Nyt löytyi mukava paikka kesäpäivien viettoon! Täällä on kaikkea mitä pieni käärme tarvitsee. Myyrän ja hiiren jälkiä on niin paljon, että aterian hankkiminen on helppoa...tässä seinustalla voi sitten sulatella saalista auringon lämmössä. Rakennuksen alle pääsee hyvin luikertelemaan suojaan liialta paahteelta.Tämä on oikea paratiisi! Tai olisi jollei tuo kaksijalkainen olisi ilmestynyt paikalle. Ihan sietämätön tyyppi! Ensin se on vähällä kävellä suoraan päälle ja sitten se kiljuu niin, että herkät korvani soivat vieläkin. Sitten tuo tapa miten se jähmettyy tuijottamaan meikäläistä aina, kun olen erehtynyt jäämään näkyville -ei sitten minkäänlaisia tapoja. Näyttää jokseenkin murhanhimoiselta tuo tuijotus... Jotakin se höpisee lapiosta ja kirveestä ja sitten grillipihdeistä ja kannellisesta ämpäristä. Meikä taitaa pysyä piilossa...
No, tämä oli nyt viimeinen pisara! Kaksijalkaisia ilmestyi paikalle enemmän. Joka puolelta kuuluu töminää ja kovia ääniä, ruohonleikkuri metelöi sietämättömästi. Taidan häipyä tästä vähin äänin metsään takaisin -on niitä myyriä sielläkin!
- Sometimes nature comes too close... I had a poisonous viper (Vipera berus) in my garden.
Joskus mökillä kokee luontoa ihan liikaa. Ei ole helppo jakaa elintilaa kyykäärmeen kanssa. Ensimmäinen ajatus on, että se täytyy saada hengiltä tai pois tontilta. Käärmehän kuitenkin on yleensä läpikulkumatkalla ja yrittää parhaansa mukaan pysytellä poissa ihmisen tieltä. Näin käärmettä kahden päivän ajan eri puolilla pihaa, sitten se ilmeisesti jatkoi matkaa. Onko muilla ollut kokemuksia kyystä omalla pihalla?
