Elokuun viimeiset päivät olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Saimme vielä yhden kesäisen mökkiviikonlopun. Mikä upea päätös kesälle 2021!
Kaunista syyskuuta blogini lukijoille!
Elokuun viimeiset päivät olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Saimme vielä yhden kesäisen mökkiviikonlopun. Mikä upea päätös kesälle 2021!
Kaunista syyskuuta blogini lukijoille!
Sateiden välissä kuvasin pisaraisia kukkia.
Elokuun aamu, utuinen järvi ja tuoksuva viljapelto -siinä jotain mitä muistella talven pimeinä aamuina...
On taas se aika vuodesta, kun auringonkukkapellot hehkuvat teiden varsilla.
Tälläisen helteisen kesän jälkeen puutarha näyttää muuttuvan syksyiseksi nopeammin kuin tavallisesti. Kasvit ovat jo vähän rähjäisen näköisiä ja kukinta vähenee. Yksi kukintaansa aloittava kasvi puutarhasta sentään löytyy tälläkin kertaa...
Kun keväällä 2018 istutin esikasvattamani ruostekukan mukulat koristeheinäpenkin tyhjään kohtaan, en olisi arvannut, että tästä tulee monivuotinen ilo puutarhaani. Syksyllä nostin sen mukuloita ylös ja yritin talvettaa niitä kellarissa -huonolla menestyksellä. Osan mukuloista jätin kokeeksi maahan, Katkaisin versot, kun ne olivat tuleentuneet ja peitin mukulat ylimääräisellä noin kymmenen sentin multakerroksella. Keväällä olin ihmeissäni, kun ruostekukka alkoi hitaasti versoa. Se myös kukki, vaikka vasta myöhään elokuussa. Siitä lähtien se on kukkinut joka vuosi. Ruostekukan kasvupaikka on puolivarjoinen, mikä varmaankin hidastaa kukintaa. En kuitenkaan raaski siirtää sitä, sillä kasvupaikka koristeheinäpenkin hiekalla kevennetyssä maassa on sille ilmeisen mieleinen.