Kukassa...
Tummakurjenpolvi on agressiivinen leviäjä, mutta kun se on täydessä kukassa, se on komea näky! Ihan mielelläni kitken sen lukuisia siementaimia pois sitten myöhemmin.
Idänunikot ovat jo ihan loppusuoralla, mutta niidenkin kukinta oli erityisen komea tänä vuonna. Yleensä korkeat varret kaatuilevat, mutta tänä vuonna kaikki nuput avautuivat pystyasennossa ja isot siemenkodatkin näyttävät jäävän koristamaan kukkapenkkiä.
Kesäkuun kaunokainen on jaloängelmä, jonka ostin aikoinaan Virosta lehtoängelmänä. Sen kasvutapa on kuitenkin lehtoängelmää matalampi ja tiiviimpi.
Yllättäen hajulaukka ilmestyi kukkapenkkiin monen vuoden tauon jälkeen.
Haltiankukka Heucherella jaksaa aina yllättää positiivisesti. Keväällä pelkäsin tämän jo hävinneen, mutta hennot kukinnot ovat taas täällä.
Porkkalan kartanon kurjenmiekka kukkii tänä vuonna vaatimattomammin kuin viime vuonna. Jospa tänä kesänä saisin siirrettyä nämä partaiirikset omaan aurinkoiseen ja kuivempaan kasvupaikkaan, jotta kukinta ei taannu...
Olen jakanut siperiankurjenmiekkaa uuteen kukkapenkkiin ja toivon siihen laajaa kukkivaa kurjenmiekkakasvustoa. Tänä vuonna vain yhdessä jakopalassa oli kukkia.
Uudessa kukkapenkissä on myös keväällä ostettu tarhakellukka Flames of Passion. Se on juuri niin ihanan sävyinen kuin odotinkin!
Pionit kukkivat minulla huonosti. Kasvupaikat ovat niille ehkä liian kuivat, eivätkä nämä kuivat kesät yhtään auta asiaa... Muutama kukka sentään koristaa taas kukkapenkkiä.
Mukavaa kesäistä viikkoa!