Tätä odotin

Kukkapenkissä on pari kesää kasvatellut lehtiään Porkkalan kartanosta Lammilta ostamani saksankurjenmiekka. Se on heidän omaa vanhaa kantaansa ja olen odottanut kovasti, millaiseksi kukan väriyhdistelmä paljastuu. Tänä keväänä kukkavarret työntyivät esiin lehtiruusukkeista ja odotus palkittiin. Kylläpä se onkin ihana!

Myös puutarhassa joka paikassa (linssiluteena) viihtyvät kärpäset näyttävät tykkäävän tästä kurjenmiekasta...

Kukan alalehdet ovat sinisen lilat, ylälehdet vaaleanpunaiseen vivahtavat ja 'partakarvat' keltaiset.

Aamulla toinenkin kukkavarsi avasi nuppua...

Kirpputorilöytöjä

Vaihteeksi muutama kirpputorilöytö...

Olen löytänyt kirpputorilta kaksi tälläistä metallilautasta, joiden keskiosa on ilmeisesti jonkinlaista muovia. Olen yrittänyt turhaan löytää näistä tietoa netistä. Takana ei ole mitään selvää leimaa, joka valaisisi lautasten alkuperää. Kauniita ne joka tapauksessa ovat tälläisen kukkafanin                mielestä :)

Kesällä löytyi antiikkimarkkinoilta vanha penkki, jonka jalat ovat hellyyttävästi vinksallaan. Jalkoja on tosiaan neljä, vaikka kuvassa näkyy vain kaksi :). Penkki ei kestä istumista, mutta toimii laskutasona saunan oven vieressä.

Vanha käsilaukku roikkuu mökin varastosta löytyneessä naulakossa. Nyt etsin käsilaukun pariksi vanhaa salkkua... Tuolla naulakolla on ikää varmasti yhtä paljon kuin mökilläkin.

Tämä keksirasia löytyi antiikkimarkkinoilta. Se on Yhdysvaltalaisen Loose-Wiles Biscuit Companyn rasia vuodelta 1936. Kannen haalistuneessa kuvassa on Grand canyon.

Kahdeksankulmaisen rasian sivuissa on kuvia USAn kuuluisista nähtävyyksistä. Esineen tekee erikoiseksi käännettävä kantokahva.

Rasian pohja. Kuinkahan tämä on löytänyt tiensä Suomeen...?  Sain muuten hyvän vinkin vanhojen peltirasioiden puhdistukseen. Värit tulevat kirkkaammiksi, kun hieroo pintaan ruokaöljyä pehmeällä kankaalla.

Kirpputorilta

Kirpputoreilla kiertelyni on jäänyt viimeaikoina aika vähiin. Tuntuu, ettei kirppiksiltä tee enää mitään mainittavia löytöjä. Kaikki vähänkin kiinnostava tavara on hinnoiteltu niin yläkanttiin, että ihan kiukuttaa -kaikki vanha tavara ei sentään ole arvokasta antiikkia. Jotakin kivaa olen kuitenkin löytänyt.

 

Vanha ruotsalainen peltipurkki on jo vanhempi löytö muutaman vuoden takaa. Se on Orientens Kaffen kahvipurkki, jonka kanteen on kuvattu kahvipensaan oksa kukkineen ja marjoineen. Purkki on ilmeisesti 30-luvulta ja voi vain kuvitella, miten se on päätynyt Suomeen...

 

 

 

Vihreälle maljakolle löytyi Vanhojen tavaroiden aarrekirjasta tarina. Tälläisiä rihlamuottiin puhallettuja halpoja maljakoita tehtiin Iittalan lasitehtaalla 50-luvulla. Maljakossa on kuumakatkaisemalla tehty helmireuna. Näitä maljakoita myytiin aikoinaan kahdentoista maljokon sarjoina. Maljakon arvo nousi heti silmissäni, kun luin, että tällä on ikää noin 60 vuotta.

 

 

Muistan lapsuudestani tälläiset kipsitaulut, jollainen oli mm isotätini seinällä. Taulu on saanut vähän kolhuja, mutta onhan sillä ikääkin varmaankin yli 60 vuotta. Tästä saan nostalgisen esineen mökin seinälle.

 

 

 

 

 

Minua kiehtoo kovasti tälläiset sodan aikana rintamalla tehdyt puhdetyöt. Rasiassa on kauniisti kaiverrettu koristelu, vuosiluku 1943 ja lehvien keskelle kaiverrettu sana 'Muisto'. Mielikuvitus alkaa kehitellä tarinaa siitä, kenelle rasia on aikoinaan tehty ja mitä sitten tapahtui...

 

Kevät otti takapakkia ja peitti lupaavasti kukkivat leskenlehdet lumen alle. Kuinka kauan tämän talven loppumista oikein täytyy odotella???

 

Tervetuloa uudet lukijat Suvi Kullström ja Ronja!

Syksyä ja tunnustus

Syksy on hyvää istutusaikaa. Minäkin innostuin istuttamaan mökille muutamia pihasyreenipensaita, kaksi mustaherukkaa ja kaksi pihajasmikepensasta. Kun kaivoin pihasyreenille istutuskuoppaa, lapio kalahti metalliin. Kuopasta löytyi pieni emalivati! Se on ihan puhki ruostunut, mutta kuvio on todella kaunis. Mitähän kaikkea tontille onkaan haudattu...

 

Lisään tämän vadin aarrekoelmaani... :)

 

Soihtunauhukset jaksavat jatkaa näyttävää kukintaansa. Tänään oli niin kylmä päivä, että vain yksi neitoperhonen oli ruokailemassa nauhuksissa, viikko sitten niissä pyöri vielä toistakymmentä perhosta; neito-, sitruuna ja nokkosperhosia.

 

 

Nauhusten vieressä tuoksumiekkaliljat lopettelevat kukintaansa. Ne levittävät vieläkin vienoa parfyymin tuoksua ilmaan.

 

 

Portaiden pielessä daalia ja köynnöskrassi ilahduttavat kirkkailla väreillään.

 

Krassi on valloittanut kaivonrenkaankin kokonaan, ruusuliisa vain pilkistelee krassin versojen lomasta.

 

Leijonankita kukkii näin herkullisen värisenä kivikkopenkin reunassa.

 

 

Idänunikko on mennyt sekaisin vuodenajoissa. Kylvin nämä unikot viime kesänä ja istutin ne kukkapenkkiin vuosi sitten. Odottelin kukintaa alkukesällä, mutta unikko on päättänyt kukkia vasta nyt. Siltä taitaa kyllä loppua kesä kesken...

 

Järvi on jo syksyisen näköinen.

 

Sain Katjalta aivan ihanan tunnustuksen. Kiitos Katja!!! Hänen tyttärensä on maalannut tunnustuksen kuvan.

 

 

 

Olen saanut kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa Beate ja Helka! Kaunista syysviikkoa sivullani vieraileville!

 

 

 

Kirppislöytöjä lähdössä mökille

Talven aikana on kertynyt jos jonkinmoista kirppislöytöä. Isompia ja pienempiä aarteita. Kotona kaapit ja hyllyt täyttyy mökille tarkoitetuista esineistä.  Muutaman kerran olen joutunut lähtemään ihan vartavasten mökille, että saan autonperästä pois kirjahyllyn tai rottinkisohvan. Tässä nyt muutamia löytöjä lähdössä mökille.

Halusin kerätä mökille Karhulan vanhoja sinappilaseja. Niitä löytyi ensin kaksi, mutta sitten laseja ei tullu vastaan enää mistään -kunnes osuin oikein kunnon apajaan. Tamperelaisella kirpputorilla oli yllättäen niitä tarjolla toista kymmentä. Ostin kymmenen lasia hintaan 1,50 e/kpl. Nyt niitä on täysi tusina.

Löysin laseihini sopivan 'kaatimenkin' (10e). Tässä on joskus myyty tomaattikastiketta. Sinappilasit muistan lapsuudestani, mutta tuollaista tomaattikastikepulloa meillä ei koskaan ollut. Luulisi, että siitä on ollut vaikea saada ketsuppia ulos.

 

Tämä puuleikkaus on minulle oikein aarre. Halusin mökille jotain koristetta oven yläpuolelle ja tämä on juuri sellainen mikä minulla oli mielessä. Sen on tehnyt I.M. vuonna    -71. Maksoin siitä 8e.

Tämä puupullo ei ole varmaankaan kotimaista työtä. Sinne saa piiloon vaikka likööripullon.

Eilen löysin nämä Arabian Verkko -tarjoiluastiat. Meillä oli kotona tälläisiä lautasia ja isompi kulho. Tästä kuviosta tulee niin nostalginen olo. Kulho maksoi 5e ja vati 8e.

 Meidän suvun äitienpäiväkokoontuminen on tänään. Näin varsinainen äitienpäivä jää jokaisen perheen omaksi juhlaksi. Kiva päästä näkemään, miten äidin pihan kasvit ovat heränneet kevääseen :)!

Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa sivullani vieraileville! Tervetuloa uudet lukijat!

Ihanat emalit!

Mikä näissä emaliesineissä oikein kiehtoo? Värien syvyys, kuvioiden villi herkkyys, hellyyttävän lommoiset kyljet? Jo lapsena muistan ihailleeni emalivadin ruusukuviota, silloin emaliesineet olivatkin ihan jokapäiväisiä käyttöesineitä. Kirppikseltä on tarttunut sitten myöhemmin näitä nostalgisia esineitä mukaan. Tässä muutamia:

Vati on niin soma, että se oli pakko ostaa kirppikseltä, vaikka siinä on pieni reikä. Se pienikokoinen, halkaisija vain 23 cm.

Riikinkukkokulho toimii meillä sipuliastiana.

Sinivalkoiset emalit ovat sairaalatarvikkeita. Tuollainen on ollut siis se alkuperäinen nokkamuki!

Tähän kahvipannuun liittyy tarina. Se on mummoni vanha pannu. Se oli kerran mukana marjastusretkellä ja "nokipannukahvit" olivat juuri kiehumassa nuotiolla, kun hirvi juoksi nuotion läpi ja potkaisi kannun kanervikkoon. Pohjaan tuli iso lommo. Lommon kohdalle on myöhemmin tullut reikä, eli nykyään tämä on vain rakas koriste-esine.

Hyvää viikkoa kaikille sivuillani vieraileville ja tervetuloa uudet lukijat!