Puutarhavuosi 2022

 

Sain Betweeniltä jo aikoja sitten Puutarhavuosi 2022 -haasteen. Blogin talvitauon tässä vaiheessa siihen onkin hyvin aikaa paneutua.

Lapsenlapseni Hilda elokuisessa puutarhassa.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä b.Laiskottelua /Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

En oikein mitään näistä... Harrastan puutarhaa luodessani suunnittelua, mutta teen myös joitain istutuksia extempore. Osaan hyvin laiskotella, olen itseasiassa istuttanut kukkapenkkini niin täyteläisiksi, että niiden hoito on helppoa, kun rikkaruohot eivät mahdu kasvamaan ja riittää, kun kitken kukkapenkit perusteellisesti keväällä. Silloin tuleekin sitten ahkeroitua hullun lailla... Kasvatan joka vuosi vähän hyötykasvejakin, vaikka kukkivat koristekasvit ovatkin paljon mielenkiinntoisempia. Kierrätystä ja romutaidetta puutarhastani löytyy, mutta betonitöitä en ole koskaan tehnyt, vaikka niitä haluaisinkin joskus tehdä.

Mieluisinta suunniteltavaa puutarhassa on värien ja muotojen yhdistelmät.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti b. Ai missä? c. Suunnilleen kyllä  d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Tähän vastaan b. Ai missä? Viime talvena en tehnyt suunnitelmia puutarhaan -muistaakseni.

Tämä kiva yhdistelmä syntyi lähes suunnittelematta, kun istutin venähtäneet suklaakosmokset heinien kera penkkiin, jossa kasvoi ennestään tähtililjaa.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi  c. Muutamia

d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

c. Muutamia. Valitettavasti pihaani ei oikein mahdu enää uusia kasveja... Nyt olen kyllä suunnitellut uutta ihan pientä kukkapenkkiä poistamani syreenipensaan paikalle. Paikka on sellainen, että sateella siihen kertyy vettä. Syreeni ei ilmeisesti kestänyt liian kosteaa kasvupaikkaa. Tähän saisi hyvän paikan kosteassa viihtyville perennoille... Viime vuonna ostin mm uudet  japaninsarat talvella menehtyneiden tilalle. Kokeilen joka vuosi jotain uusia kylvökukkia, viime vuonna mm sirokannusruohoa ja pallerokiurunkukkaa. Isompia hankintoja en tehnyt.

Pikkuinen sinisilmiö on viime vuoden tulokkaita. Se lisääntyy myös siemenistä; toivon sinisilmiökasvustoa tälle paikalle...

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani. b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi ainakin yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

b. Puutarhan hoitoon kuuluu mielestäni se, että tilanne elää. Toiset kasvit menestyvät vähän liiankin hyvin, toiset joutuvat väistymään. On mielenkiintoista seurata, miten puutarha kehittyy vuosien myötä!

Lilja Lollypop sinnitteli hengissä monta vuotta yhden varren voimin, mutta nyt se lisääntyy vuosi vuodelta.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Se voisi olla se pergola, josta olen jo haaveillut vuosia...

Pergolaa en ole saanut, mutta viime vuonna hankin terassille edullisen katoksen Ikeasta. Se osoittautui hyväksi hankinnaksi. Siihen voisi ohjata kasvamaan kesäköynnöksiä.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

                                                                          a. Sää

                                                                   b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

c. Viime kesänä elokuu oli niin lämmin, että hyviä perhoskelejä riitti kuun loppuun saakka. Puutarhassani kasvaa punalatvaa, joka kukkii vasta elokuun lopulla. Nyt ensimmäistä kertaa se oli aivan täynnä perhosia elokuun lopun hellepäivinä. Ihana näky, jota saan varmasti vaan muistella tulevina vuosina.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

En tiedä, onko tämä saavutus, mutta iloitsin kovasti, kun sirotuomipihlajani kukki ensimmäistä kertaa. Ostin sen vähän huonokuntoisen taimena ja rusakko kävi vielä parturoimassa sen ensimmäisenä talvena. Mutta niin vaan pieni puu toipui ja kukki viime keväänä.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Löysin sattumalta taimimyymälästä ruusunätkelmän taimen. Istutin sen mökin portaiden viereen. Iloitsin, kun kukan väri osoittautui kauniin vaaleanpunaiseksi. Toivottavasti se talvehtii hyvin ja kukkii ensi kesänäkin...

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Esikasvatin lumotupakkaa ja oletin, että se muistuttaa kasvutavaltaan narsissitupakkaa tai koristetupakkaa. Kasvi olikin aivan eri tyylinen. Se kasvoi hyvin korkeaksi ja haaraisten varsien päässä olevat pienet kukat eivät olleet kovin koristeellisia. Lumotupakalle sanon ei jatkoon.

Lumotupakka, mukana yksi narsissitupakkakin.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ruusunätkelmän suloinen väri yllätti positiivisesti. Samoin kesä-heinäkuun vaihteessa kukkineet saksankurjenmiekat.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Suurin pettymys oli ilman muuta monta vuotta kukkapenkissä talvehtineen ruostekukan menehtyminen. 

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Käytin suurimman osan kesäkukkiin ja toisen mokoman tulppaanin sipuleihin syksyllä.

Kesäkukkia on ruukuissa ja astioissa ympäri tonttia.

13. Mitä opit?

Opin vielä paremmin ymmärtämään puutarhani pienilmastoja. Valo ja varjo vaikuttaa paljon kasvien menestymiseen ja kukinnan onnistumiseen.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

Odotan kovasti tulevaa kasvukautta. Juuri nyt tämän harmaan talven keskellä on kova ikävä värejä!

Tätä odotan...!

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja.
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Sain haasteen Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista.  Ja haasteenhan on alunperin laittanut liikkeelle Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Tämä on tainnut liikkua jo niin pitkään blogeissa, etten nyt haasta ketään erityisesti, mutta jos haluat vielä muistella mennyttä puutarhavuotta, niin ota haaste mukaasi!

Vuosi 2020 kuvina

 

Vuosi 2020 kuvina kuukausi kuukaudelta.

Tammikuun alussa mökkilahti oli osittain sula, eikä tainnut kunnolla jäätyä koko talvena.

Helmikuussa kuvasin lapsenlastani Hildaa syömäpuuhissa.

Maaliskuussa oli jo enemmän valoa. Huurteinen metsikkö vastavalossa.

Huhtikuisia raidan kukkia.

Tulppaaneja toukokuussa.

Kesäkuussa mökin etupihalla oli ihana laukkojen pallomeri.

Heinäkuussa sain ihailla pitkään palavan rakkauden loistavan punaista kukintaa.

Elokuussa gladiolukset koristivat mökkipihaa.

Syyskuussa kuvasin kissankelloja.

Silkkiunikot eivät millään olisi malttaneet lopettaa. Nuppuja avautui vielä lokakuussakin.

Epätavallisen kaunis marraskuun taivas.

Joulukuussa totinen pikkutonttu 2v leipoi innokkaasti pipareita.

Paljon kaunista mahtui tähänkin vuoteen, vaikka taustalla olikin koronaepidemian tuomaa epävarmuutta. Toivottavasti nämä hyvät asiat jäävät tästäkin vuodesta päälimmäiseksi mieleen.

Hengähdystauko

Olen töissä vanhusten palvelutalossa ja tänä korona-aikana se tarkoittaa, että työtä riittää. Olemme lyhyessä ajassa muokanneet työpäiviämme ja vanhusten arkea palvelutalossa niin, että eläminen siellä olisi mahdollisimman turvallista heille. Vaikeinta on ehkä muuttaa omaa ajattelua niin, että osaa ottaa hygieenisyyden ja turvallisuuden huomioon joka tilanteessa. 

Käytännössä vanhukset ovat joutuneet sopeutumaan siihen, että joutuvat olemaan erillään toisistaan. Kaikki ryhmät ja tapahtumat on peruttu toistaiseksi. Toisille yksinolo on ihan luontaista, mutta toiset kärsivät kovasti, kun ei voi enää kerääntyä aulaan muistelemaan porukalla menneitä. Ei voi enää istua yhdessä katselemassa tv:stä vanhaa kotimaista elokuvaa. Ei voi lähteä joka viikkoiselle päivätanssi reissulle. Eikä pääse enää edes lähikauppaan itse valitsemaan päivän ruoka-aineksia.

 Työn kuvat ovat muuttuneet. Siivoojia on tullut yksi lisää ja he tekevät nyt työtä kahdessa vuorossa. Kun omaiset eivät enää saa vierailla palvelutalossa, ohjaaja auttaa vanhuksia ottamaan videopuheluita omaisiin ja ottaa valokuvia vanhusten jääkaapeista, jotta omaiset tietävät, mitä vanhukselle täytyy tuoda kaupasta. Omaiset tuovat kauppakassin palvelutalon ulko-ovelle ja näkevät ehkä vanhuksensa lasin läpi. Sairaanhoitaja käy kaupassa niiden puolesta, joilla omaisia ei ole. Hoitajat joutuvat omien töidensä ohella hoitamaan vielä niitäkin tehtäviä, joita omaiset ennen hoitivat -niinpä pyykkikoneet pyörivät öisin tauotta.

Ruokailu toteutettiin aiemmin ruokasalissa, missä 70 vanhusta söi kahdessa eri kattauksessa. Nyt kokoontumisrajoituksen aikaan vanhukset on jaettu yhdeksän hengen ryhmiin ja he syövät viidessä eri paikassa kahdeksassa kattauksessa. Tämä tietää enemmän työtä keittiössä työskenteleville ja myös hoitajille, joita tarvitaan ruuan jaossa eri pisteissä. Vanhukset taas ottavat kaiken ilon irti lyhyistä ruokailuhetkistä ja jäävät juttelemaan keskenään vielä aterian syötyään. 

Kaiken keskellä vanhukset ovat tyytyväisiä, että heistä pidetään huolta, mutta ihmettelevät kuitenkin tätä kaikkea hössötystä. Syvällisiä keskusteluja syntyy ihan luonnostaan. Jonkinlainen painostava odotuksen tunnelma roikkuu kaikkien mielessä... milloin tämä loppuu ja palataan normaaliin, vai palataanko enää koskaan? 

Tämän kaiken vastapainoksi on ihana lähteä kameran kanssa luontoon. Metsässä kävely tuntuu verryttävän työssä kipeytyneitä lihaksia. Järven rannalla on tilaa olla ja hengittää. Lokkien huudot järvellä ja lintujen laulu metsässä nostaa mieleen ihanan kevätilon. Luonnossa kaikki tuntuu olevan ihan kohdallaan.

Voimia kaikille oman korona-arkenne pyörittämiseen !

Puolivuotias

Hilda, puolivuotias mummon kukkatyttö!

Helteessä on ihana kelliä viltillä kesämekossa

Hilda ei ole yhtä ihastunut kukkaseppeleeseen, kuin mummo...

Kivempaa oli päästä tutkimaan seppeleen kukkia.

Vuosi 2018

Vuoden vaihtuessa katse suuntautuu eteenpäin, mutta muistellaan hetki kulunutta vuotta kuukausi kuukaudelta...

Tammikuinen kuva Pälkäneen peltoaukealta

Talvi oli luminen ja kaunis. Puut olivat usein kuuran koristelemia.

Maaliskuinen auringonlasku

Huhtikuussa kuvasin Pyhäjärven jäiden lähtöä Varalan rannassa

Toukokuussa kesä tuli rytinällä, kaikki ihana oli vielä edessä...

Kesä eteni vauhdilla. Horsman kukintaa kesäkuussa.

Heinäkuun helteillä olin töissä, mutta ajelin usein mökille kastelemaan kukkiani ja viilentämään itseäni järvessä...

Elokuussa punaiset gladiolukset kukkivat upeasti kuistin ikkunan takana

Päivänsini kukassa syyskuussa

Lokakuun maisema

Kesän aikana kotini läheltä purettiin -50-luvun koulurakennus ja uuden rakentaminen oli marraskuussa alussa.

Joulukuussa sain ensimmäisen lapsenlapseni syliini :)

Hyvää vuoden vaihdetta blogini lukijoille!

Talven tullen

Blogissani on ollut aika hiljaista viime aikoina. Talven tullen valokuvaaminen on jäänyt vähiin, eikä postauksiin ole löytynyt oikein aiheita. Suuri syy blogihiljaisuuteen on ollut myös tyttäreni vauvan odotus. Tämä asia on täyttänyt ajatukset niin kokonaan, että blogimaailmassa on tullut vierailtua todella harvoin. Nyt odotus on onnellisesti ohi ja olen vajaan viikon ikäisen tyttövauvan iki-ihastunut mummo -ja ajatukset ovat edelleen kiinni jossain ihan muualla kuin blogin kirjoittamisessa :)

Jonkin verran olen sentään liikkunut kameran kanssa muuallakin kuin tyttären tyttären ympärillä. Tässä kauniin, aurinkoisen huurreaamun kuvia...

Huurre tekee jokaisesta heinänkorresta erityisen

Pujokin on kaunis talventörröttäjänä

Varjosta valoon

Mäkikuisma

Heinähelmiä

Pehmeitä sävyjä

Vähän epäonnistunut kuva, joka kuitenkin välittää oikean tunnelman...

Ihanaa kolmatta adventtisunnuntaita!