Huolta ja murhetta, pinnan alla kuplivaa pelkoa ja epätietoisuutta tulevasta... Elämme aikoja, jolloin ei voi tehdä varmoja suunnitelmia. Voi vain pelätä pahinta ja toivoa parasta ja uskoa siihen, että tästä korona-ajastakin selvitään, niin kuin monesta muustakin pahasta paikasta.
Onneksi luonnossa ja puutarhassa ollaan menossa kohti valoisampaa aikaa. Jos epidemia olisi lähtenyt liikkeelle syksyllä, olisi mieli varmasti mustempi. Nyt voi iloita puutarhan heräämisestä ja jo ensimmäisistä kukistakin :)
Pienet Katharine Hodgkin iirikset olivat jo avanneet ensimmäiset kukkansa! Vähän viluisilta ne näyttivät pakkasyön jälkeen, mutta elpyivät kun aurinko siirtyi lämmittämään niitä.
Krookusten piippoja oli näkyvissä. Virittelin verkkoja näiden päälle, sillä viime vuonna jänikset kävivät syömässä näistä suurimman osan.
Idänsinililjojen piippojen joukossa on hitaasti runsastuvaa mukulaleinikkiä jo nupulla.
Tulppaanin piippoja näkyi mukavasti.
Metsästä löysin jo yhden sinivuokon nupun, ihanaa!
Kirkas päivä sai jään hohtamaan. Kova tuuli sai sen vonkumaan ja ratisemaan.
Siivosin kukkapenkeistä viime vuoden kuivat perennan versot. Nyt saa kevät edetä, vaikken heti pääsisikään mökille puutarhaa hoitamaan.
Pysykäähän terveenä ja positiivisella mielellä! Kaunista maaliskuun viikkoa!
