Ajelimme sunnuntaiaamuna mökille. Aurinko paistoi, mutta paikoin mökkitien varrella sumu oli niin tiheä, että tuntui, kuin pilvi olisi laskeutunut maan tasalle. Paikoitellen maisemat avautuivat upeina sumun tehdessä taikojaan yhdessä alhaalta paistavan auringon kanssa.
Järven vastaranta peittyi sumuun.
Valkoiset syysleimut olivat vielä voimissaan.
Daaliat olivat säästyneet hallalta saaneet vielä kukkia auki. Isabelle kukkii oikeastaan vasta nyt kunnolla.
Copper Boyn kukat olivat aiemmin kesällä tummemman punaisia. Nyt ne ovat mielestäni saman värisiä, kuin ensimmäisenä kukintavuonnakin.
Punahatun kukat ovat todella pitkäikäisiä. Näistä ensimmäinen kukka avautui jo elokuun puolessa välissä. Uusia kukkia on avautunut verkkaiseen tahtiin sen jälkeen.
Krassitkin jaksavat vielä kukkia.
Ahkeria kukkijoita ovat myös huovinkukat, jotka ovat vaan kaunistuneet syksyn edetessä.
Nukenkaulus on myös kestävä. Ostin kolme vähän samannäköistä nukkeasteria, jotka lopettivat kukinnan jo elokuussa. Olisi kannattanut satsata mieluummin nukenkauluksiin...
Heinäkuun lopulta kukkineessa syysvuokossa on vielä jokunen kukka.
Punalatvat lopettelevat myös kukintaa.
Pihaan lennähti vielä yksi amiraaliperhonen. Hyvä, kun sille on vielä joitain mesikasveja tallella...
Tätä kultakuoriaista ihmettelin. Aivan kuin se olisi pukenut villakerraston kiiltävien siipiensä alle. Sitä se kyllä jo tarvitseekin; yöt alkavat olla todella viileitä.
