Keskellä kesää

 

Kesä etenee vauhdilla. Nyt kukintavuorossa ovat pionit ja liljat.

Etupihan väripilkkuja

Tämä oranssi värililja kukkii aina uskollisesti juhannuksen aikoihin.

Valkoinen pioni ehti ensimmäisenä kukkaan.

Mökin edellisten asukkaiden istuttama pinkki vanha pioni.

Tämän vaaleanpunaisen toimme Hollannista vuonna 2016 ja se kukkii nyt vasta toisen kerran. Sen kukkien väri on herkullinen -kuin mansikkajäätelöä.

Varjolilja on kukassa. Olen joutunut tänä vuonna pyydystelemään ennätysmäärän liljakukkoja liljoistani. Takapihan penkkiin ne olivat onnistuneet munimaan ja keräsin useita toukkia pois...

Perhoangervo on vuosi vuodelta kookkaampi.

Jalopähkämöt ovat kimalaisten mieleen.

Vihdoinkin harjaneilikka on kotiutunut kirsikkapuun juurelle. Tämä on yksi lempikukistani. Esikasvatin harjaneilikkaa ruukussa kesän ajan ja istutin ne sitten maahan syksyllä. Suorakylvöt kukkapenkkeihin eivät ole tuottaneet tulosta.

Seitsemän juhannuskukkaa

 

Seitsemän juhannuskukkaa alkukesän luonnosta...

Ojakellukka

Metsäkurjenpolvi

Puna-ailakki

Voikukka

Mäkitervakko

Koiranputki

Hiirenvirna

Ihanaa Juhannusta blogini lukijoille!

Järvellä

 

Tyynellä säällä on ihana lähteä melomaan järvelle kevyellä kanootilla. Lauantaiaamuna oli lämmintä, mutta pilvistä ja ihan tyyntä. Meloimme järven siniharmaudessa järvenselän yli ja maantiesillan ali toiselle selälle.

Tyyntä...

Mielenkiintoiset kivet

Maantiesilta

Rajattu maisema

Lokin poikasia. Emot olivat ihmeen rauhallisia tällä rannalla. Ne tekivät vaan lyhyen tarkastuslennon yllämme, eivätkä jääneet turhaan huutelemaan.

Kanadanhanhilla on viisi poikasta.

Joutsenilla on neljä poikasta tänä kesänä.

Kurjenmiekkoja ja muita

 

Siperiankurjenmiekka ja kurjenmiekat yleensäkin ovat oikeita luonnon mestariteoksia. Niiden väritys ja terälehtien kuviointi jaksaa ihastuttaa joka vuosi.

Oranssikeltano

Mätästädykkeen kukinta meni melkein huomaamatta ohi. Kasvi on matala ja kasvaa kivikon vallanneen oreganon takana.

Lehtosinilatvaa on nyt valkoista ja sinistä kukassa.

Porkkalan kartanon kurjenmiekka on taas ihana.

Suviruusu

Idänunikko

Kun istutin syksyllä tulppaaneja, löysin vanhan hajulaukan sipulin ja istutin sen uudelleen toiseen paikkaan kukkapenkkiä. Hajulaukka innostui kukkimaan usean varren voimin. 

Isotähtiputki on uskomattoman kaunis!

Keltakurjenmiekka

Suolla

 

Mökin lähimetsästä löytyy pieni kaunis suo. 

Valkoista suovillaa kasvoi mättäillä  ja suopursut tuoksuivat suon reunoilla. Hyttysiä oli aikalailla pyrkimässä takin hupun alle. Nyt alkukesän aikana ei ole ollut oikein toivoakaan rauhallisista metsäkävelyistä. Toivottavasti hyttyset tästä vähän vähenevät kesän mittaan...

Uusia kukkijoita

 

Istutin viime vuonna kruunuvuokkoja uuteen kukkapenkkiin. Muutama niistä on talvehtinut ja ensimmäinen on nyt kukassa.

Mukava yllätys on niin ikään talvesta selvinnyt jaloleinikki. Viime vuonna kukki vain yksi valkoinen, tänä vuonna niitä on useampi kukassa.

Viime viikonloppuna huomasin, että keltakurjenmiekassa on nuppu ja keskiviikkona se oli jo kukassa. Olen istuttanut tämän ihan rantaan. Tänä vuonna vesi on ollut niin korkealla, että kurjenmiekka kasvaa vieläkin kokonaan vedessä.

Jaloängelmä on taas ihana!

Keltapäivänliljojen iloista, tuoksuvaa kukintaa.

Kerrotut idänunikot ovat kärsineet pahoin rankoista sateista. Varret kiemurtavat kukkapenkissä ja yrittävät nostaa raskaita kukintoja ylöspäin. Tälle pitäisi keksiä joku toimiva tuki...

Tänä vuonna kukkapenkeissä on näkynyt ennätysmäärä liljakukkoja. Liljani kasvavat hajallaan perennojen keskellä, joten isompaa tuhoa ne eivät ole kai tehneet. Pyydystelen liljakukkoja teesihdin avulla, siihen saa napattua maahan pudottautuvan kukon. Tässä varjoliljat ojentelevat lupaavasti nuppuisia varsiaan.

Hatanpäällä

 

Kävimme Hatanpään arboretumissa tiistaina Vieno-myrskyn puhaltaessa Pyhäjärveltä päin. Hatanpäällä oli alppiruusut, atsaleat ja useat pensasruusut ihanasti kukassa. 

Voi mitä väriloistoa!