Syksyn merkkejä

Olen yrittänyt vielä pitää kiinni kesästä. Olen pukeutunut lyhythihaiseen paitaan ja vetänyt kesäsandaalit  paljaisiin jalkoihin. Olen kiinnittänyt luonnossa kulkiessani katseeni siihen, mikä vielä kukkii ja ohittanut kukat, jotka jo tekevät siementä. Nyt alkaa pientareilla olla jo aika vähän kukkijoita ja sandaalivarpaita paleltaa aamuisin. Viimeisenä virallisena kesäpäivänä voin kai jo luovuttaa ja kiinnittää huomioni  syksyn merkkeihin.

Katse poimii metsiköstä tuomen punertuneet lehdet.

Porkkana kypsyttää siemeniään.

Aamukaste on raskaampaa ja haihtuu hitaammin.

Kukkasten hehku hiipuu. Lakastuvat kukinnot eivät ole silti yhtään vähemmän viehättäviä.

Horsman siemenhahtuvat odottavat sopivaa tuulta lennähtääkseen uuteen kasvupaikkaan. Niillä on mielessä jo uusi kesä...

Utuinen aamu

Vielä on lomaa jäljellä. Kesästä on jäljellä vielä tämä yksi kaunis aamu mökillä -utuinen, tyyni aamu.

 Herätyskello soi puoli kuusi. Lämmintä ylle, kamera mukaan ja vene vesille.

Vene lipuu rannan tummuudesta kohti taivaan värejä toistavaa järvenselkää.

Avoimen taivaan alla, hiljaisuuden keskellä nostan airot ylös ja annan veneen ajelehtia.

Siimapalpakko levittää viuhkansa veden pinnalle.

Kuikka huutaa lähellä ja tuttu hahmo piirtyy esiin udusta.

Nouseva aurinko punaa vastapäisen taivaanrannan.

Aurinko nousee vääjäämättä metsänreunan takaa. Uusi päivä on syntynyt.

Elokuun loppua

Elokuu kääntyy kohti loppuaan, mutta aurinko jaksaa helliä meitä. Joka puolella alkaa näkyä syksyn merkkejä, mutta yritän keskittyä elämään vielä kesää -onhan lomaakin jäljellä vielä viikko :)

Onneksi mökkipuutarhassa vielä kukkii...

 

Etupihan soihtunauhukset ja syysleimu Starfire ovat niin värikäs pari, että niitä on varminta kuvata pehmeässä aamuvalossa.

 

 

 

Anemone jaksaa kukkia vieläkin. Kukinta alkoi jo heinäkuun alussa ja vieläkin on uusia nuppuja nousussa.

 

 

 

Väriminttu on myös kukkinut pitkään. Tästä tuli tänä kesänä yksi suosikkikukistani!

 

 

 

 

Kerrottu suopayrtti salamatkusti kukkapenkkiini työkaverilta saadun valkoisen pionin mukana. Ei auta kyllä muu, kuin siirtää tämä pois kukkapenkistä, jos haluan että penkissäni kasvaa tulevina vuosina jotain muutakin kuin tätä...

 

 

 

Jalokärhö Piilu kukkii ihanasti takapihalla. Se kukkii nyt vain puolen metrin korkuisena. Toivottavasti se selviää talvesta ja kasvaa ensi kesänä korkeammaksi.

 

 

 

Ihanaa elokuisen sunnuntain jatkoa sivullani vieraileville!

 

 

 

 

 

Vielä kukkii

Mökkipuutarhassa on parhaillaan melkoinen kukkaloisto. Etupihalla soihtunauhus ja pinkki syysleimu kilpailevat näyttävyydessä. Takapihalla on meno hillitympää, kun salkoruusut, kosmoskukat ja jalokärhö Piilu kukkivat vaaleanpunaisina ja valkoisina.

Tässä osa tiistain ja keskiviikon kuvasadosta.

 

Myös takapihan ruusupensaat ovat aloittaneet uusintakukinnan. Ritausman avautuva nuppu on suloinen.

 

 

 

Takapihan penkissä kukkii myös yksinkertaiskukkainen suopayrtti. Tuoksu on yhtä ihana, kuin kerrotussakin.

 

 

Salkoruusut kukkivat pitkään.

 

 

Kolme viimeistä kuvaa on otettu uudella kameralla.

 

 

Unikot jaksavat kukkia vielä puolivarjoisassa penkissä.

 

 

 

Unikoissa on kauniita värejä. Tämä valkoisella reunustettu on ihana!

 

 

 

Kehäkukat kelpaavat hyvin kukkakärpäsille.

 

 

Kaunista elokuista päivää sivullani vieraileville!

 

 

Amiraaliperhonen!

Niinhän se on, että mitä ei saa, sitä aina haluaa. Mökkipuutarhassa on näkynyt monenlaisia perhosia, mutta amiraaliperhosta en ole saanut sinne houkutelluksi. Mutta nyt hän saapui! Tai he -amiraaleja saapui samantien kaksi.


Kolme ensimmäistä kuvaa on otettu Canon PowerShotilla. Olen saanut kameraa paremmin haltuun. Kiitos vielä alempana olleeseen postaukseen kommentteja ja neuvoja laittaneille!

 

 

 

 

 

 

 

Nämä kuvat on otettu vanhalla kameralla.

 

 

 

 

Kyllä se vaan on ihana!

Perhosia, perhosia!

Lämpimät päivät ovat tuoneet taas perhoset mökkipuutarhaan. Nämä kuvat on otettu vanhalla kameralla.

 

Tämä neitoperhonen herkutteli pitkään punaviini-fariinisokeri baarissa ja selvitteli sitten päätään ruukussa kasvavan maahumalan lehdellä.

 

 

 

Tässä on varmaan joku nopsasiipi, olisiko ruostenopsasiipi. Sain odottaa tosi pitkään, ennenkuin perhonen avasi sen verran siipiään, että sain kuvan sen päälisiivistä.

 

 

Nokkosperhonen nautiskeli elokuunasterilla.

 

 

 

Tsinniakin on hyvä perhoskukka neitoperhosen mielestä.

 

 

Kaunista elokuisen viikon jatkoa sivullani vieraileville!

Uudella pokkarilla

Vanha, hyvin palvellut kamerani alkaa tulla tiensä päähän. Tuntuu, ettei sen automatiikka enää aina pelaa ihan oikein, kamera rahisee oudosti auetessaan ja se kuluttaa nopeasti akun loppuun. Tästä kamerasta on vain tullut minulle niin hyvin käteen sopiva työkalu! Mutta ei siinä varmaankaan muu auta, kuin ostaa uusi. En haluaisi opetella mitään järjestelmäkameran käyttöä, joten ostin hätäni kanssa pokkarin Canon PowerShot SX240 HS.

Koekuvauksia sillä tehdessäni häiritsi heti se, että kamera ottaa enemmän ja tarkemmin taustaa mukaan, kuin vanha kamerani. Se tekee kuvan sommittelemisen vaikeaksi. Sitä voisi ehkä saada säädöillä pois. Värit tallentuivat kirkkaampina tällä uudella. maisemakuvauksessa se on hyvä, mutta kukat näyttävät jossain valaistuksissa liian räikeiltä.

Tässä muutama ensimmäisen kuvauskeikan kuva...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jatketaan harjoituksia...

 

Perunaprojekti

Päätin kokeilla tänä vuonna pienimuotoista perunan kasvatusta mökillä. Tein kasvimaani kylkeen yhden rivin 'perunamaan' pikamenetelmällä. Tarkoitus oli päästä vähän maistelemaan oman maan perunoita kesän aikana.

 Ensin irrotin perunarivin kohdalta nurmikon ja käänsi nurmiturpeen ylösalaisin. Lisäsin nurmiturpeiden päälle pussillisen (50 l) puutarhamultaa ja vähän puutarhan kevätlannosta.

 

Laitoin parikymmentä ituperunaa rivin keskelle. Käytin jääkaapissa itämään lähteneitä perunoita, joita olin lisäksi idättänyt vielä pari viikkoa valossa.  Peitin perunat kahdella pussillisella puutarhamultaa.  Perunarivillä on mittaa noin kaksi metriä.

 

Pikkuinen kasvimaani on hyvässä paikassa. Aurinko paistaa siihen melkein koko päivän ja omenapuu ja metsikkö suojaa pohjoisen puolelta.

 

 

 

Kesäkuun puolivälissä kasvimaalla kaikki oli hyvässä kasvussa. Laitoin perunalle viikottain nurmikonleikkuujätettä katteeksi ja lannoitteeksi. Lisäksi lannoitin perunaa nokkosvedellä.

 

 

 

2.7. näytti tältä.

 

 

 

Pari viikkoa sitten perunanvarret lakastuivat. En tiedä oliko syynä perunarutto vai olivatko ne muuten vain kasvunsa kasvaneet. Nostin perunat varmuuden vuoksi maasta eilen. Maasta löytyikin ihan kunnollisen kokoisia mukuloita. Niissä ei näkynyt mitään ruton merkkejä.

 

 

 

Kahdestakymmenestä perunasta tuli melkein kaksi ämpärillistä satoa. Makukin on hyvä :) Kerrostalossa, jossa asun, on kylmäkellari -nyt sille tuli käyttöä.

 

 

Hyvää lauantai-illan jatkoa sivullani vieraileville!

Dramaattista

Ennen sadetta järvi näytti hiljaiselta, odottavalta ja dramaattiselta.

 

 

 

Sade on ihanaa, kun annat sen olla omillaan

 

                                              Dave Lindholm

Vaaleanpunaista

 

 

Elokuun vaaleanpunaisia kukkia esittelyssä.

 

 

 

Viime syksynä istutettu kaunopunahattu Magnus kukkii nyt ensimmäistä kertaa kukkapenkissäni. Syysleimu Blue Paradise luo sille kauniin taustan.

 

 

 

Kosmoskukat Candy Stripe ovat kaikki vähän eri tavoin raidoitettuja.

 

 

 

Vaalenpunaiset salkoruusut jatkavat kukkimistaan. Valkokukkainenkin salkoruusu availee jo nuppujaan.

 

 

 

Jalokärhö Piilu alkaa kukkia seinustalla, uuden kukkapenkin taustalla. Pidän kovasti sen kaksivärisistä kukista. 

 

 

 

Kärhön vieressä kasvaa keväällä siemenestä kasvattamaani ruusunätkelmää. Ruusunätkelmä on monivuotinen köynnös, joka aloittaa kukinnan toisena vuotena kylvöstä. Joten lisää vaaleanpunaista kukintaa on toivottavasti luvassa ensi kesänä.