Eilen oli tylsän pilvinen ja viileä päivä -aivan täydellinen mökkipihan haravointiin ja kukkapenkkien siistimiseen. Jätän aina syksyllä perennojen varret katkomatta, sillä olen huomannut, että keväällä urakka on helpompi. Joka vuosi jaksan ihmetellä, minne soihtunauhuksen isot vahvat lehdet oikein katoavat talven aikana... Sinne kukkapenkin pohjallehan ne ovat murentuneet ja pitävät sitten maatuessaan osaltaan huolta ravinteiden palaamisesta takaisin kiertoon.
Kukkapenkkejä siistiessäni kiskoin pois kaikki rönsyleinikin, voikukan ja juolavehnän taimet, jotka huomasin. Näin perennat saavat etumatkaa kilpailussa elintilasta rikkaruohojen kanssa. Aina ei ole helppo päättää, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. Esim kukkapenkkiin levittäytynyt käenrieska näyttää tässä vaiheessa aika sotkuiselta, mutta se tarjoaa kukkiessaan mettä ensimmäisille perhosille ja häviää kokonaan kevään edetessä. Suhtaudun kaksijakoisesti myös niittyhumalaan, joka muodostaa kukkapenkkiin tiivistä kasvustoa, joka jonkin verran haittaa perennojen elämää. Toisaalta se on hyvä mesikasvi pölyttäjille ja luo violeteilla kukillaan kivoja väripareja esim unikoiden kanssa.
Tällä kertaa meitä oli kaksi siivoamassa mökkipihaa. Saimme kaksin verroin valmistakin aikaan :). Perustimme haravointijätteestä uuden kompostin ja levitimme valmista kompostia uuden kylvökukkamaan pohjaksi. Oli ihanaa, kun sain rauhassa keskittyä kukkapenkkien kuopsutukseen ja mies huolehti muonituksesta -kaksin aina kaunihimpi :)
Mökkipuutarhassa on kukassa nyt:
Kurjenmiekka Katharine Hodgkin alkaa jo olla kukkimisensa loppusuoralla.
Posliinihyasintit ovat tulossa kukkaan.
Perennat ovat selvinneet aika hyvin viime talvesta. Tässä viime kesänä istutettu kirjoukonhattu.
Punalehtiruusun varret ja silmut ovat todella kauniin värisiä. Jänis oli vähän lyhentänyt sen alimpia versoja.
Mökkijärvestä oli lähtenyt jäät viime tiistaina.
Mukavaa sunnuntain jatkoa!
