koosta päätellen hevonhierakka.

Mukavaa helmikuun ensimmäistä viikkoa!

Mökillä nyt

Eilen oli tylsän pilvinen ja viileä päivä -aivan täydellinen mökkipihan haravointiin ja kukkapenkkien siistimiseen. Jätän aina syksyllä perennojen varret katkomatta, sillä olen huomannut, että keväällä urakka on helpompi. Joka vuosi jaksan ihmetellä, minne soihtunauhuksen isot vahvat lehdet oikein katoavat talven aikana... Sinne kukkapenkin pohjallehan ne ovat murentuneet ja pitävät sitten maatuessaan osaltaan huolta ravinteiden palaamisesta takaisin kiertoon.

Kukkapenkkejä siistiessäni kiskoin pois kaikki rönsyleinikin, voikukan ja juolavehnän taimet, jotka huomasin. Näin perennat saavat etumatkaa kilpailussa elintilasta rikkaruohojen kanssa. Aina ei ole helppo päättää, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. Esim kukkapenkkiin levittäytynyt käenrieska näyttää tässä vaiheessa aika sotkuiselta, mutta se tarjoaa kukkiessaan mettä ensimmäisille perhosille ja häviää kokonaan kevään edetessä. Suhtaudun kaksijakoisesti myös  niittyhumalaan, joka muodostaa kukkapenkkiin tiivistä kasvustoa, joka jonkin verran haittaa perennojen elämää. Toisaalta se on hyvä mesikasvi pölyttäjille ja luo violeteilla kukillaan kivoja väripareja esim unikoiden kanssa.

Tällä kertaa meitä oli kaksi siivoamassa mökkipihaa. Saimme kaksin verroin valmistakin aikaan :). Perustimme haravointijätteestä uuden kompostin ja levitimme valmista kompostia uuden kylvökukkamaan pohjaksi. Oli ihanaa, kun sain rauhassa keskittyä kukkapenkkien kuopsutukseen ja mies huolehti muonituksesta -kaksin aina kaunihimpi :)

Mökkipuutarhassa on kukassa nyt:

Kurjenmiekka Katharine Hodgkin alkaa jo olla kukkimisensa loppusuoralla.

Posliinihyasintit ovat tulossa kukkaan.

Perennat ovat selvinneet aika hyvin viime talvesta. Tässä viime kesänä istutettu kirjoukonhattu.

Punalehtiruusun varret ja silmut ovat todella kauniin värisiä. Jänis oli vähän lyhentänyt sen alimpia versoja.

Mökkijärvestä oli lähtenyt jäät viime tiistaina. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Aamukävelyllä

Helteisenä aamuna tein mökiltä tavallista pidemmän aamukävelyn. Hikinen lenkki kannatti tehdä, sillä löysin peltojen läpi metsään vievän tien. Tien laidoilla lenteli perhosia ja metsän reunasta löysin hyvän vadelmapaikan.

- Long walk on a hot summer morning in August. Finnish coutryside at its most beautiful!

Soma hirsilato peltojen keskellä.

Peltovalvatti on ikävä juuririkkaruoho, mutta valtoimenaan kukkiva valvattipelto on kaunis näky.

Tien laidalla lenteli paljon näitä hopetäpläperhosia. Ylempi saattaa olla keisarinviitta, sillä se oli muita suurempi (en nähnyt sen siiven alapintaa, joka olisi helppo tuntomerkki).

Leppäkerttuja en ole nähnyt montaakaan tänä kesänä, mutta näissä pelto-ohdakkeissa niitä oli useita.

Paluumatkalla kuvasin vielä tunnelmallisen hirsiladon päätyä.

Hyvää viikonjatkoa!

- Have a nice week!

Kuvia viime kesältä

Löysin vielä viime kesältä muutamia kuvia, joita en ole julkaissut blogissa. 

- Few photos taken last summer...

Tämän tiikerinliljan sipuli tuli työkaverilta saamieni kasvien joukossa. Niiden mukana tuli myös jotakin sellaista, mitä en puutarhaani halua, nimittäin elämänlanka eli karhunköynnös, joka tässä kuvassa kiipeää liljan vartta ylös. Yritin syksyllä kitkeä karhunköynnöksen tarkasti pois kukkapenkistä, mutta epäilen, että sitä löytyy vielä ensi kesänäkin.

- Beautiful lily, but there's something else in the picture too... Larger bindweed ( Calystegia sepivum) is climbing up the stem of the lily. It is noxious weed and very difficult to remove.

Blogissani on ollut lukemattomia kuvia silkkiunikoista, mutta tässä vielä pari lisää...

- Poppies!

Tarhanpäivänlilja Pink Damask hehkuu lämpimän värisenä, taustalla sinikukkaista syysleimua.

-Daylily Pink Damask

Tavallistakin tavallisemmat sitruunaperhoset ovat oikeastaan tosi ihania perhosia puutarhassa. Niitä näkyy lennossa aikaisesta keväästä (ihan keskikesää lukuunottamatta) myöhään syksyyn. Niille kelpaavat mesikasveiksi puutarhan vaatimattomimmatkin kukkaset.

- Brimstone (Gonepteryx rhamni ) is very common but yet so lovely butterfly.

Hyvää sunnuntain jatkoa!

- Have a lovely day!

Joutomaa

Kuvasin joutessani mökin piharakennuksen takana olevaa joutomaata elokuun puolivälissä. Joutomaa on tonttini ja kaurapellon välissä oleva kaistale naapurin maata.

 

Siementä kypsyttävä maitohorsma on ihanan untuvainen

 

Taustalla näkyy hahtuvaisia horsmia ja jotakin vaaleanpunaista...

 

...joo, kyllä se on jättipalsamia.

 

Joutomaalle oli päässyt kuin varkain kasvamaan tiheä jättipalsamikasvusto. Kun tajusin, että sitä on siellä noin paljon ja menin katkomaan varsia pois, oli liian myöhäistä. Kypsiä siemeniä sinkoili jo ympäriinsä heti kun koskin kasveihin.

 

Olen aiemmin kirjoittanut täällä , miten inhoan jättipalsamia ja kuinka olen hävittänyt sitä pois omalta tontiltani. Nyt se aikoo valloittaa joutomaan ja sieltä käsin tietenkin hivuttautua takaisin tontilleni. Torjunta on tältä vuodelta jo turhaa, mutta ensi vuonna täytyy käydä ajoissa taisteluun.

 

Viikot menevät kamalan nopeasti, taas on tulossa viikonloppu. Olen saanut uuden lukijan, tervetuloa sini!

Jättipalsamin nujerrus

Puutarhafilosofiani on: Antaa kaikkien kukkien kukkia. Puutarhakasvit ja luonnonkukat saavat kukoistaa rintarinnan pihassani. Nokkonenkin on kaunis (vähän sivummalla) ja hyödyllinen perhostoukkien ravintona. Vuohenputkellekin olen keksinyt hyötykäyttöä (kerron sitten kesällä :)! ). Mutta on yksi kasvi, jota en halua pihaani,  jättipalsami. Se sattui taas olemaan edellisen asukkaan lempikasvi. Ja sitä oli tontilla joka paikassa.

Kukkahan on ihan kaunis. Laaja kasvusto eri sävyisiä vaalean- ja tummemmanpunaisia palsameita on kaunis jossakin joutomaalla vähän kauempaa katsottuna. Mutta pihassa se on ärsyttävä tunkeilija.

Jättipalsami on yksivuotinen, siemenestä tehokkaasti leviävä kasvi. Se on samaa sukua, kuin ahkeraliisa ja kaunis, keltakukkainen luonnonkasvi lehtopalsami. Se on nopeakasvuinen ja kukkii keskikesästä aina ensimmäisiin pakkasiin asti. Kypsät siemenensä se sinkauttaa pitkälle ympäristöönsä. Rehevillä paikoilla se kasvaa yli metrin korkuiseksi, kuivilla paikoilla se jää kymmensenttiseksi, mutta kukkii kyllä paikassa kuin paikassa.

Jättipalsami olisi varmaan aivan mahdoton nujerrettava, jos se ei olisi yksivuotinen. Minä kävin taistoon sitä vastaan heti keväällä. Nypin kaikki huomaamani pienet siementaimet pois. Taimi on helppo tunnistaa ja huomata; siinä on kaksi suht vahvaa pyöreää sirkkalehteä. Lehdet ovat väriltään vaalean vihreät ja niissä on tummempi tai punertava laikku. Taimia oli kuitenkin niin paljon tontilla, etten mitenkään havainnut kaikkia. Sirkkalehdestä on kuva täällä.

 Keskikesällä huomasin kukkivia palsameita siellä täällä pensaikoissa. Kasvilla on hyvät keinot puolustautua kitkemistä vastaan. Varsi on mehevä ja katkeaa helposti, kun sitä nykäisee. Juuret sitä vastoin ovat hyvin tiukasti kiinni maassa. Kasvin varressa on jaokkeita, joissa on silmuja. Silmuista kasvaa hyvin nopeasti uudet haarat, jotka alkavat kukkia pikapikaa. Eli katkaistun latvan tilalla on yhtäkkiä kolme-neljä kukkivaa oksaa... Kasvi saattaa katketa myös ihan maan tasalta, missä on myös odottamassa useita nopeakasvuisia silmuja. Ja kukkia tuli tosiaan pitkälle syksyyn saakka. Epäilen, että jättipalsami onnistui kaikesta estelystäni huolimatta tuottamaan siementä viime vuonnakin, mutta ehkä ensi vuonna saan siitä voiton.

Tämä pöheikkökuva on syksyltä 2010. Kukkapenkki näytti silloin tältä; juolavehnä, jättipalsami ja röyhytatar olivat valloittaneet koko penkin.

Ärsyttävän hitaasti etenee tämä kevät, mutta etenee kuitenkin :).

Hyvää viikonjatkoa sivullani vieraileville, kiva kun kävit lukemassa!