Valoa pimeään

Pirkko blogista elämää ja elämyksiä   oli saanut haasteen kuvata valaisimiaan ja toivoi, että tämä haaste leviäisi blogeissa. Tartun innolla tähän haasteeseen :).

 

Eteisessä pitäisi olla periaatteessa kirkas valaistus, mutta meillä on siellä kaksi tälläistä pehmeää lämmintä valoa antavaa lamppua. Nämä oli vaan pakko saada. Ja tunnelmallisemmallakin valaistuksella on hyvin pärjätty.

 

Keittiön pöydällä on Ikeasta ostettu pikkulamppu.

 

Olohuoneen katossa on iso pyöreä valaisin. Sen pienet kiekot on tehty simpukankuoresta. Valaistuna se muistuttaa aivan himmeästi hohtavaa täysikuuta.

 

Makuuhuoneessani on mummultani peritty 70-luvun kristallikruunu. Tämän tunnearvo on mittaamaton! Tämä on juuri se lamppu, jota lapsena aina Anttilan postimyyntiluettelossa ihailin, enpä silloin arvannut, että joskus se tosiaan valaisee huonettani.

 

Olohuoneesssa on vielä tälläinen pikkuinen korilamppu tunnelmaa tuomassa.

 

Napatkaahan muutkin valaisinhaaste mukaan!

 

Marraskuu alkaa olla lopuillaan. Valoa päiviisi!

Kesätuulessa

Kesästä jäljelle jäi muisto vain...

 

 

 

 

 

Tummanpunaiset silkkiunikot tanssivat tuulessa

 

 

 

Vielä marraskuun kuvia

Vaikka tämän marraskuun yleisilme on ollut synkkä ja harmaa, niin kameran kanssa kulkiessani olen nähnyt paljon kaunista

 

Oksa peittyi ennen vihreisiin lehtiin, nyt sammaleet peittävät sen

 

Maatuva lehti -kuin pitsiä

 

Sammalet rakastavat marraskuuta

 

Nuori tammi pitää kiinni lehdistään

 

 

Huurre on pikkutarkka koristelija

 

Kallioimarteet

 

 

Tervaleppien kiemuraiset oksat kirjovat hämärtyvää taivasta

 

 

Hyvää marraskuun viimeistä viikkoa sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijaksi Runner Bean!

 

 

 

 

Kadonneessa kartanossa

 

Tämä vanha koivukuja vie kadonneeseen Kaukajärven kartanoon. Kartanon rakennutti Haiharan kartanon omistajien velipuoli Bertel Grahn 1900-luvun alussa. Kaksikerroksisen linnamaisen päärakennuksen suunnitteli Wivi Lönn. Kartano eli  kukoistustaan ennen toista maailmansotaa.  

Nämä portaat veivät aikoinaan päärakennuksen länsipuolella sijainneeneeseen englantilaistyyliseen maisemapuutarhaan. Puutarha on metsittynyt, mutta vieläkin voi aavistaa tammien, lehmusten ja saarnien reunustaman suuren nurmikentän paikan. Aivan rakennuksen lähellä on ollut koristeellisia kukkaistuksia, joihin on ajan tapojen mukaan tuotu kesäksi agaaveja ja 'liljapuita sekä palmuliljoja' sekä muita ruukuissa kasvavia huonekasveja.

 

Päärakennuksesta on jäljellä enää sammaloituneet perustukset. Nämä portaat ovat varmaan vieneet aikoinaan päärakennuksen yhteydessä olleeseen talvipuutarhaan. Perustusten keskellä kasvaa jo täysikasvuisia puita.

 

 

 

Rinteessä sijainnut puutarha on ollut muurein pengerretty. Paikalta löytyy vieläkin vanhoja puutarhakasveja, ehkä mielenkiintoisin löytöni on maan pintaa pitkin kasvava tuoksuköynnöskuusama.

 

Nämä portaat ovat johtaneet päärakennuksen vieressä olevalle Sonnivuorelle.

 

Sonnivuorella on kohonnut 24 metriä korkea kuusikulmainen näkötorni, josta on ollut upea näkymä Kaukajärvelle ja paikkaa silloin ympäröineeseen maalaismaisemaan. Vuoren laella kasvaa vieläkin keto-orvokkia, jota sinne on varmaankin aikoinaan kylvetty.

 

Sonnivuoren juurella kiertää tunnelmallinen polku.

 

 

Kaukajärven kartano rapistui hiljalleen sen jälkeen, kun  Bertel Grahn oli kuollut vuonna 1940. Hänen leskensä myi päärakennuksen ja osan maista Tampereen kaupungille 1952. Kaupunki purki huonoon kuntoon päässeen rakennuksen 1975.

 

Kadonneen kartanon sijoilla on mielenkiintoista kuljeskella. Luonto on ottanut paikalla vallan. Puutarhakasveina tunnetut pihlaja-angervot, korallikanukat ja saarnet ovat villiintyneet osaksi luontoa. Pihdat, sembramännyt ja mustakuuset kasvavat sulassa sovussa koivujen ja raitojen kanssa. Terijoensalavat ovat jo kauan sitten kasvaneet ulos muodostaan. Ryteikön keskeltä löytyy yllättäen rentoakankaalia, tarhakultapiiskua ja puistolemmikeitä. Alue on monimuotoisuudessaan hieno ja suojaisa elinympäristö myös monille pikkulinnuille. 

 

Tänään saatiin nauttia edes kalpeasta auringonpaisteesta. Se piristi mieltä!

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville!

Sadekesän kukkijoita

Sain Katjan blogista vinkin listata kestäviä kesäkukkia, jotka kukkivat  hyvin viime kesän sateista huolimatta. Mukavaa, pääsen taas selaamaan kesäkuvia... :)

 

Ruusuliisa viihtyi hyvin kaivonrenkaassa. Kesän lopulla se jäi tosin täysin villiintyneen krassin peittoon...

 

Tuoksumiekkalilja voidaan kai laskea kesäkukkiin. Sen upeasta, tuoksuvasta kukinnasta sai nauttia kuukauden ajan elo-syyskuussa.

 

 

Huovinkukka ja koristetupakat olivat hyviä kukkijoita. Lobeliakin kesti hyvin loppukesään saakka.

 

Leijonankidat eivät olleet moksiskaan sateesta. Tämä kita oli erityisen kauniin värinen. 

 

Kehäkukat kestivät hyvin pakkasiin asti, vaikka niiden kasvupaikka jäikin aika varjoisaksi loppukesästä, kun tervalepät varjostivat penkkiä.

 

 

Krassit paransivat vaan kukintaansa loppua kohti. Tämä kuva on otettu 20.10.

 

Verbenat, tuoksuherne, auringonkukat, amerikankiurunkannus, miinanköynnös, miljoonakello, koristebataatti,  punavaula ja rikkakukonkannus menestyivät huonosti sateisena ja viileänä kesänä.

 

Hyvää viikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijaksi Puutarhuri!

 

 

 

 

Aurinko ja kuu

Eilen taivas selkeni iltapäivällä. Työpäivän jälkeen oli jäljellä vielä vähän auringonkajoa taivaalla.

 

Auringon valo tekee maisemasta heti mielenkiintoisemman

 

 

Talvella nautin siitä, että puiden siluetit piirtyvät selvinä esiin. Tässä kuvassa on tuomia.

 

Punertavat pilvet maiseman yllä

 

 

 

Kasvava kuu nousee metsikön takaa.

 

Lyhyt päivä kääntyy yöksi

 

 

Mukavaa marraskuisen viikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

Tervetuloa lukijaksi pivi ja TAUROS FOTO A FOTO!

 

Kymmenen kuvaa kesään; marraskuu

Taas on kuukausi vierähtänyt ja on aika laittaa uusi kuva kymmenen kuvaa kesään -sarjaan. Tässä marraskuinen näkymä makuuhuoneeni ikkunasta.

 

Kovin on ankea näkymä näin keskellä harmainta syystalvea. Nurmikko ja metsikön keskellä oleva iso kuusi tuovat sentään vähän vihreää kuvaan. Olisikohan joulukuun kuvassa jo lunta?

 

Peikonlehti kukassa

Työpaikallani on innostunut kukkimaan peikonlehti. Kukka on tänä keväänä juurrutetussa kasvin alussa. Kasvi on valoisalla ikkunalla ja se on tainnut virittää sen kukkimaan.

 Monstera deliciosa, peikonlehti kukkii

Kukkakirjan mukaan peikonlehti kukkii vain harvoin. Kukinto on tuollainen puikelo, jollainen on monella muullakin vehkalla.

Marraskuun maisemia ja tunnustus

 

Marraskuun päivä on lyhyt ja hämärä. Työpäivän jälkeen oli vielä sen verran valoa, että ehdin ottaa muutamia kuvia rantamaisemissa. Nämä ovat harmaita ja värittömiä, mutta eikös ne tummat raidat räsymatossakin korosta värikkäiden raitojen kauneutta!

 

 

Harmaassakin on sävyjä

 

 

 

Visakoivu

 

 

Männyt reunalla

 

Kruunuvuokko  blogista Puutarhan lumo antoi minulle tälläisen Liebster Blog -tunnustuksen. Kiitos siitä!

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon
ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:
-kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
-valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
-toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin

Tunnustus on kiertänyt jo pitkään, mutta on aina kiva saada vähän lisää tunnustusta joten jaan tämän seuraaville:

Puutarha ja nurkat
Säteitä & häivähdyksiä
Pikkuinen puutarhani

Mukavaa alkavaa viikonloppua sivullani vieraileville!

Tervetuloa lukijoiksi Tiina ja JPK!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Sain mökkipuutarhassa -blogin pirjolta haasteen tiivistää kesä kuuteen kuvaan. Kuvien aiheet saa valita vapaasti, kunhan ne on otettu tänä kesänä. Tämä on oikein tervetullut haaste nyt, kun kuvattava luonnossa on vähissä tai kuvaamaan ei ehdi valoisaan aikaan. Selasin kansioitani ja löysin tälläistä:

Kesääni kuului...

 

...haltioitumista kevätkukkijoista...

 

...silmäniloa ja sydänsurua...

 

...luonnon ihanuuden ihmettelyä...

 

...suloista sekamelskaa kukkapenkissä...

 

...perhosia, perhosia...

 

...utuisia aamuja ja sateisia iltoja.

 

Tämän haasteen haluaisin antaa useisiin blogeihin, mutta valitsen nyt vain nämä kuusi

 

Autuas olo

Viherpiiperrystä sun muuta

Förmaaki ja puutarha

Rakkaudesta Vironperään

Päärynäpuun varjossa

Tillariinan fotobox

 

Auringonpilkahduksia viikkoosi!

 

Tervetuloa lukijaksi Oranssin Punainen, Seija ja Maelka X!

 

 

 

 

 

 

Jään laulua

Ajelin eilen mökille töiden jälkeen. Marraskuinen päivä on niin lyhyt, että aurinko ehti melkein laskea, ennen kuin pääsin perille. Matkalla pysähdyin kuvaamaan mökkijärveäni vähän eri kulmalta.

 

 

Järvi näytti todella rauhalliselta auringon laskiessa

 

Omassa rannassakin rauha oli rikkumaton.

 

Hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen koin ihmeellisen ilmiön. Rannasta alkoi kuulua aivan kuin lintuparven sirkutusta. Katselin rannan puita ihmeissäni, mutta niissä ei näkynyt mitään. Kävelin rantaan ja ääni voimistui. Se kuulosti epätodelliselta kirskunnalta ja sähköiseltä sirinältä, joka tuntui kaikuvan rannalta rannalle ja täyttävän koko järven. Järvelle oli syntynyt pientä aallokkoa ja viimein älysin, että aallokko liikuttaa rannoilla olevaa ohutta jäätä ja jää laulaa. En ole koskaan aiemmin kokenut vastaavaa! Aaltojen tyyntyessä jään laulu hiljalleen vaimeni. Ihmeellinen hetki!