Idänunikko avasi nuppunsa

Sunnuntaiaamuna kurkistin ikkunasta kuuden aikaan, millainen sää on ulkona. Samassa minulle tuli kiire ulos kameran kanssa. Idänunikko oli juuri avaamassa ensimmäisiä kukkiaan!

 

Ryppyinen, silkkinen kukka tulee esiin huppunsa alta.

 

 

Aurinko paistaa kukkaan ja se loistaa kuin lyhty.

 

 

Täynnä valoa!

 

 

Mustaa ja punaista.

 

 

Odottelin idänunikkojen kukintaa jo viime kesänä, mutta ne alkoivat tehdä nuppuja vasta syyskuussa. Nuput eivät tietenkään ehtineet avautua. Luulin jo, että siinä meni tämänkin vuoden kukinta, mutta nyt idänunikot osasivatkin tehdä nuppunsa ihan oikeaan aikaan ja saan ihailla niiden valtavia kukintoja.

 

Huomaan vasta nyt ihan konkreettisesti, että idänunikko on iso perenna. Muutamasta kasvattamastani pienestä siementaimesta on tullut valtava pehko unikkoa. Muilla perennoilla ei juuri ole jalansijaa sen valloittaessa penkkiä. Luulin, että sitkeä väriminttu kilpailisi unikon kanssa tasaväkisenä, mutta kyllä sekin saa väistyä. Ei varmaan auta muu kun siirtää värimintut ja jalopähkämöt muualle. Unikon siirto ei taida enää onnistua sen syvälle ulottuvan juuren takia.

 

Tänään oli suunnitelmissa ajella mökille leikkaamaan nurmikkoa, mutta taivaalla kukevat tummat pilvet eivät juuri innosta lähtemään. Aamuisen sateen jäljiltä nurmikon ajo ei ole niin mukavaa... ehkä lähdenkin vasta huomenna.

 

Mukavaa kesäistä viikkoa sivullani vieraileville!

Viikonlopun kuulumisia

 

Mökilllä on näkynyt viime aikoina paljon pihlajaperhosia leijailemassa kukkapenkkien yllä. Syy perhosten paljouteen selvisi lauantaina, kun huomasin, että lähellä olevan siltarummun vieressä on niiden juomapaikka. Kymmeniä pihlajaperhosia oli kerääntynyt imemään kosteutta ojasta. Upea näky!

 

Pihlajaperhosia (Aporia crataegi) imemässä kosteutta ojasta.

           Iltakävelyllä huomasin lokin pesän vanhan saunan katolla. Kuvasin hautovaa emoa, mutta vasta kuvia koneelta katsoessani huomasin, että poikanenkin kurkistelee pesän reunan yli :).

 

Sain kuin sainkin nostettua kukkineet tulppaanit ylös maasta myyräverkkojensa kanssa. Jätin ne tähän vielä tuleentumaan. Irrottelen sipulit varsista, sitten kun varret ovat nuutuneet. Laitan sipulit  paperipusseihin. Niissä ne saavat odotella syksyä viileän ja varjoisan liiterin seinällä.

 

Viimeisistä kukassa olleista tulppaaneista tein kimppun pirtin pöydälle.

 

 

Viikonloppuna mökkijärven ympärillä riehui oikein kunnon ukonilma, joka vei mukanaan helteet. Onneksi sää kuitenkin jatkui vieläkin lämpimänä ja aurinkoisena.

Kuikat

 

 

Helteisenä kesäkuun iltana pieni joukko joutilaita kuikkia ui rantavedessä höyheniään sukien ja keskenään hiljaisella äänellä rupatellen. Kuikka on sosiaalinen lintu. Sitä näkee harvoin yksinään, yleensä sillä on ainakin parinsa mukanaan. 

 

 

Kauniita nämä linnut ovat ja rohkeita. Kun seisoin rannalla kamerankanssa, ne kyllä katsoivat minua välillä tarkkaan, mutta eivät antaneet kuvaajan haitata sen enempää rauhallista kesäillan viettoa.

 

                                                      

 

Edellisestä purppura-postauksesta jäi pois Virosta ostettu lehtoängelmä, joka myös kukkii jo nyt. Ängelmä kukkii vain noin 20cm korkeana. Se saattaa tietenkin olla joku muukin ängelmä, nimilappu hukkui...

 

Hyvää kesälauantain jatkoa!

Purppuraa

 

Türin kukkamarkkinoilta ostamani purppuratulikukat alkavat kukkia. Jotenkin luulin, että kasvi olisi ollut kookkaampi ja kukinta-aika olisi osunut myöhäisemmäksi. Nämä kaksi ensimmäistä kukkatähkää ovat kauniin purppuraisia.

 

Myös viimeiset tulppaanit Blue Parrot ovat upean purppuran värisiä.

 

 

Purppuraan vivahtaa myös metsäkurjenpolven kukka. Onnistuin siirtämään tätä tontilleni, mutta sitten surautin kukkavarret poikki siimaleikkurilla :(.  No, tämä on onneksi monivuotinen. Jäljelle jääneet lehdet  kasvattavat pian entistä ehommat kukkavarret.

 

 

Työkaverilta saamani varjorikko kukkii herkin, pienin kukin.

 

 

                        Keskiviikkona oli aivan tyyni hellepäivä. Järvi oli aivan uskomattoman kaunis!

 

Unohduin jatkuvasti touhujeni lomassa tuijottelemaan tätä tyyntä järvenselkää...

 

 

Tontilla lenteli pari tälläistä isoa, valkoista perhosta, jolla oli voimakkaasti erottuvat siipisuonet. Tämä taitaa olla pihlajaperhonen. Sen lentotyyli on tosi kaunis. Perhonen lepattelee ensin pehmeästi ja leijailee sitten kukkasten yläpuolella. Se laskeutui ruokailemaan ukkolaukalle ja puna-ailakille, mutta viihtyi kukilla niin lyhyen aikaa, että kuvaaminen oli vaikeaa.

 

 

 

En malttanut olla kuvaamatta tätä palleroa, joka pian pudottaa pörröisen huppunsa. Alta pitäisi paljastua jotain punaista ja ihanaa...

 

Tällä hetkellä täällä Tampereella ukkonen jyrisee jonkun matkan päässä ja avonaisesta ikkunasta tulee kevyen sateen kasteleman maan tuoksua. Tämä sade ei riitä kastelemaan rutikuivaa maata, mutta kyllä se piristää kasveja ja ihmisiä :)!

 

Ihanaa lähestyvää viikonloppua sivullani vieraileville!

 

 

Tuomenkehrääjäkoin toukkia

Mökin takanurkalla on suuri tuomi, joka vielä viime viikolla kukki valkoisenaan ja varisteli terälehtiään pihan ylle. Nyt sen on vallanneet tuomenkehrääjäkoin toukat. Toukat ovat nopeassa tahdissa syöneet puun aivan paljaaksi ja kietoneet sen valkoiseen seittiinsä.

 

Aamulla, kun aurinko paistoi puun takaa, seitti kimmelti kuin kuura puun oksilla.

 

 

 

Puun oksat kasvavat katolle menevien tikkaiden vieressä. Pahaksi onneksi nuohooja oli juuri tänään kierroksellaan ja joutui kiipeämään tästä katolle. Häneltä tipahteli toukkia vielä pitkin lattioita, vaikka hän olikin pudistellutkin enimpiä pois...

 

 

 

Kostea rapse vaan kuuluu, kun miljoonat leuat ahmivat puun lehtiä.


Kun puu on kaluttu puhtaaksi toukat ovat lähteneet liikkeelle. Niitä vaeltetelee mökin ulkoseinillä, puun alla olevalla istutuspöydällä, kompostikehikolla ja kaiken ne kietovat seittiin.

Istutuspöydän viereen keräämäni työkalut toimivat vaeltavien toukkien kiipeilytelineenä.


Lähdin tänään mökiltä pois pariksi päiväksi. Onkohan koko mökki kiedottu seittiin, kun palaan...

Kesä!

Vein nuoremman tyttäreni aamulla töihin, ensimmäinen kesätyöpaikka ja ensimmäinen päivä siellä. Nyt laittelen vähän kotia kuntoon ja lähden sitten pariksi päiväksi mökille.

Viikonloppuna meni poikkeuksellisesti pari päivää mökillä ihan vaan lepäämisen, saunomisen, uimisen ja auringonoton merkeissä. Nyt minun olisi tarkoitus pestä mökin ikkunat ja siivota siellä muutenkin perusteellisemmin. Voi olla, että touhuaminen jää vähäisemmäksi näillä helteillä...

Tässä viimeisimmät kuvat mökiltä.

 

Osa tulppaaneista lopettelee jo kukintaansa, mutta väriä löytyy vielä.

 

 

Portaille laitoin ruukkuun paahdetta kestävää olkikukkaa ja hopeaputousta.

 

 

 

Ensimmäinen lehtoakileija on avannut kukkansa. Siinä on kokonaan tummansininen kukka.

 

 

Tämä on varmaankin saksankurjenmiekka, sain sen viime syksynä työkaverilta. Kukka on luonnossa violetimpi, kuin tässä kuvassa. Kukassa on suloinen, kesäinen tuoksu.

 

 

Tulppaani Blue Parrot on vasta nyt päässyt kukinnan alkuun, tulppaaneista viimeisenä.

 

 

 

Kasvimaani on pieni, mutta minulle sopivan kokoinen. Kukkivan omenapuun alla on pieni oleskelupaikka.

 

 

Omenapuun alla olisi ollut mukava istuskella pidempäänkin kuuntelemassa pölyttävien hyönteisten surinaa kukissa, mutta hyttysetkin tykkäävät varjosta... Tuossa tontin ja tervaleppien välissä kulkee (hiljainen kylä-) tie. Tien peittää näkyvistä vuohenputkesta ja mesiangervosta syntyvä 'aidanne', joka on kukkiessaan kaunis. Aidanteen ja kasvimaan välissä näkyy kaksi pihajasmikepensasta, jotka istutin syksyllä.

 

Tervetuloa lukijaksi leenuliini!

 

Kesäistä viikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

 

Astuin autioon pihaan

Tämän talon ohi olen kulkenut jo parin vuosikymmenen ajan lukemattomia kertoja. Alkuvuosina siinä asuttiin. Ohi kulkiessani katselin kadulta syreenipensaiden ympäröimään pihaan ja unelmoin, millaista olisi asua tuossa talossa, tuossa ison tontin keskellä olevassa vaaleanruskeassa talossa, jota varjostavat suuriksi kasvaneet vaahterat, lehmukset ja pihdat. Talossa, jonka piha on juuri oikealla tavalla osittain villi, osittain hoidettu.

Nyt talo on ollut jo vuosia asumaton, autio. Eilen astuin kadulta pihaan. En tavallisesti mene tuosta vain vieraisiin pihoihin, autioihinkaan. Ehkä minut kutsui nyt peremmälle siniseksi matoksi pihatielle kasvanut lemmikkipaljous, ehkä auringon leikki omenapuun kukilla...

Alkukesän aurinko paistaa häikäisevästi, mutta suurten puiden alla on vehreää ja varjoisaa. Saniaiset ovat levinneet reheviksi kasvustoiksi villiintyneiden pensaiden juurille. Lemmikit ja voikukat kirjovat heinikkoa. Auringon läikässä kukkii yksinäinen kevätesikko.

Pihassa kukkii omenapuu. Se tuoksuu ihanasti auringonpaisteessa.  Käsi, joka istutti tämän puun, ei enää poimi siitä omenaa, mutta siinä puu vain kukoistaa edelleen!

Astun peremmälle pihaan. Linnut laulavat joka puolella ympärilläni. Villiintynyt ja rauhallinen ympäristö tarjoaa niille paljon suojaisia pesäpaikkoja. Kun astun talon taakse, pari närkästynyttä räkättirastasta lennähtää pelästyneinä kauemmas -kuka uskaltaa häiritä rauhaamme!

Pihasaunalle vievä polku on kasvanut umpeen. Saunan kuisti on vinossa, se kaipaisi korjaavaa ja kunnostavaa kättä kipeästi...

Käännyn pois ja kävelen takaisin kadulle. Portinpielessä huomaan vielä varjoliljan, joka nostaa nuppuista varttaan. Jotain meistä ja unelmistamme ehkä jää elämään... auringossa tuoksuva omenapuu, täyteen mittaansa kasvanut syreeniaita, varjossa vuosi vuoden jälkeen kukkiva lilja...