Pari työntäyteistä mökkipäivää taas takana. On hyvä mieli, kun sain hoidettua kaksi isompaa hommaa pois päiväjärjestyksestä. Sain siirrettyä vanhan (ja hyvin juurtuneen) norjanangervopensaan pois niittyni tieltä. Lisäksi poistin kukkapenkin keskellä olleet betonilaatat ja tein niistä pätkän uutta käytävää. Laatat ovat isoja 50x50 laattoja ja ne olivatkin yllättävän painavia. No, nyt pääsee rantaankin päin laattapolkua pitkin ja kukkapenkissä on lisää tilaa erilaisille unikoille.
Aherruksen lomassa ehdin myös nauttimaan mökkipuutarhan kauneudesta.
Narsissit alkavat olla parhaimmillaan.
Tämä pieni valkoinen narsissi (Narcissus triandrus 'Thalia') on kaunis pari raitatulppaanille, joka on juuri laittamassa kukkansa yöksi suppuun.
Tylsän Mörököllin tekemä keramiikkalintu kurkistelee kirjopikarililjojen katveesta.
Rannan tervalepästä kuului pientä nakutusta. Rungolla näkyi pieni noin tiaisen kokoinen tikka, pikkutikka! Kiva bongaus, kuva vaan on heikko.
Näin tämän mansikkakirjosiiven tontilla jo aiemmin ja yritin kuvata sitä, mutten onnistunut. Sitten olin kuvaamassa palloesikolla ruokailevaa nokkosperhosta ja eikös tämä pikkuinenkin ängennyt samaan kuvaan! Yhden kuvan ehdin napaamaan siitä, ennen kuin se lennähti taas matkoihinsa.
Tein perhosille baarin punaviinistä, fariinisokerista ja hunajasta. Aluksi siinä viihtyivät vain lukuisat muurahaiset, mutta sitten asiakkaaksi tuli myös herukka- eli liuskaperhonen. Liuskaperhosia näkyi tontilla aika paljon, olikohan se ihan tämän tuoksahtavan baarini ansiota.
Tervalepissä on vasta pienet lehdenalut.
Kevätpäivät eivät voisi olla kauniimpia! Metsässä käki kukkuu tauotta. Peipponen laulaa oksallaan ja ihan tärisee laulunsa voimasta. Koivujen hennon vihreä väri sointuu niin kauniisti yhteen sinisen taivaan kanssa. Uusia nuppuja ja silmuja aukeaa joka hetki. Eipä ihme, jos pieni ihminen ihan huumaantuu ilosta!
