Alkukesän melontaretki

Ilmatäytteinen kanootti on pumpattu taas täyteen ja pääsen melomaan mökkijärvelle. Suuntaan rehevään lahteen reilun kilometrin päähän. Sinne pääsen melomaan lähellä rantaa tyynissä vesissä.

Rehevässä lahdessa vesikasvit nousevat pintaan. Lumpeet ja ulpukat eivät ole vielä kukassa.

Selkälokit kansoittavat rantakiviä.

Vihreä ruovikko on vasta kasvamassa esiin talven säissä kauhtuneiden korsien lomaan.

Kuikat ovat pitäneet viime aikoina kovasti meteliä itsestään. Syynä taitaa olla kaksi poikasta joita huolehtivaiset vanhemmat vartioivat.

Kalalokillakin on poikanen vahdittavanaan.

Myöhemmin mökkirantaan ui myös joutsenperhe viiden poikasen kanssa. 

Kesä on täydessä vauhdissa järvellä.

 

Puutarhuri Hentomieli pulassa

 

Tunnustan olevani melko hentomielinen puutarhuri. En mielelläni kitke tai raivaa pois pihalta kukkivia kasveja. Mottoni on todellakin  antaa kaikkien kukkien kukkia. Pihassani on paljon siemenestä leviäviä kasveja ja useita todella agressiivisesti leviäviäkin kasveja. Tälläisenä kesänä, kun puutarha on saanut tarpeeksi kosteutta ja kaikki kasvaa rehevästi, alan olla pienessä pulassa kaiken kasvun kanssa...

Tässä on tyypillinen esimerkki siitä miten kasvit  kasvavat, kun niille antaa tilaisuuden. Kukkapenkin laidalla kasvaa puna-ailakkia, vuorikaunokkia, lemmikkiä ja näyttää siellä olevan ainakin yksi valkoisen ukonkellon taimikin. Keväällä tässä kasvaa narsisseja ja muutama tulppaani. Muu kasvillisuus on itse hakeutunut tähän.

Nurmitädyke on kaunis kasvi joten puutarhuri Hentomieli on jättänyt sitä kukkapekin reunaan. Nurmitädyke on päättänyt, ettei jää vain reunakasviksi vaan tahtoo pääosaan. No päivänlilja ei tästä hätkähdä...

Nurmitädyke on raivannut tässä penkissä tieltään jo soikkoratamon ja tähtililja penkin päässä alkaa olla  hätää kärsimässä. Tätä penkkiä on valtaamassa myös sormustinkukka. Valtava mätäs kukkivaa nurmitädykettä on kuitenkin mielestäni kaunis.

Metsäkurjenpolvi kylväytyy myös joka paikkaan. Tästäkin olen mielestäni jo kitkenyt sitä pois, mutta siinä sitä vaan kasvetaan ja kaadutaan kulkuväylälle. Vuorikaunokki yritää myös kotiutua tähänkin väliin.

Yritän pitää kurjenmiekkojen kasvupaikan vapaana muista kasveista, jotta niiden juuret saisivat auringon paahdetta. Ennen kuin huomaankaan, tässä kasvaa kuitenkin aina tälläinen kasvusto kaikkea muuta. Kitkentää taas tiedossa... Kurjenmiekatkin alkavat olla liian tiheässä, jakamista tiedossa.

Tässä oli muinoin kivikko monine kasveineen. Sitten tuli mäkimeirami ja valtasi alueen. Se on kuitenkin niin hyvä perhoskasvi, etten hentomielisenä pysty sitä kitkemään vähemmäksi.

Jalopähkämön joukkoon on eksynyt niittynätkelmää. Vaatimaton ketokasvi on jo alkanut runsastua penkissä. Saapa nähdä paljonko se valtaa tilaa, jos en ala sitä rajoittaa.

Tulikellukalle on käynyt huonosti kilpailussa mäkimeiramin kanssa. Puutarhuri Hentomieli taitaa pelastaa sen jonnekin muualle kasvamaan.

Pisaraista

 

Nyt on tullut sadetta lähes joka päivä ja kukista on saanut hyvin pisaraisia kuvia.

Ukkolaukan kukinnot ovat kukinnan jälkeenkin kauniita. Pisaraisina ne ovat erityisen kauniita!

Pisarat vain korostavat vuokkodaalian terälehtien herkkää väritystä...

Pisaroiden painamat juhannusruusun kukat.

Kurjenmiekka pysyy ylväänä sateessakin.

Isopoimulehti on kerännyt lehdilleen kauneimmat pisarat.

Kukassa juhannuksen aikaan

 

Ensimmäinen isokukkainen idänunikko aukesi juhannusaattona.

Myös keltapäivänlilja sai ensimmäiset kukat auki juhannukseksi. Näissä on ihana tuoksu, jospa tätä saisi hajuvetenä!

Taatankurjenmiekka aukaisee kukkiaan vaalean keltaisten kurjenmiekkjen seuraksi.

Kurjenpolvi on siirtynyt itse kukkapenkistä talon seinustalle ja kukkii siinä vaaleanpunaisena.

Tontin rajalla kukkii nyt erityisen iso kasvusto ukkomansikkaa. Valkoiset kukat ovat koristeelliset.

Lehtoängelmällä ei mene hyvin. Harmaat kirvat peittävät sen varsia ja kasvu ja kukinta on heikkoa...

Juhannusruusu koristaa keskikesän juhlaa :)

Ihanaa Juhannusta!

 

Nuppuja aukeaa

 

Ensimmäinen vaaleankeltainen kurjenmiekka on auki. Muidenkin iiristen nuput pullistelevat lupaavasti.

Kerrottu idänunikko on kukassa.

Juhannusruusu tuoksuu jo mökin seinustalla.

Kukkapenkistä löytyi pieni edellisvuonna kylväytynyt orvokki.

Vielä kuva purppuratulikukasta. Valkoinenkin tulikukka avaa nuppujaan taustalla.

Mökkipihassa kukkii nyt

 

Esikasvattamani daaliat pääsivät ulos 8.6. Vuokkodaalia oli silloin jo nupulla ja kukkii nyt täyttä päätä. Otin talvetuksessa olleet daaliat esikasvatukseen 30.3. Ajankohta oli ehkä vähän liian aikainen, mutta kaikki lähtivät iloisesti kasvuun ja pärjäsivät hyvin kevään kylmissä keleissä mökin valoisalla kuistilla. Tänä kesänä kaikki daaliani ovat 'omia' viime vuonnakin kukkineita.

Kaikenväriset akileijat kirjovat nyt kukkapenkkejä.

Ostin vuosia sitten akileija Nina Barlown ja sen perimästä on lähtöisin tämä myssymäinen kukka. Väri on aivan sama kuin alkuperäisellä.

Polun viereen kylväytynyt purppuratulikukka on nostanut taas esiin muutaman vahvan verson ihanine kukkineen.

Vuorikaunokin sinisyyttä on penkeissä paljon, vaikka kitken sitä pois keväästä saakka... Sen siemenet huokuttelevat pihaan tiklejä, minkä takia siedän sitä paremmin.

Syreenit kukkivat viikonloppuna parhaimmillaan. Niiden tuoksu on ihana lämpimänä iltana!

Tummakurjenpolvi houkuttelee pihaan paljon mehiläisiä. Kukkineet versot täytyy kyllä katkaista joutuisasti pois, jos ei halua, että tätä kasvaa ihan joka paikassa.

Kauniin värinen idänkurjenpolvi ei ole ollenkaan yhtä agressiivinen lisääntyjä.