Vanha ruotsalainen peltipurkki on jo vanhempi löytö muutaman vuoden takaa. Se on Orientens Kaffen kahvipurkki, jonka kanteen on kuvattu kahvipensaan oksa kukkineen ja marjoineen. Purkki on ilmeisesti 30-luvulta ja voi vain kuvitella, miten se on päätynyt Suomeen...
Vihreälle maljakolle löytyi Vanhojen tavaroiden aarrekirjasta tarina. Tälläisiä rihlamuottiin puhallettuja halpoja maljakoita tehtiin Iittalan lasitehtaalla 50-luvulla. Maljakossa on kuumakatkaisemalla tehty helmireuna. Näitä maljakoita myytiin aikoinaan kahdentoista maljokon sarjoina. Maljakon arvo nousi heti silmissäni, kun luin, että tällä on ikää noin 60 vuotta.
Muistan lapsuudestani tälläiset kipsitaulut, jollainen oli mm isotätini seinällä. Taulu on saanut vähän kolhuja, mutta onhan sillä ikääkin varmaankin yli 60 vuotta. Tästä saan nostalgisen esineen mökin seinälle.
Minua kiehtoo kovasti tälläiset sodan aikana rintamalla tehdyt puhdetyöt. Rasiassa on kauniisti kaiverrettu koristelu, vuosiluku 1943 ja lehvien keskelle kaiverrettu sana 'Muisto'. Mielikuvitus alkaa kehitellä tarinaa siitä, kenelle rasia on aikoinaan tehty ja mitä sitten tapahtui...
Kevät otti takapakkia ja peitti lupaavasti kukkivat leskenlehdet lumen alle. Kuinka kauan tämän talven loppumista oikein täytyy odotella???
Tervetuloa uudet lukijat Suvi Kullström ja Ronja!
Ihania nostalgisia löytöjä! Toisen kauhistus on toisen ihastus.
VastaaPoistaMökille tekee mieli kerätä tavaroita, jotka tuovat mieleen muistoja lapsuudesta. Nostalgia antaa niille omaa arvoaan.
Poistaooh, miten ihanat nuo vihreät maljakot :)
VastaaPoistaVaikka virhreä maljakko on aikoinaan ollut 'halpatuotantoa', se on sentään puhallettu ja reunassa voi nähdä käsityön jäljen.
PoistaVoi juku, miten kauniita esineitä olet löytänyt kirppareilta.
VastaaPoistaJoskus kyllä tekee löytöjä, mutta totta puhuit, että nykyään hinnotellaan aivan liian korkealle hinnat.
Ehkä se johtuu osittain siittä, kun pöytävuokrat ovat ihan pilvissä ja paljon saakin myydä, että vielä pikkasen itsellekkin jää..Tappioksihan sitä hommaa ei kannata tehdä, ennen vie tavarat roskiin, jos ei itse tarvitse.
Ihastuin maljakkoon ja sitten siihen puurasiaan. Mullakin on parikin raiaa, mitkä on tehty siellä jossain sodan jaloissa.
Ja hieno olisi kyllä tietää niiden tarinat.
Kipsitaulu oli myös kaunis, meilläkin oli sellanen, kun olin lapsi. Siinä on vaan hirvi ja vasa. Nyt se on meiän keittiön seinää koristamassa ja muistojaan jakamassa.
Hyvää tätä viikkoa sulle!
Joskus -harvemmin- vielä onnistaa ja löytää jotakin kaunista. Hirvi ja vasa -tauluja olen nähnyt minäkin.
PoistaKauniita löytöjä ja nuo vihreiden maljakoiden suuosat ovat hienoja. Kaunis on myös tuo sodassa tehty koivurasia. Kipsitaulut ovat tuttuja minunkin lapsuudestani ja minulla on vielä tallessa pyöreä taulu, jossa on aiheena uroshirven pää. Isäni oli sodassa neljättä vuotta ja toi sieltä tuohesta tehdyn ja hienosti kaiverretun kannellisen rasian, joka on nyt minulla muistona. Isäni tosin ei ole rasiaa tehnyt, vaan tekijä oli joku muu. Hienoa, että osaat antaa arvoa noille löydöillesi. Laitan joskus blogiini kuvat omista aarteistani.
VastaaPoistaLaita vaan blogiisi kuvia aarteistasi! Kummankaan vanhempani isät eivät olleet rintamalla, ehkä siksi juuri nämä sodanaikaiset puhdetyöt kiinnostavat niin kovin.
PoistaHuh, kyllä nyt ainakin kivoja löytöjä!Minäkin nuo kipsitaulut muistan, kun olen niin "vanha". Muutama kipsitaulu löytö minullakin on. Ja tuo maljakko on niin kauniin vihreä!
VastaaPoistaVihreä lasi on kaunista! Kipsitaulun värit ovat oikeasti lämpimämmät, se on kaikessa kuluneisuudessaan kodikas esine.
PoistaKauniita esineitä olet löytänyt. En itsekkään paljoa enää kirppiksiä ole kiertänyt, jotenkin ne ovat menettäneet sen hehkunsa joka alussa oli. Silloin oikeasti myytiin omia tarpeettomiksi jääneitä tavaroita pois, eikä eurot kiillelleet silmissä. Nyt kun kirppikset ovat myymälöitä ominen kuluineen, ovat hinnat nousseet ja tavarat seisoo pöydillä.
VastaaPoistaOnneksi aina joskus osuu kohdalle ihan hienojakin löytöjä, kuten sinulla nyt.
Kyllähän sen ymmärtää, että pöytävuokra rahat täytyy saada pois. Mutta jotenkin masentaa, että käytetyssä kirppistavarassa on sama hinta kuin uudessa kaupan tuotteessa.
PoistaKivoja löytöjä. Niitä kun katseli, tuli muistoja vuosikymmenten takaa ja samalla huomasin, että minullahan on aarteita avioliittomme alkuajoilta! Nehän, silloiset uudet esineet, ovat nyt vanhaa tavaraa.
VastaaPoistaMinä käyn harvoin kirppiksellä, ehkä juuri tuon hintatason nousunkin takia ja osin siksikin, että kun kiertelen ja katselen, huomaan, että kotona on samanlaista kamaa ennestään.
Esineille tulee monenlaista arvoa vuosien mittaan. Ajan tuomaa 'antiikki'arvoa ja sitten tunnearvoa, jota ei voi mitata rahassa. Avioliittosi alkuajan tavarat alkavat olla monella tapaa arvossaan :)
PoistaHienoja löytöjä!
VastaaPoistaPääkaupunkiseudulla kirpparien hinnat ovat niin korkeat, etten ole niillä enää juuri kierrellyt.
Luulisi, että tavara liikkuisi paremmin, jos hinnat olisivat kohtuulliset...
PoistaMinustakin kirppisten lumo on paljon laimentunut kun kaikki romu on hirveän kallista. Löytöhän on sellainen, että saa jotakin kivaa sopuhintaan. Sinulla on kivoja löytöjä. Minustakin nuo puhdetyöt ovat kiinnostavia.
VastaaPoistaTuollaisesta sopuhintaisesta löydöstä jää paljon mukavampi maku. Itse luovun vanhoista tavaroistani yleensä ilmaiseksi. Ajattelen niin, että tavara on palvellut minua aikansa, minun ei enää tarvitse tienata sillä.
PoistaHienoja löytöjä olet tehnyt!
VastaaPoistaJoskus tekee sentään vielä löytöjäkin :)
PoistaHäftiga fynd! Själv köpte jag en målad plåtbricka från Ryssland i dag på loppis, och en kakelplatta från svenska bruket Upsala Ekeby. :-)
VastaaPoistaPlåtbrickar är härliga. Jag kan inte motstå, om jag hittar en på loppis.
PoistaMiten ihmeessä tuollainen sota-ajan muisto onkaan kirpputorille päätynyt. Itselläni se olisi varmasti aitiopaikalla.
VastaaPoistaSamaa ajattelin minäkin.
Poista