Talventörröttäjiä

Sain joululahjaksi Ari-Pekka Huhdan kirjan Talventörröttäjät. Todella kiinnostava ja kasviharrastusta syventävä kirja. Talvella kasvien tunnistaminen on tietenkin vaikeampaa, kuin kesällä. Aina ei voi olla ihan varma määrityksestä, sillä pieniä eroja ei huomaa. Määrityksessä täytyy usein tukeuta esim siihen minkä kokoinen kasvi on, missä se kasvaa ja kuinka siemenkodat, piikit ym  ovat sijoittuneet varteen. 

Kirjan innoittamana olen kiinnittänyt talvisilla kuvausreissuilla huomioni talventörröttäjiin.

Tämän ohdakkeen varret ovat niin piikittömät, että sen täytyy olla huopaohdake. Taustalla pujoa.

Pietaryrtin nappimaiset mykeröt on helppo tunnistaa talvellakin.

Apilan tunnistaa apilaksi kasvutavan perusteella, mutta en osaa sanoa tarkemmin mikä apila tämä on...

Tämä pieni sarjakukkainen voisi olla kasvupaikan perusteella kumina.

Tässä on hierakka, koosta päätellen hevonhierakka.

Mukavaa helmikuun ensimmäistä viikkoa!

Ihana kirppislöytö ja arvonnan tulos

Blogissani ollut arvonta on päättynyt. Arvontaan tuli kaikkiaan 43 arpaa, joille kaikille annoin numeron 1-43. Tyttäreni sai toimia onnettarena ja sanoa, mikä numeroista voittaa. Voittajaksi selvisi marliska, onnea!

Kirppikseltä löytyi aivan ihana, vähän erilainen puutarhakirja, Edith Holdenin Nuoren naisen päiväkirja luonnontapahtumista 1906. Kirja koostuu Edith Holdenin päiväkirjamerkinnöistä, maalauksista ja eri vuodenaikoihin sopivista runoista ja sanonnoista. Kirja on ilmestynyt suomennoksena 1979 ja muistan, että löysin sen niihin aikoihin ystäväni kirjahyllystä ja ihastuin kirjaan. Ihanaa, että löysin kirjan nyt kirppikseltä omakseni!

Kirjan kuvitus on herkän romanttinen. Tässä helmikuun otsikkosivu.

Kirjan runot on suomentanut Aila Meriluoto. Raili Takolander on tekstannut tekstit käsin vuosisadan vaihteen tyylillä.

     

Lumikellot saattavat meidänkin oloissamme kukkia helmikuussa, vaikkei se tälläisenä lumisateisena päivänä tunnu kovin todennäköiseltä. Helmikuu on joka tapauksessa viimeinen talvikuukausi, joten kevättä kohti mennään!

Nostalgiaa

Pidän vanhoista kirjoista. On ihanaa tehdä aikamatka lukemalla kirja, joka on kirjoitettu viiskymmentä vuotta sitten tai ennen toista maailmansotaa tai 1800-luvun puolella. Kirjan kieli; se mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta, kertovat paljon ajastaan. Olen aina ollut aika kaikkiruokainen lukemisen suhteen. Saatan lukea aivan tuntemattoman kirjailijan kirjan ihan vain tunnustellakseni hänen tapaansa hahmottaa tätä maailmaa. Pidän romaaneista, mutta myös vanhat kirjat,joissa annetaan ohjeita hyvään elämään tai vaikka vanhat lääkärikirjat ovat kiehtoavia.

Vanhat kirjat ovat myös hyvin kauniita.

Näitä voisi pitää esillä, vaikkei niitä lukisikaan.

Jostain syystä pidän erityisesti kirjoista, joissa ollaan matkalla... ja jostain syystä luen samoja kirjoja aina uudelleen. Sama kirja voi avautua aivan erilailla eri elämänvaiheissa luettuna.

Mökillä minulla on myös aikaa kuunnella musiikkia. Olen kerännyt sinne cd:tä, joissa on eri mielentiloihin sopivaa mieluisaa musiikkia. Useimmat levytkin ovat jo muutaman vuosikymmenen takaa. Tuoreinta musiikkia cd-hyllyssäni edustaa Tuure Kilpeläinen, jota olen kuunnellut paljon tänä kesänä. Hänellä on mielestäni aivan upeita sanoituksia. Lauluissa kerrotaan kipeistä asioista, mutta sävy on kuitenkin positiivinen, elämäniloinen. Hänen bändinsä on livenäkin kokemisen arvoinen.

Vanhat kirjat ja vanha musiikki -minun tapani irtautua arjesta.

Hyvää alkanutta viikkoa sivullani vieraileville!