Kadonneessa kartanossa

 

Tämä vanha koivukuja vie kadonneeseen Kaukajärven kartanoon. Kartanon rakennutti Haiharan kartanon omistajien velipuoli Bertel Grahn 1900-luvun alussa. Kaksikerroksisen linnamaisen päärakennuksen suunnitteli Wivi Lönn. Kartano eli  kukoistustaan ennen toista maailmansotaa.  

Nämä portaat veivät aikoinaan päärakennuksen länsipuolella sijainneeneeseen englantilaistyyliseen maisemapuutarhaan. Puutarha on metsittynyt, mutta vieläkin voi aavistaa tammien, lehmusten ja saarnien reunustaman suuren nurmikentän paikan. Aivan rakennuksen lähellä on ollut koristeellisia kukkaistuksia, joihin on ajan tapojen mukaan tuotu kesäksi agaaveja ja 'liljapuita sekä palmuliljoja' sekä muita ruukuissa kasvavia huonekasveja.

 

Päärakennuksesta on jäljellä enää sammaloituneet perustukset. Nämä portaat ovat varmaan vieneet aikoinaan päärakennuksen yhteydessä olleeseen talvipuutarhaan. Perustusten keskellä kasvaa jo täysikasvuisia puita.

 

 

 

Rinteessä sijainnut puutarha on ollut muurein pengerretty. Paikalta löytyy vieläkin vanhoja puutarhakasveja, ehkä mielenkiintoisin löytöni on maan pintaa pitkin kasvava tuoksuköynnöskuusama.

 

Nämä portaat ovat johtaneet päärakennuksen vieressä olevalle Sonnivuorelle.

 

Sonnivuorella on kohonnut 24 metriä korkea kuusikulmainen näkötorni, josta on ollut upea näkymä Kaukajärvelle ja paikkaa silloin ympäröineeseen maalaismaisemaan. Vuoren laella kasvaa vieläkin keto-orvokkia, jota sinne on varmaankin aikoinaan kylvetty.

 

Sonnivuoren juurella kiertää tunnelmallinen polku.

 

 

Kaukajärven kartano rapistui hiljalleen sen jälkeen, kun  Bertel Grahn oli kuollut vuonna 1940. Hänen leskensä myi päärakennuksen ja osan maista Tampereen kaupungille 1952. Kaupunki purki huonoon kuntoon päässeen rakennuksen 1975.

 

Kadonneen kartanon sijoilla on mielenkiintoista kuljeskella. Luonto on ottanut paikalla vallan. Puutarhakasveina tunnetut pihlaja-angervot, korallikanukat ja saarnet ovat villiintyneet osaksi luontoa. Pihdat, sembramännyt ja mustakuuset kasvavat sulassa sovussa koivujen ja raitojen kanssa. Terijoensalavat ovat jo kauan sitten kasvaneet ulos muodostaan. Ryteikön keskeltä löytyy yllättäen rentoakankaalia, tarhakultapiiskua ja puistolemmikeitä. Alue on monimuotoisuudessaan hieno ja suojaisa elinympäristö myös monille pikkulinnuille. 

 

Tänään saatiin nauttia edes kalpeasta auringonpaisteesta. Se piristi mieltä!

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa sivullani vieraileville!