Pidän vanhoista kirjoista. On ihanaa tehdä aikamatka lukemalla kirja, joka on kirjoitettu viiskymmentä vuotta sitten tai ennen toista maailmansotaa tai 1800-luvun puolella. Kirjan kieli; se mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta, kertovat paljon ajastaan. Olen aina ollut aika kaikkiruokainen lukemisen suhteen. Saatan lukea aivan tuntemattoman kirjailijan kirjan ihan vain tunnustellakseni hänen tapaansa hahmottaa tätä maailmaa. Pidän romaaneista, mutta myös vanhat kirjat,joissa annetaan ohjeita hyvään elämään tai vaikka vanhat lääkärikirjat ovat kiehtoavia.
Vanhat kirjat ovat myös hyvin kauniita.
Näitä voisi pitää esillä, vaikkei niitä lukisikaan.
Jostain syystä pidän erityisesti kirjoista, joissa ollaan matkalla... ja jostain syystä luen samoja kirjoja aina uudelleen. Sama kirja voi avautua aivan erilailla eri elämänvaiheissa luettuna.
Mökillä minulla on myös aikaa kuunnella musiikkia. Olen kerännyt sinne cd:tä, joissa on eri mielentiloihin sopivaa mieluisaa musiikkia. Useimmat levytkin ovat jo muutaman vuosikymmenen takaa. Tuoreinta musiikkia cd-hyllyssäni edustaa Tuure Kilpeläinen, jota olen kuunnellut paljon tänä kesänä. Hänellä on mielestäni aivan upeita sanoituksia. Lauluissa kerrotaan kipeistä asioista, mutta sävy on kuitenkin positiivinen, elämäniloinen. Hänen bändinsä on livenäkin kokemisen arvoinen.
Vanhat kirjat ja vanha musiikki -minun tapani irtautua arjesta.
Hyvää alkanutta viikkoa sivullani vieraileville!
Minulla on myös esillä senkin päällä vanhoja kirjoja jo ihan niiden kauniin ulkomuodon vuoksi.
VastaaPoistaHarmittaa välillä,kun lukemiseen jää nykyään niin vähän aikaa.
Kesälomalla ehdin lukea kaksi kirjaa, kumpikin vanha hyvä jo ennen luettu.
Poistavanhoissa kirjoissa on sitä jotakin. Yhä uudelleen påalasin määrätyihin kirjoihin silloin, kun lukeminen vielä sujui paremmin
VastaaPoistaHyvä kirja on ihana asia. Monia kirjoja saa myös kuunneltavina äänikirjoina.
PoistaVanhat kirjat on tosi kauniitakin. Ja tuo lukutuoli suorastaan houkuttelevan näköinen :)
VastaaPoistaLuen yleensä mökillä kuistin sohvalla selälläni :) ja kotona on iso, pehmeä nojatuoli ja jalkarahi. Korituolin nostan ulos, kun haluan lukea siellä.
PoistaYhdellä sukulaisella oli joku ikiaikainen lääkärikirja, jonka ohjeet tuntuivat aikalailla arkijärjen vastaisilta jo 12-vuotiaankin näkökulmasta (70-luvulla) kun luin sitä. Jotenkin karmoi ajatus, että oikeasti siis ovat joskus näitä ohjeitako noudattaneet? Mun äiti oli varmaan 5 vuotta kirjakerhon jäsen ja meillä oli kotona mitä ihmeellisimpiä romskuja. Ne olivat lähinnä koriste-esineen arvossa kirjahyllyssä. Joskus tylsistyneenä luin niitä. Pari on jäänyt pysyvästi mieleen! :)
VastaaPoistaVanhat lääkärikirjat on kyllä aika karmiviakin. Niistä huomaa miten paljon kehitys on mennyt eteenpäin lyhyessä ajassa.
PoistaJaamme näköjään saman rakkauden vanhoihin kirjoihin. Niissä on maailmaa, joka on vielä viatonta, pysyy paikallaan eikä mikään muutu liian nopeaan. Niihin palaan aina uudestaan, riippuen aivan mielentilasta. Ja musiikki, laidasta laitaan, vanhaa ja uutta. Valinnat joko laajentavat tai sulkevat perspektiiviä, aika saattaa kulkea vierekkäin, mennyt ja nykyinen ja siksi vierailu molemmissa laajentaa omaa sisäistä näkemysta, näin siis ajattelen itse. Joku toinen saattaa olla eri mieltä...:)
VastaaPoistaJuuri noin, olen samaa mieltä :).
PoistaMiten tunnelmallinen ja puoleensavetävä tuo sinu lukunurkkasi!
VastaaPoistaMinullakin on nyt vanha romaani kesken: Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä.
Itse luin viimeksi Yrjö Kokon Hyvän tahdon saaret, joka kertoo matkasta Kanarian saarille ennen massaturismin aikaa.
PoistaOn ihan eri lukea kirja joka on kirjoitettu vaikka 1800-luvulla, kuin kirja joka sijoittuu 1800-luvulle mutta kirjoitettu nykyaikana. Kieli on ihan erilaista, eikä tule tunnetta että yritetään luoda jotain näytelmän lavastetta sanoilla.
VastaaPoistaNiin oikeasti vanhaa kirjaa lukiessa pääsee tavallaan aikamatkalle...
Poista