Porkkalan kartano

Vierailin Porkkalan kartanon puistossa elokuun alussa. Päivä oli juuri se sama, kun Sylvia-myrsky riehui. Kartanosta oli sähköt poikki, enkä päässyt kahvittelemaan heidän kahvilassaan, eikä puistossa vanhojen puiden keskellä kulkeminenkaan tuntunut ihan turvalliselta. Lehtikuusista oli tippunut isoja oksia ja en uskaltanut mennä metsäpuutarhaan.

Päärakennuksen edustalla oleva pitkä perennapenkki oli elokuun alussa kaunis ja kukkiva.

Pieni paviljonki

Syysleimuja

Tässä on edustettuna varmasti kaikki syysleimun eri värit...

Upea lilja

Suihkulähde talon takana (tässä vaiheessa sähkökatko oli ohi).

Ruosteista romantiikkaa

Purppuran värinen jättikarhunputki näytti upealta.

Tummatulikukka

Ihailin taas kasvihuonetta. 

Vanha, kunnostettu kasvihuone on täynnä kukkia, hedelmäkasveja ja vanhoja puutarhatyökaluja.

Sinivalkoinen sinisarja

Ihana pelargoni!

Lyijykukka

Kaunis portti

Porkkalan kartanon puisto on minulla melkein jokavuotinen käyntikohde. Edelliset postaukset löydät sivupalkin tunnisteista kohdasta porkkalankartano.

Mökkiviikonloppu syyskuusssa

Kesä ei ihan vielä halua heittää hyvästejä. Viikonloppunakin oli todella kauniita ja kesäisiä hetkiä mökillä. Piha tosin on jo syksyisen hompsuinen, mutta vielä kukkiva.

Perjantaina järvi oli tyyni ja epätodellisen kaunis...

Suurin osa auringonkukista on kaatuillut sateissa ja tuulissa, mutta jokunen kukkii vielä.

Lämmin sää houkutteli pihaan ennätysmäärän amiraaleja. Laskin niitä yhteensä kuusitoista pihan nauhuksissa ja punalatvoissa.

Viimeinenkin daalia availi kukkaansa. Lajike on Mango Madness.

Rotkolemmikki kukkii uudestaan muutamalla kukalla.

Piha aamuvalossa. Valkoiset syysleimut ja kukkapenkin reunaan istuttamani narsissitupakat hehkuvat hämärässä.

Narsissitupakoiden kukinnasta on pitkä ilo, kun niitä istuttaa eri puolille pihaa. Puolivarjoisassa paikassa ne ovat vasta nyt parhaimmillaan.

 

Daalioiden loppukiri

Esikasvatin tänä vuonna kuusi daaliaa. Nyt viideskin niistä on ehtinyt kukkaan.

Se on suurikukkainen (halkaisija n15cm) lautasdaalia, jonka juurakon sain viime syksynä työkaverilta talvetettavaksi. Daalian juurakko on alunperin ostettu Lidlistä. Kukka on todella palavan oranssi.

Samassa ruukussa kukkii pienempi Jowey Winnie.

Viereisessä ruukussa on jo heinäkuulta asti runsaasti kukkinut Edinburgh.

Toisella puolella pihaa kukkii edelleen Copper Boy.

Viimeinenkin daaliani paisuttaa ensimmäistä nuppuaan. Tästä pitäisi tulla oranssin ja vaaleanpunanaisen sävyinen Mango Madness.

Myös ryhmäruusu Peace tarjoilee hedelmäisiä sävyjään.

Runsaat sateet olivat painaneet ja katkoneet melkein kaikki gladiolukseni. Pelastin kukkia kyllä mielelläni maljakkoon. Kummallista, etten ikinä onnistu näiden tuennassa...

Vankkavartista valkoista syysleimua eivät sateet haittaa. Tämä pääsee aina kunnolla kukinnan vauhtiin vasta syyskuussa.

Punalatvat ovat myös vasta nyt kukassa. Amiraalit nauttivat niiden medestä viikonlopun viileästä säästä huolimatta.

Loppukesän perhosia

 

Mökkipihassani oli aika erikoinen perhoskesä. Alkukesästä oli paljon nokkosperhosia liikkeellä. Näkyi myös liuskaperhosia, pihlajaperhosia ja suruvaippakin vieraili usein pihassa. Loppukesällä, kun mäkimeiramit kukkivat, odotin turhaan nokkosperhosia. Kimalaiset ja keisarinviitat kyllä viihtyivät meirameilla. Tänä vuonna loppukesä olikin oikein keisarinviittojen juhlaa, niitä oli paljon myös nauhuksilla.

Vastakuoriutunut keisarinviitta isotähtiputkella.

Keisarinviitat ovat levottomia ja liikkuvat kukilla ollessaan koko ajan -ei mikään helppo kuvattava.

Karttaperhosiakin näkyi jonkin verran. Loppukesän karttaperhoset ovat tälläisiä melkein mustavalkoisia. Alkukesästä lentävä sukupolvi on oranssinruskea.

Nokkosperhonen

Tämän perhosen tunnistin ruostenopsasiiveksi. Näin sen siiven päälipinnankin, mutta en ehtinyt kuvata. Siiven päälipinnan perusteella se oli naaras.

Elokuun lopulla keisariviittojen siivet ovat jo aika kulahtaneet.

Elokuun loppua

Daalia Jowey Winnie on vihdoin avannut ensimmäisen kukan. Tässä on ihanan herkullinen väri! 

Pensaskrassi Alaska Salmon Orange on myös viimein kukassa. Pidän todella paljon tälläisistä valkokirjavalehtisistä krasseista.

Kylvökukkamaassa avautuu vielä uusia unikoita ja tsinnioita.

Valkoinen Bridal Silk -silkkiunikko on ollut ahkera kukkija.

Kirjoukonhatun sinivalkoiset kukat tuovat mieleen sinivalkoisen posliinin...

 

Sumuinen aamu

 

Elokuinen sunnuntaiaamu, tyyni, sumuinen järvi.

Tälläistä aamua olin odottanut.

Aurinko oli vielä alhaalla, mutta sen lämpö alkoi jo hajottaa sumua. 

Työnsin kanootin vesille ja aloin meloa tyynelle järvelle.

Kaksi kuikkaa ui läheltä ohi. Kanootin kanssa pääsee hyvin niiden lähelle.

Paluumatkalla tuuli heräsi ja aallot muuttuivat voimakkaammiksi.

Retken jälkeen oli hyvä lipua kotirantaan...

Viimeiset uudet kukkijat

 

Kesä on siinä vaiheessa, että viimeisetkin perennat ja liljat ovat kukassa. Kolmen daalian kukintaa vielä odotan -toivossa on hyvä elää, vaikka säiden viileneminen ei nyt vauhdita niiden nuppujen avautumista...

Suurikukkainen, tuoksuva lilja Muscadet kukkii tänä vuonna kolmen varren voimin.

Vaaleankeltainen lilja on uskollinen uusintakukkija. Tälle en tiedä nimeä, sillä tämän piti muistaakseni olla lilan värinen.

Toinenkin gladioluksistani availee nuppujaan, lajike Mon Amour.

Tätä toista gladiolustani väitin aiemmin Mon Amouriksi, mutta tämän täytyykin olla Merlot Ice -nimellä ostettu, ei kyllä ollenkaan sipulipussin kuvan kaltainen. Ihana kuitenkin! 

Perennoista viimeisenä kukassa on yksinkertainen rohtosuopayrtti. Kasvupaikka on aika varjoinen talon takana. Tätä täytyy siirtää parempaan kasvupaikkaan, jotta se runsastuisi.

Auringonkukka Ruby hehkui viikonloppuna auringonpaisteessa.

Ihanat syysvuokot jatkavat vielä kukkimistaan.