Viime hehkua

 

Puutarhan viimeisiä kukkia syyskuun lopussa...

Daalia Mango Madness avasi vielä kovaa vauhtia kukkiaan syyskuun lopussa. Sen kukka on aika iso ja nuokkuva. Yritän talvettaa tämän saada sen ensi kesänä hieman aikaisemmin kukkaan.

Gladiolus teki vielä myöhäisen kukan.

Pensaskrassi Alaska Salmon Orangen kukkien väri vaihtelee.

Valkoinen punakosmos jaksaa jatkaa kukkimista, kun kukkineet versot leikkaa pois.

Rungollinen verenpisara näyttää tykkäävän syksystä. Sen juurelle on kylväytynyt orvokkia.

Syreenileimu jaksaa kukkia pitkään ja on kukinnan loppuvaiheessakin viehkeä.

Valkoisen syysleimun kasvustot näkyvät tielle saakka. Se on todella voimakas leviämään.

Kruunuvuokotkin innostuivat kukkimaan vielä syksyllä. Seurana on luonnonkasvi nurmitädyke.

Porkkalan kartano

Vierailin Porkkalan kartanon puistossa elokuun alussa. Päivä oli juuri se sama, kun Sylvia-myrsky riehui. Kartanosta oli sähköt poikki, enkä päässyt kahvittelemaan heidän kahvilassaan, eikä puistossa vanhojen puiden keskellä kulkeminenkaan tuntunut ihan turvalliselta. Lehtikuusista oli tippunut isoja oksia ja en uskaltanut mennä metsäpuutarhaan.

Päärakennuksen edustalla oleva pitkä perennapenkki oli elokuun alussa kaunis ja kukkiva.

Pieni paviljonki

Syysleimuja

Tässä on edustettuna varmasti kaikki syysleimun eri värit...

Upea lilja

Suihkulähde talon takana (tässä vaiheessa sähkökatko oli ohi).

Ruosteista romantiikkaa

Purppuran värinen jättikarhunputki näytti upealta.

Tummatulikukka

Ihailin taas kasvihuonetta. 

Vanha, kunnostettu kasvihuone on täynnä kukkia, hedelmäkasveja ja vanhoja puutarhatyökaluja.

Sinivalkoinen sinisarja

Ihana pelargoni!

Lyijykukka

Kaunis portti

Porkkalan kartanon puisto on minulla melkein jokavuotinen käyntikohde. Edelliset postaukset löydät sivupalkin tunnisteista kohdasta porkkalankartano.

Mökkiviikonloppu syyskuusssa

Kesä ei ihan vielä halua heittää hyvästejä. Viikonloppunakin oli todella kauniita ja kesäisiä hetkiä mökillä. Piha tosin on jo syksyisen hompsuinen, mutta vielä kukkiva.

Perjantaina järvi oli tyyni ja epätodellisen kaunis...

Suurin osa auringonkukista on kaatuillut sateissa ja tuulissa, mutta jokunen kukkii vielä.

Lämmin sää houkutteli pihaan ennätysmäärän amiraaleja. Laskin niitä yhteensä kuusitoista pihan nauhuksissa ja punalatvoissa.

Viimeinenkin daalia availi kukkaansa. Lajike on Mango Madness.

Rotkolemmikki kukkii uudestaan muutamalla kukalla.

Piha aamuvalossa. Valkoiset syysleimut ja kukkapenkin reunaan istuttamani narsissitupakat hehkuvat hämärässä.

Narsissitupakoiden kukinnasta on pitkä ilo, kun niitä istuttaa eri puolille pihaa. Puolivarjoisassa paikassa ne ovat vasta nyt parhaimmillaan.

 

Daalioiden loppukiri

Esikasvatin tänä vuonna kuusi daaliaa. Nyt viideskin niistä on ehtinyt kukkaan.

Se on suurikukkainen (halkaisija n15cm) lautasdaalia, jonka juurakon sain viime syksynä työkaverilta talvetettavaksi. Daalian juurakko on alunperin ostettu Lidlistä. Kukka on todella palavan oranssi.

Samassa ruukussa kukkii pienempi Jowey Winnie.

Viereisessä ruukussa on jo heinäkuulta asti runsaasti kukkinut Edinburgh.

Toisella puolella pihaa kukkii edelleen Copper Boy.

Viimeinenkin daaliani paisuttaa ensimmäistä nuppuaan. Tästä pitäisi tulla oranssin ja vaaleanpunanaisen sävyinen Mango Madness.

Myös ryhmäruusu Peace tarjoilee hedelmäisiä sävyjään.

Runsaat sateet olivat painaneet ja katkoneet melkein kaikki gladiolukseni. Pelastin kukkia kyllä mielelläni maljakkoon. Kummallista, etten ikinä onnistu näiden tuennassa...

Vankkavartista valkoista syysleimua eivät sateet haittaa. Tämä pääsee aina kunnolla kukinnan vauhtiin vasta syyskuussa.

Punalatvat ovat myös vasta nyt kukassa. Amiraalit nauttivat niiden medestä viikonlopun viileästä säästä huolimatta.

Loppukesän perhosia

 

Mökkipihassani oli aika erikoinen perhoskesä. Alkukesästä oli paljon nokkosperhosia liikkeellä. Näkyi myös liuskaperhosia, pihlajaperhosia ja suruvaippakin vieraili usein pihassa. Loppukesällä, kun mäkimeiramit kukkivat, odotin turhaan nokkosperhosia. Kimalaiset ja keisarinviitat kyllä viihtyivät meirameilla. Tänä vuonna loppukesä olikin oikein keisarinviittojen juhlaa, niitä oli paljon myös nauhuksilla.

Vastakuoriutunut keisarinviitta isotähtiputkella.

Keisarinviitat ovat levottomia ja liikkuvat kukilla ollessaan koko ajan -ei mikään helppo kuvattava.

Karttaperhosiakin näkyi jonkin verran. Loppukesän karttaperhoset ovat tälläisiä melkein mustavalkoisia. Alkukesästä lentävä sukupolvi on oranssinruskea.

Nokkosperhonen

Tämän perhosen tunnistin ruostenopsasiiveksi. Näin sen siiven päälipinnankin, mutta en ehtinyt kuvata. Siiven päälipinnan perusteella se oli naaras.

Elokuun lopulla keisariviittojen siivet ovat jo aika kulahtaneet.

Elokuun loppua

Daalia Jowey Winnie on vihdoin avannut ensimmäisen kukan. Tässä on ihanan herkullinen väri! 

Pensaskrassi Alaska Salmon Orange on myös viimein kukassa. Pidän todella paljon tälläisistä valkokirjavalehtisistä krasseista.

Kylvökukkamaassa avautuu vielä uusia unikoita ja tsinnioita.

Valkoinen Bridal Silk -silkkiunikko on ollut ahkera kukkija.

Kirjoukonhatun sinivalkoiset kukat tuovat mieleen sinivalkoisen posliinin...