Syksyn tuntua

 

Ajelimme sunnuntaiaamuna mökille. Aurinko paistoi, mutta paikoin mökkitien varrella sumu oli niin tiheä, että tuntui, kuin pilvi olisi laskeutunut maan tasalle. Paikoitellen maisemat avautuivat upeina sumun tehdessä taikojaan yhdessä alhaalta paistavan auringon kanssa. 

Järven vastaranta peittyi sumuun.

Valkoiset syysleimut olivat vielä voimissaan.

Daaliat olivat säästyneet hallalta saaneet vielä kukkia auki. Isabelle kukkii oikeastaan vasta nyt kunnolla.

Copper Boyn kukat olivat aiemmin kesällä tummemman punaisia. Nyt ne ovat mielestäni saman värisiä, kuin ensimmäisenä kukintavuonnakin.

Punahatun kukat ovat todella pitkäikäisiä. Näistä ensimmäinen kukka avautui jo elokuun puolessa välissä. Uusia kukkia on avautunut verkkaiseen tahtiin sen jälkeen.

Krassitkin jaksavat vielä kukkia.

Ahkeria kukkijoita ovat myös huovinkukat, jotka ovat vaan kaunistuneet syksyn edetessä.

Nukenkaulus on myös kestävä. Ostin kolme vähän samannäköistä nukkeasteria, jotka lopettivat kukinnan jo elokuussa.  Olisi kannattanut satsata mieluummin nukenkauluksiin...

Heinäkuun lopulta kukkineessa syysvuokossa on vielä jokunen kukka.

Punalatvat lopettelevat myös kukintaa.

Pihaan lennähti vielä yksi amiraaliperhonen. Hyvä, kun sille on vielä joitain mesikasveja tallella...

Tätä kultakuoriaista ihmettelin. Aivan kuin se olisi pukenut villakerraston kiiltävien siipiensä alle. Sitä se kyllä jo tarvitseekin; yöt alkavat olla todella viileitä.

Mökkipihan hyönteisiä

 

Keltamusta sudenkorento paistatteli päivää alkukesästä. tälläistä en mielestäni ole nähnyt ennen. Tämä saattaa olla vastakuoriutunut yksilö, joka on vain hetken tämän värinen.

Pieni hämähäkki on lyötänyt suojaisan piilon...

Amiraali on matkannut kaukaa ja reissussahan tunnetusti rähjääntyy...

Kimalaisella on kiire kukasta kukkaan.

Tämä on varmaankin joku mehiläinen.

Siitepöly maistuu :)

Viikonlopun kuvia

 

Aika ihana viikonloppu takana. Lauantaina sääkin suosi ja metsäretkellä löysin kanttarelleja. Niitä taitaakin olla paljon tänä kesänä.

Olen ajatellut, että tämä pioni on Festiva Maxima. Siinä on aina puhtaan valkoisia kukkia, joissa on niitä punaisia pilkkuja. Tänä vuonna sen nuput avautuvat kuitenkin värikkäämpinä; ulommissa terälehdissä on persikkainen sävy ja sisemmät terälehdet kellertävät hieman. Kaunishan tämä on!

Ensimmäinen värililja on kukassa. Tämä aloittelee yleensä juhannuksen tienoissa, tänä vuonna se on pari viikkoa myöhässä. Joku on käynyt haukkaamassa yhdestä nupusta palan...

Kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Vaaleankeltaisen iiriksen kukkapaljous on ollut kuin perhosparvi kukkapenkin laidalla.

Jasmikepensaat ovat täynnä tuoksuvia kukkia.

Myös huopaohdakkeissa on ihana tuoksu. Ne ovat houkutelleet pihaan pari amiraaliperhosta. Muuten perhosia on näkynyt tänä kesänä aika vähän.

Perhosia ja muita pölyttäjiä

 

Loppukesä tuo mukanaan perhoset puutarhaan. Kyllähän alkukesälläkin on näkynyt perhosia; pihlajaperhoset, auroraperhoset ja sitruunaperhoset ovat vierailleet pihan kukissa. Elokuun kukkarunsaus taitaa kuitenkin houkutella niitä pihaan vielä enemmän.

Sitruunaperhosia näkyy koko kesän ajan. Nyt ne nauttivat erityisesti syreenileimun kukista.

Nokkosperhoset ovat vähentyneet, mutta mäkimeirami kutsui yhden ruokailemaan.

Keisarinviittoja näkyy paljon. Tässä yksi lepää punalatvan lehdellä.

Joku pienempi hopeatäpläperhonen vieraili pihalla kultapallossa.

Kimalaiset rakastavat unikoita. Tässä kaksi pöllyttää samaa aamulla avautunutta kukkaa. Kärpäsetkin ruokailevat kukilla.

Yksi neitoperhonenkin on löytänyt tiensä kallionauhuksen kukalle.

Syysvuokot ovat suuressa suosiossa. Kimalaiset pöllyttävät varsinkin juuri avautuneita kukkia. Tämä karvapeppu oli niin suloinen.

Pieniä mustia kovakuoriaisia on joskus ihan riesaksi asti. Ota nyt tässä sitten edustava kuva kukasta...

Mökkipihan hyönteisiä

 

Yksi kesän iloja on tutkia mökkipihassa näkyviä hyönteisiä. En tunnista niitä kovin hyvin. Perhoset on ehkä parhaiten hallussa, mutta esim erilaisia kimalaisia en erota toisistaan.

Kaksi kimalaista oli Porkkalan kurjenmiekalla nautiskelemassa medestä.

Jokin kukkajäärä köllötteli tyytyväisenä valkoisessa kurjenmiekassa.

Kultakuoriainen oli uppoutunut jaloängelmän kukintoon. Välillä näkyi vain vähän onnellisen mönkijän kimaltavaa selkää...

Pieni auroraperhonen pysähtyi hetkeksi sormustinkukan lehdelle.

Haapaperhonen on tosi näyttävä perhonen. Tässä se imee kosteutta soratiestä.

Perhosia

Perhoset ovat niitä kaikkein mieluisimpia vieraita puutarhassa. Kun näen niitä lepattelemassa ympärilläni olen kaikkkein onnellisin...

Ritariperhonen on se kaikkein odotetuin vieras. Valkoisten syreenien kukinta houkutteli sen hetkeksi ruokailemaan.

Amiraaliperhonenkin löysi syreeninkukat.

Suruvaippaa ei usein näe kukilla ruokailemassa, mutta tämä vähän kulahtanut yksilö viihtyi pitkään lilassa syreenissä.

Pihlajaperhosia pihassa näkyi paljon. Ukkolaukkakin on hyvä mesikasvi.

Tämä pieni perhonen taitaa olla piippopaksupää. Se lepäilee imikänlehdellä.

Hakkuuaukiolta löysin metsäpapurikon.

 

Toukokuu!

 

Vihdoinkin lämpöä ja oikean kevään tuntua! Ajelin eilen töiden jälkeen mökille viettämään vappuaattoa ihan parhaimmalla tavalla eli puuhastelemaan puutarhassa. Huomasin, että eilen oli vielä kuukalenterin mukaan hyvä kitkemispäivä, joten kitkin kukkapenkeistä pois juolavehnää, voikukkaa, vuohenputkea ja rönsyleinikkiä. Perennat kasvavat kovaa vauhtia ja varjostavat kohta koko multatilan eikä rikkaruohoilla ole myöhemmin kesällä edellytyksiä kasvaa takaisin. Lämpimässä illassa oli ihana puuhastella, enkä olisi millään malttanut lähteä kotiin. 

Aika monta kukkaakin on jo kukassa ja perhosia ja muita pölyttäjiä näkyi niissä.

Istutin viime syksynä pystykiurunkannusta lajike  Purple Bird. Näyttää olevat sitruunaperhoselle mieluinen.

Pikkusinililja kasvaa valkopeipin valtaamassa kukkapenkissä ja näyttää pitävän hyvin puoliaan.

Kevätkurjenmiekka Frozen Planet kukkii takapihalla.

Terälehdet ovat kuin vesiväreillä maalatut.

Viime vuonna ruukussa kukkinut orvokki on talvehtinut maassa hyvin.

Karvakärpänen ruokaili kirjokevättähdellä.

Frozen Planet

Daalioiden loppukiri

Esikasvatin tänä vuonna kuusi daaliaa. Nyt viideskin niistä on ehtinyt kukkaan.

Se on suurikukkainen (halkaisija n15cm) lautasdaalia, jonka juurakon sain viime syksynä työkaverilta talvetettavaksi. Daalian juurakko on alunperin ostettu Lidlistä. Kukka on todella palavan oranssi.

Samassa ruukussa kukkii pienempi Jowey Winnie.

Viereisessä ruukussa on jo heinäkuulta asti runsaasti kukkinut Edinburgh.

Toisella puolella pihaa kukkii edelleen Copper Boy.

Viimeinenkin daaliani paisuttaa ensimmäistä nuppuaan. Tästä pitäisi tulla oranssin ja vaaleanpunanaisen sävyinen Mango Madness.

Myös ryhmäruusu Peace tarjoilee hedelmäisiä sävyjään.

Runsaat sateet olivat painaneet ja katkoneet melkein kaikki gladiolukseni. Pelastin kukkia kyllä mielelläni maljakkoon. Kummallista, etten ikinä onnistu näiden tuennassa...

Vankkavartista valkoista syysleimua eivät sateet haittaa. Tämä pääsee aina kunnolla kukinnan vauhtiin vasta syyskuussa.

Punalatvat ovat myös vasta nyt kukassa. Amiraalit nauttivat niiden medestä viikonlopun viileästä säästä huolimatta.