Nyt löytyi mukava paikka kesäpäivien viettoon! Täällä on kaikkea mitä pieni käärme tarvitsee. Myyrän ja hiiren jälkiä on niin paljon, että aterian hankkiminen on helppoa...tässä seinustalla voi sitten sulatella saalista auringon lämmössä. Rakennuksen alle pääsee hyvin luikertelemaan suojaan liialta paahteelta.Tämä on oikea paratiisi! Tai olisi jollei tuo kaksijalkainen olisi ilmestynyt paikalle. Ihan sietämätön tyyppi! Ensin se on vähällä kävellä suoraan päälle ja sitten se kiljuu niin, että herkät korvani soivat vieläkin. Sitten tuo tapa miten se jähmettyy tuijottamaan meikäläistä aina, kun olen erehtynyt jäämään näkyville -ei sitten minkäänlaisia tapoja. Näyttää jokseenkin murhanhimoiselta tuo tuijotus... Jotakin se höpisee lapiosta ja kirveestä ja sitten grillipihdeistä ja kannellisesta ämpäristä. Meikä taitaa pysyä piilossa...
No, tämä oli nyt viimeinen pisara! Kaksijalkaisia ilmestyi paikalle enemmän. Joka puolelta kuuluu töminää ja kovia ääniä, ruohonleikkuri metelöi sietämättömästi. Taidan häipyä tästä vähin äänin metsään takaisin -on niitä myyriä sielläkin!
- Sometimes nature comes too close... I had a poisonous viper (Vipera berus) in my garden.
Joskus mökillä kokee luontoa ihan liikaa. Ei ole helppo jakaa elintilaa kyykäärmeen kanssa. Ensimmäinen ajatus on, että se täytyy saada hengiltä tai pois tontilta. Käärmehän kuitenkin on yleensä läpikulkumatkalla ja yrittää parhaansa mukaan pysytellä poissa ihmisen tieltä. Näin käärmettä kahden päivän ajan eri puolilla pihaa, sitten se ilmeisesti jatkoi matkaa. Onko muilla ollut kokemuksia kyystä omalla pihalla?
Meillä oli pieni kyy mökillä, piiloon luikerteli puuliiterin alle. Toivon karvakorvan takia että kyy vaihtaisi maisemaa. Eikä meilläkään ole aikomus sitä hengiltä ottaa, vaikka onkin arveluttava naapuri.
VastaaPoistaPois tuo on vain jotenkin saatava pihalta. Minulla on tapana kumartua aina ohimennessä nyhtäisemään joku rikkaruoho kukkapenkistä. Jos kyy sattuu olemaan juuri siinä kohdassa, niin iskeehän se yhtäkkiä ilmestyvään käteen kiinni.
PoistaJotenkin yököttäviä vaikka eläimiä ja viattomia nekin. Hätistelyä kannatan, mutta jos meille asumaan jäisi niin ottaisin nirrin pois. Onneksi sulla oli ihania kuvia vastapainoksia kun vanhempiakin postauksia luin :)
VastaaPoistaHyvin inhottava tunne tuli, kun olin nähnyt sen pihassa, vaikken käärmeitä niin vihaakaan. Lyhyellä nurmikolle sen näkee, mutta mites kukkapenkit ja pensaikot??
PoistaKäärtme aina sävähdyttää ja yleensä negatiivisessa mielessä. Mielestäni se ei vain sovi samalle tontille ihmisten kanssa. Onneksi en ole tavannut yhtään kyykäärmettä pihapiiristämme. Lieneekö asiaa auttanut tontinlaidalla oleva valtaisa muurahaispesä.
VastaaPoistaSe ei tosiaankaan ole mukava asuinkumppani. Tässä tontilla ei ole muurahaispesiä, eikä siiliäkään ole näkynyt, minä olen kyyn ainoa luonnollinen vihollinen ;)
PoistaAlkuvuosina pihallamme taisi olla yhden ainoan kerran kyy, muulloin vain rantakäärmeitä. En minä kovin ilahtunut ole minkään sorttisista käärmeistä, mutta en myöskään pysty niitä tappamaan. Ukkokulta kuskasi aikoinaan vierailulle tulleen kyyn jonnekin metsään ja viime kesäinen Reino Rantakäärmekin pääsi retkelle jonkin matkan päähän. Nyt sitä ei ole näkynyt ja toivottavasti löysikin uuden kodin väljemmiltä laitumilta.
VastaaPoistaTiesin kyllä, että alueella on kyitä, sillä olin nähnyt sellaisen parinkymmenen metrin päässä pellolla. Ensi kerran huomasin sen nyt pihassa. Jos otusta näkyy vielä, toteutan karkotusoperaation grillipihtien ja kannellisen ämpärin avulla.
PoistaOli tässä kerran yksi raukka, paossa maansiirtotöitä, jotka varmaan tuhosivat hänen kotinsa. Oli niin uupunut, että nukkui keskellä nurmikkoa eikä herännyt, vaikka meinasin kävellä yli ja tömäytin kassinkin maahan ihan viereen. Piti enemmänkin tömistellä, ennen kuin heräsi ja lähti.
VastaaPoistaKiljuminen ei kyyn hätistelyssä auta, kun se on kuuro. Tömistelyn se tuntee ja väistää auliisti aina, kun vain annetaan mahdollisuus.
Kiljahdus oli vaan välitön reaktio ikävään yllätykseen. Kyy näytti pitävän tukikohtanaan talon alustaa, jonne se pääsi hyvin luikertelemaan. Jos se pysyisi siellä, siitä ei olisikaan haittaa, sehän harventaa myyräkantaakin.
PoistaKäärmeisiin ei vain totu. Aina ne herättävät kammotusta.
VastaaPoistaLiian lähelle tullessaan se on ikävä kaveri.
PoistaKäärmeitä meillä on riittänyt tänä kesänä. Muutama likipiti tilanne on ollut jolloin kyyn pää on jo ollut ylhäällä ja valmiina iskemään. Äitini aina sanoo että kyy luikertelee pois, mutta tätä en allekirjoita. Inhoan niitä ja pyrin eroon.
VastaaPoistaMuutamia hehtaareita mun tontin ympärillä vapaata tilaa menköön sinne!
Minäkin astuin lähes sen päälle, kun olin menossa tukemaan ruusupensasta ja katselin vielä toiseen suuntaan. Käärme oli kerällä ja pää ylhäällä, taisi yllättyä itsekin. Onneksi ei käynyt pahemmin kummallekaan.
PoistaIiiik ! Ei onneksi ole meillä näkynyt vaikka asuinpakkamme lähellä on paljon pesiä. Me röyhkeät ihmiset valtasimme kyiden asuinsijat, kun rakensimme nämä metsät täyteen.
VastaaPoistaEnsimmäisen kerran näin kyyn nyt pihassa, vaikka tiedän, että niitä asustelee ihan lähellä. Toivottavasti lähti matkoihinsa, eikä tule takaisin!
PoistaYäks, ei niihin ikinä totu! Meidän pihalla olen tavannut kymmenen vuoden asumisen aikana jokusen, ja kaikki ovat saaneet lapiosta. En halua niitä kukkapuskiini lymyämään. Tänä kesänä ei ole vielä näkynyt. Naapurin kissa tappoi viime kesänä yhden pihallemme.
VastaaPoistaRohkea kissa! Minulla kävi sisko kylässä koiransa kanssa ja pelkäsin, että koira lähtee kyyn perässä talon alle. Se kävi kyllä haistelemassa paikan, missä kyy oli ollut, mutta ei muuten kiinnostunut siitä.
PoistaAikaisemmin kyitä luikerteli usein metsästä pihan halki alas pellolle kai vettä hakemaan. Joskus törmäsimmekin niihin, mutta pistämään eivät päässeet. Kai ne pelkäsivät meitä enemmän kuin me niitä. Nyt pihan laitamilla on monta muurahaiskekoa. Käärmeet karttavat niitä. Opetin lapseni tunnistamaan kyyn ja sanoin, että niihin ei pidä koskea ja jos vahingossa saa pureman, pitää kiireesti tulla kertomaan, että ehdimme hakemaan vastamyrkkyä käärmeen myrkylle. En halunnut siirtää käärmevihaa heihin. Maailmassa on paljon kyytä isompia vaaroja uhkaamassa meidän henkeämme ja terveyttämme. Tietääkseni kyy on rauhoitettu.
VastaaPoistaTuntuu pahaltaa tappaa sitä, osa luontoahan se on käärmekin. Käärmeviha on kyllä syvällä, tuntuu, että se on ihan vaistomaista.
PoistaUups, eipä niin kiva vieras! Meillä ei ole näkynyt mutta sukulaisilla käydessäni olen törmännyt luikertelijaan heidän pihassaan, outo ontto tunne tuli, hieman heidän lastensa puolesta pelkäsin jos vaikka iskee..onneksi heiltäkin ovat väistyneet metsien suojiin.
VastaaPoistaNyt tulee kyllä katsottua todella tarkasti minee on astumassa... Pienille lapsille kyy onkin vaarallisen kiinnostava otus.
PoistaKyllä siinä aina tuollaista hätkähtää. Mutta mikäs paratiisi se se olisikaan, jos ei sieltä käärmettä löytyisi! :)
VastaaPoistaNyt tosiaan paratiisi on täydellinen ;)
PoistaJostain syystä kyyt ovat aina kuuluneet pihapiiriin silloin kun olemme maalla asuneet. Monin tavoin niitä on koetettu "opastaa" muualle, mutta heikolla menestyksellä. Ei käärme kuulu ihan pihapiiriin ja ei varsinkaan emokäärme. Vastasyntyneet pienet mustat poikaset, kun ovat kuulemma hyvin myrkyllisiä ja niitä voi olla kymmeniä.
VastaaPoistaJoskus pyydystettiin käärmeitä pulloihin laitetulla maitotilkalla. Käärme ui sinne, mutta ei osannut pois. Sitten pullo vietiin jonnekkin kauas ja liero ravistettiin kivenpäällä seisten maahan.
Huh, kamala ajatus, että pihan kukkapenkeissä ja pensaikoissa luikertelisi pieniä, huomaamattomia kyyn poikasia! Katselin kyllä tuon kyyn pulleaa vatsaa ja rauhallista liikehdintää sillä silmällä, ettei se vain olisi pieniin päin... Pullotekniikkaa voisi kokeilla.
PoistaHuggormar är vackra, men nja, inte vill man ha dem i trädgården precis.
VastaaPoistaDet är sant, de får bo i skogen.
PoistaKyllä on ollut kaksi kertaa 10 vuoden aikana. Ensimmäinen asusti ensin liiterin alla, sitten hivuttautui lähemmäksi ja lähemmäksi ja kyllä minä sen lopulta nitistin. Viime kesänä toinen oli asettunut ottamaan aurinkoa vadelmapensaan viereen ja minun paljaiden varpaitteni viereen. Sinne se lymysi sihisten pusikkoon pelästyen kai kirkaisuani. Eniten pelottaa, jos pienet lapsenlapseni leikeissään osuvat kärmeksen tielle ja saavat puraisun. Tänä kesänä ei ole otuksia näkynyt...vielä.
VastaaPoistaKäärmettä ei ole nyt näkynyt mökkitontilla, mutta kyllähän siellä on paljon lymyilypaikkoja sille. Vähän matkan päässä mökiltä oli jäänyt pienempi kyy auton alle, eli kyllä niitä siellä on.
PoistaHienon jalolla tavalla suhtaudut mökkipihallasi majailevaan kyyhyn. Eihän kyystä kai haittaa ole niin kauan kun ei vahingossa astu sen päälle. Eihän se pure muuta kuin puolustaessaan itseään. Kyystä voi olla puutarhassa hyötyäkin, syöhän se myyriä. Toisaalta helppohan minun on täältä huudella, kun ei omalla pihalla ole koskaan kyitä näkynyt... ;)
VastaaPoistaEnsimmäinen ajatus ei ollut kyllä jalo -lapiolla vaan niskat poikki. Jotainhan tässä on tehtävä, jos se näyttää viihtyvän liian hyvin mökilläni...
PoistaMeillä on pihaan tulleet kyyt saaneet myös lapiosta tai muusta. Ensin olin kauhuissani ja mies järjesti ne pois päiviltä, nykyisin uskallan jo itse tehdä saman. En jää odottelemaan poistuisiko paikalta. Ensin oli omat lapsett pieniä ja nyt on koiria ja lastenlapsia, ei ole tervetullut asukki meille!
VastaaPoistaOlet sinä luonnonihminen henkeen ja vereen, kun annat kyyn elää samassa pihassa.
Itselläni ei ole nyt pieniä lapsia. Sitten kun lapsenlapsia ilmaantuu, kyyt saavat kyllä äkkilähdön mökiltä...
Poista