Dramaattista

Ennen sadetta järvi näytti hiljaiselta, odottavalta ja dramaattiselta.

 

 

 

Sade on ihanaa, kun annat sen olla omillaan

 

                                              Dave Lindholm

Vaaleanpunaista

 

 

Elokuun vaaleanpunaisia kukkia esittelyssä.

 

 

 

Viime syksynä istutettu kaunopunahattu Magnus kukkii nyt ensimmäistä kertaa kukkapenkissäni. Syysleimu Blue Paradise luo sille kauniin taustan.

 

 

 

Kosmoskukat Candy Stripe ovat kaikki vähän eri tavoin raidoitettuja.

 

 

 

Vaalenpunaiset salkoruusut jatkavat kukkimistaan. Valkokukkainenkin salkoruusu availee jo nuppujaan.

 

 

 

Jalokärhö Piilu alkaa kukkia seinustalla, uuden kukkapenkin taustalla. Pidän kovasti sen kaksivärisistä kukista. 

 

 

 

Kärhön vieressä kasvaa keväällä siemenestä kasvattamaani ruusunätkelmää. Ruusunätkelmä on monivuotinen köynnös, joka aloittaa kukinnan toisena vuotena kylvöstä. Joten lisää vaaleanpunaista kukintaa on toivottavasti luvassa ensi kesänä.

 

 

Ennen sadetta ja sen jälkeen

 

Viime viikolla, kun tulin mökille, unikoissa oli paljon kukkia auki. Otin monta kuvaa unikkopenkistä, sillä illaksi oli luvattu sadetta, joten kaunis kukinta olisi pian historiaa...

 

 

Unikoista on vaikea ottaa sopuisaa yhteiskuvaa. Joku kukka näyttää olevan aina väärässä paikassa -toisaalta kukkien väliin jää turhia tyhjiä välejä.

 

 

 

Rannan lepät ja mesiangervojen tummat lehdet luovat hyvän taustan kirkkaan värisille kukille.

 

 

 

Punaisen eri sävyjä... ja vähän keltaistakin.

 

 

 

 

Syysleimu Starfire on ainoa kukka värikkäässä penkissäni, jonka kirkas aniliini hieman karmii värisilmääni :)

 

 

 

Sateen jälkeen unikoiden hennot varret makasivat pitkin maata. Mutta vielä on uusia nuppuja avautumassa!

 

 

Sade ei sammuta soihtunauhusten loistoa, mutta mettä keräävät hyönteiset joutuvat pitämään vähän taukoa.

 

 

 

Pisarainen Starfire

 

 

Päivänlilja Pink Damask

 

 

Kaunista sunnuntain jatkoa sivullani vieraileville!

 

Aamuinen järvi

Herään elokuisena aamuna ennen kuutta. Aurinko on nousussa ja järvellä on vähän usvaa. Päätän tehdä aamuisen souturetken.

 

Usvaa tyynen veden päällä

 

 

 

Aurinko on vielä alhaalla ja peilaa itseään järven pintaan.

 

 

 

Mökkirannastakin näkyvä lähisaari kuvastuu veteen.

 

 

 

Pieni koivu kaartuu veden ylle.

 

 

 

Lähisaaressa on pesinyt onnistuneesti selkälokki. Iso poikanen kerjää äänekkäästi ruokaa.

 

 

 

Siimapalpakko levittää pitkät, rennot lehtensä veden kannateltavaksi.

 

 

 

Kun palaan rantaan, pysähdyn kuvaamaan pystykeiholehteä.

 

 

 

Sorsat uivat ihan veneen vierestä napsien aamupalaa rannan kasveista.

 

 

Mökissä laitan kahviveden kiehumaan. Yksi kesäinen päivä on taas alussa.

 

 

Perhosia

Mökkipihassa lensi paljon perhosia toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa, mutta keskellä kesää on ollut hiljaisempaa. Nyt perhosia alkaa olla taas paljon. Viikonloppuna bongasin nokkosperhosia, neitoperhosia, sitruunaperhosia, loppukesän tummemman sävyisen herukkaperhosen ja karttaperhosen. Kaikkien perään en ehtinyt kameran kanssa, mutta sain sentään muutaman kuvan.

Virittelin taas perhosbaarin punaviinistä ja fariinisokerista ja se kiinnosti erityisesti kaunista suruvaippaa. Herukkaperhonen ja neitoperhonenkin pyörivät baarin ympärillä.

 

Suruvaippa nautiskeli mieluiten baarin antimista huomaamattomasti siivet supussa. Sain kytätä aika kauan, että sain kuvan, jossa sen kauniit kuviot näkyvät.

 

 

Tämä oli aika iso tavalliseksi hopeatäpläperhoseksi. Olisiko tämä keisarinviitta naaras? Siivet ovat jo aika kuluneet, mutta lento oli silti voimakasta. Perhonen aterioi syysmaitiaisella, jota olen jättänyt nurmikkoon kukkimaan, sillä se näyttää olevan hyvä perhoskasvi.

 

 

 

Sarjasaippo huokutteli pihaan pienen kauniin loistokultasiiven. Tämäkin on naaraspuolinen yksilö.

 

 

 

Punatähkä sai niitty yökkösen viipymään pitkään kukissaan.

 

 

 

Valkoisia kaaliperhosia (?) näkyi pihassa paljon. Helminukkajäkkäräkin on näköjään mieluinen ravintokasvi perhosille.

 

 

Puuntuhoojan muhkean kokoinen toukka tuli esiin kukkapenkistä, jonka alle olen piilottanut kuolleen omenapuun kannon. Toukka oli niin hirmuisen näköinen, etten uskaltanut koskea siihen paljain käsin vaan poimin sen kuvattavaksi hanskoilla. Koon 8 puutahahanskan peukalo näkyykin kuvassa mittatikkuna :)

 

 

Hyvää elokuisen viikon jatkoa sivullani vieraileville!

 

Elokuussa

 

Loppukesän aurinko hellii mökin pihaa. Kukat availevat nuppujansa. Kukkapenkissä ei ole tietoakaan sävyjen harmoniasta, on vain kaiken muotoisia ja värisiä kukkasia, ihania tuoksuja ja innoissaan mettä kerääviä pörriäisiä.

 

 

Punatähkä, karpaatienkello ja syysleimu Blue Paradise luovat purppuraisen yhdistelmän. Mukana värileikissä ovat vielä viimeiset anemonen kukat.

 

 

Punatähkä on huippusuosittu pörriäisten keskuudessa. Innokkaimmat fanit jopa nukkuvat kukissa :)

 

 

Tiikerililja kukkii tuoden oman oranssin lisänsä pihan värikirjoon.

 

 

Vieläkin aukeaa uudennäköisiä unikoita.

 

 

Unikoita aamuauringossa

 

 

Uljasvartisia kosmoskukkia saa katsoa jo niska kenossa. Niiden pitkät varret ovat pysyneet hyvin pystyssä tuulissa ja sateissa.

 

 

Salkoruusut kasvavat vähän suojaisammassa paikassa talon itäseinustalla, mutta olen silti joutunut tukemaan niiden varsia. Seinustalla kiipeää köynnöstukeen keväällä kylvetty ruusunätkelmä, joka kukkii toivottavasti ensi vuonna ja kärhö Piilu, jossa on isoja nuppuja.

Keveyttä ja värejä

Erilaisia unikonkukkia avautuu mökkipuutarhassa päivittäin. Niiden värikästä keveyttä ei voi muuta kuin ihailla...

 

 

 

 

 

 Kylvin keväällä myös voimakkaasti kerrottukukkaista pioniunikkoa. Lähden nyt katsomaan
olisiko niiden kukat alkaneet avautua mökillä.