lauantai 1. lokakuuta 2022

Syysaamu

 




Seitsemältä syysaamuna aurinko on juuri nousemassa. Järvi peilaa kirkastuvan taivaan värejä.



Veden pinnalla on vähän utua. Syysaamuna järvi on hyvin hiljainen. Ei kuulu lokkien huutoja, niinkuin kesällä vuorokauden ympäri.



Kylätiekin on hiljainen.



Aurinko nousee ja maisema on hetken kullan hohtoinen.



Tänään laitetaan kanootti talviteloille, mutta vielä kerran lähdemme melomaan järvelle.



Lokki tarkkailee ympäristöään kiveltään.




Pienellä luodolla on varis nokkimassa kalanperkeitä. Toinen lennähtää rinnalle ja näyttää kysyvän riittäisikö minullekin.




Aurinko paistaa matalalta. Ilmassa on haikeaa luopumista, mutta samalla kiitollisuutta kauniista kesästä. 














keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Tien varrella kukkii

 

Viime viikonloppuna kävin kävelylenkillä mökkimaisemissa  ja löysin matkan varrelta monta kukkivaa kasvia.



Hiekkaisessa tienpenkassa on paikka, jossa kasvaa kangasajuruohoa. Siinä näkyi uusintakukintaa.




Ruusuruohokin kukkii pitkään.




Niittyleinikkiäkin näkyi tien varrella.




Hakkuuaukealla oli puna-ailakki innostunut kukkimaan oikein kunnolla.




Metsäkurjenpolvi.




Puna-apilan kauniin värinen kukinto.






sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Syyskuun loppua

 

Syyskuun viikonloput on menneet kaikenlaisissa muissa menoissa, mutta nyt pääsimme vielä yhdeksi yöksi mökille. Puutarhassa on vielä paljon kukkivia kasveja, vaikka yleisilme onkin jo hyvin syksyinen.



Valkoiset syysleimut ovat vielä hyvin kukassa.




Syreenileimuissakin on vielä kauneutta...




Päivänsilmä.




Syysleimu Starfiren viimeisiä kukkia.




Väriminttu.




Soihtunauhuksen 'jälkikukintaa'.




Sikuri ei malta lopettaa.




Sormustinkukkiakin on vielä kukasssa.




Keltasauramo.




Huovinkukka ja amppelirusokki ovat pitkään kukkivia kesäkukkia.




Suklaakosmos on vielä kukassa.




Tuoksuherneistä tämä punainen näyttää olevan kestävin kukkija.




Aurinkoisen seinustan narsissitupakat ovat jo aikoja sitten lopettaneet kukinnan, mutta kukkapenkkiin istutetut puolivarjossa kasvavat ovat täydessä kukassa.




Ruusunätkelmä kiipeää kettinkiä ylöspäin ja kukkii. Toivottavasti se myös huomaa, että talvi on tulossa... Yritin kerran aiemmin kasvattaa ruusunätkelmää, eikä se talvehtinut.




Kehäkukka.




Kallionauhuksissa oli vielä amiraaliperhonen ruokailemassa.








sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Viimeisiä kukkijoita


Mökkipuutarhassa kukkii vielä. Ainakin kukki ennen viime viikon pakkasöitä. Kuvat on otettu keskiviikkona. 

Aiempina vuosina pihassani monivuotisena kasvanut ruostekukka olisi ollut nyt kauneimmillaan. Se menehtyi viime talven oikullisissa keleissä. Sen kukinta oli aina kasvukauden odotettu huipentuma. Tänä kesänä on todella tuntunut, että jotain puuttuu. En laittanut vielä tänä kesänä uutta ruostekukkaa kasvamaan, mutta ensi kesänä ehkä uusi yritys...



Ruusunätkelmä kasvaa ja kukkii vielä mökin nurkalla. Otin sen kukkia mukaan kimppuun, jonka keräsin pihasta ja ne näyttävät olevan kestäviä ja kauniita maljakossakin. 




Päivänsilmä kukkii aina pitkälle syksyyn.




Valkoiset syysleimut ovat ihania. Niistä korkeimmat huitelevat yli 150 cm korkeudessa. Varret ovat todella tanakat ja kukinnot aika suuret. Loistava loppukesän kukkija!




Etupihalla kukoistaa...




Takapihalla avautuu vielä uusia tsinnioita ihanissa väreissä...








Näitäkin keräsin maljakkoon.




Viimeisenä uutena kukkijana pihassa on avautunut muutama kellopeipin kukka. Nämä eivät oikein menesty minulla. Kasvi lähtee keväällä kasvuun normaalisti, mutta kukkavarret kuolevat ilmeisesti johonkin sienitautiin ennen nuppujen avautumista. Kasvupaikan vaihdos ei auttanut. Osa nupuista kuitenkin joka vuosi kukkii.











tiistai 6. syyskuuta 2022

Perhosten päivä

 

Syksy on ottanut aimo harppauksen ja nämä kelit eivät enää suosi perhosia, mutta elokuun viimeinen viikonloppu oli oikeaa perhosten juhlaa mökkipihalla.



Aamun tullen aurinko lämmittää mökin piharakennuksen seinää. Siihen ilmestyi jo ennen yhdeksää ensimmäiset perhoset lämmittelemään. 




Mökin etupihan kasvit olivat vielä varjossa, mutta ensimmäinen neitoperhonen uskaltautui pian punalatvan kukkaan.




Takapihan kallionauhuksiin osui jo auringon lämmittäviä säteitä ja niissä ahkeroi meden keruussa neljä amiraalia.




Pian perhosia oli jo enemmän.




Etupihan punalatvoissakin alkoi jo olla tungosta. Tämä punalatva kukkii aina vasta elokuun lopulla, jolloin säät ovat tavallisesti jo viilenneet. Nyt oli lämmin hellepäivä ja näin punalatvoissa enemmän perhosia, kuin koskaan aiemmin. Näyttää siltä, että on hyvä, että pihassa on eri aikoihin kukkivia hyviä perhoskasveja. Sopivat perhoskelit sattuvat eri vuosina eri aikaan ja on hyvä, että pihasta löytyy mesikasveja pitkin kesää.




Etupihan kallionauhukset alkoivat kiinnostaa perhosia iltapäivällä, kun aurinko kääntyi paistamaan niihin.




Takapihalla kasvavat soihtunauhukset ovat kukkineet jo aika pitkään, eivätkä ne enää houkutelleet perhosia niin kovasti, kuin aiemmin. Varmaankin suurin osa kukista oli jo pölytetty. Sitruunaperhonen nautiskeli viimeisistä tuoreista kukista.




Perhosia oli päivän aikana aika lailla liikkeellä. Enimmillään laskimme noin 40 perhosta yhtäaikaa pihan kukissa.




Mukana oli amiraaleja, neitoperhosia, nokkosperhosia, sitruunaperhosia, valkoisia nauris- tai lanttuperhosia ja melkoisen kulahtaneita jo pitkään lentäneitä keisarinviittoja. Joillain keisarinviitoilla oli niin repaleiset siivet, että ihmettelin, kuinka ne pääsevät lentämään...




Punalatvat olivat kaikkein suosituimpia mesikasveja.




Kun aurinko alkoi painua mailleen, perhoset lensivät taas lämmittelemään mökin seinälle. Välillä ne lensivät vielä hetkeksi ruokailemaan kukille. Lopulta näin joidenkin niistä menevän yöpuulle mökin vintille. Pyöreä aukko vintin oveen on jätetty lepakoita varten.




Viimeiset ruokailijat.