Viikonlopun kuulumisia

 

Mökkipuutarhassa on vieläkin uusia kukkijoita.

Pallerolaukka on sinnitellyt kukkapenkissä jo muutaman vuoden ajan. Se saattaisi kukkia runsaamminkin ellen epähuomiossa kitkisi sen heinämäisiä versoja alkukesästä pois. Tänä kesänä kimalaisten rakastama kasvi kukkii kahden palleron voimin.

Kelloköynnös on tullut viimein kukkaan pikkumökin nurkalla. Ostan taimet aina valmiina. Ehkä viileä kesä on hidastanut tämän kukkaan tuloa.

Yksinkertainen rohtosuopayrtti.

Daalia Natal kukkii todella runsaasti isossa ruukussa. Siinä on ollut kukkia koko kesän, mutta nyt elokuussa se parantaa vain tahtiaan.

Myös viehättävä tähtisilmä on kukkinut ruukussa koko kesän ajan ja uusia nuppuja on vielä tulossa.

Kävin viikonloppuna Porkkalan kartanon puutarhamyymälässä ja mukaan tarttui mm tämä asteri. Ruukussa ei ollutkaan nimilappua ja mökillä muistelin asterin nimeä... olisikohan tämä pursuasteri Harry Smith.

Myös valkoalpi on uusi tulokas kukkapenkkiin.

Keli on viime viikosta vähän viilentynyt, mutta vielä on kesää jäljellä -ainakin yhden elokuisen viikon ajan :)

Harakankello

 

Harakankello on varmaankin pisimpään kukkiva kellokukkamme. Ensimmäiset harakankellot ilmestyvät kesäkuussa ja sen kukkia näkee vielä syyspakkasten tultuakin. Tarkemmin katsottuna se on todella kaunis...

Mukavaa illan jatkoa!

Elokuun kukkijoita

 

Pihassani on kesän aikana monta kukintahuippua. Ainakin kevään kukintahuippu tulppaanien kukkiessa ja pionien, päivänkakkaroiden, päivänliljojen ja akileijojen ym yhtäaikainen kukinta keskikesällä. Nyt on menossa loppukesän kukintahuippu. Tähän aikaan pihassani on määrällisesti eniten kukkia, kun ruukuissakin olevat kasvit ovat parhaimmillaan.

Lidlistä keväällä ostettu ruusu kukkii isossa ruukussa. Laitan sen syksyllä kukkapenkkiin talvehtimaan.

Kultapallo huojuu pitkänä mökin seinustalla. Se näyttää olevan vaatimaton maan laadun suhteen.

Suopayrtti on runsastunut kovasti. Yritän pitää kasvustoa kurissa siimaleikkurilla.

Kruunuvuokot ovat tehneet uusia kukkia koko kesän ajan.

Samoin nurmikohokki, jonka siemeniä toin muutama vuosi sitten tienpenkalta. Nurmikohokista on tullut kaunis perenna kukkapenkkiin. Se on kimalaisten ja perhosten suosiossa.

Nurmikohokin kasvutapa on hento ja se tukeutuu kasvaessaan viereisiin kasveihin.

Soihtunauhus on yksi loppukesän perhosmagneeteista. Tässä ruokailemassa kulahtanut keisarinviitta.

Kevällä kylvettyjä silkkiunikoita kukkii nyt joka paikassa perennojen joukossa. Ne täydentävät viehättävästi kukkapenkkejä.

Ne ihanat aamut...

Elokuun aamuissa on juuri sitä sumuista suloisuutta, jota rakastan...

Kesäistä sunnuntaita!

 

Värikästä

 

Loppukesän kukinta on mökkipuutarhassa tällä hetkellä todella värikästä. Syysleimut, tiikerililjat, suopayrtit ja värimintut hehkuvat kauneimmillaan.

Syysleimu Starfire näytti pihassani joskus liiankin räväkän väriseltä. Nyt sitä kasvaa kahdessa paikassa ja pihan värit ovat paremmin tasapainossa.

Starfiren vieressä kasvaa vaaleampi leimu, jonka olen hankkinut kirpputorilta, sille en tiedä nimeä.

Sininen Blue Paradise paleltui vuosia sitten, mutta yksi verso kukkii joka kesä. Ehkä tämä vielä runsastuu tästä.

Esikasvatin tarhakukonkannusta, mutta sain vain yhden kukkivan yksilön. Olen tästä yhdestäkin iloinen :)

Aamuhämärissä kuvattu pisarainen tiikerililja.

Värien juhlaa mökin etupihalla.

Ruostekukkakin on viimein tehnyt nuppuja. Toivottavasti kesä jatkuu vielä niin pitkään, että nuput ehtivät avautua.

Mukavaa kohta alkavaa viikonloppua!

Kuvaa kimalainen -haaste

Sain Rikkaruohoelämää ja Saaripalsta -blogeista Kuvaa kimalainen -haasteen. Kiitos! Haasteen on laittanut liikkeelle Hiidenkiven puutarhassa -blogi. 

Kimalaiset ja muut pörriäiset ovat tärkeitä ja odotettuja vieraita puutarhassa. Kimalaisten pörinä kukissa on yksi kesän ihanimpia ja rentouttavimpia ääniä. Usein vain istuskelen ja seuraan niiden pyörimistä kukissa sekä kuuntelen niiden ääntä. Monesti yritän myös kuvata kimalaisia, eikä se ole aina helppoa...

Isotähtiputki on hyvä pörriäiskasvi ja se on edukseen usein myös kuvissa.

Jalopähkämöä kimalaiset rakastavat...

Oreganon kukkiessa puutarhassa on eniten pörriäisiä ja perhosia. Tässä kimalaisessa taitaa olla punkkeja...

Väriminttu kilpailee hyvin suosiosta oreganon kanssa.

Luonnonkukat ovat usein hyviä kimalaismagneetteja pihassakin.

Kannusruoho on kimalaisten suosiossa. Tässä siinä ruokailee kupari- tai kultakuoriainen.

Oregano kiinnostaa myös perhosia. Tässä liuskaperhonen.

Yksi kauneimmista puutarhan lentävistä vieraista on hento tytönkorento. 

Laitan haasteen tähän otettavaksi kaikille, jotka sen haluavat ottaa. Loppukesä on hyvää pörriäisten bongausaikaa :)!

 Haasteen säännöt ovat: 

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita jokaisesta eri näköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseesi.

 

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. 

Kunhan vain joka kuvassa on eri näköinen kimalainen. Halutessasi voit etsiä kimalaisille nimetkin.

 

3. Haasta vähintään kolme bloggaajaa mukaan.

 

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentti, kun olet osallistunut haasteeseen, niin saat postauksesi alkuperäisen haasteen loppuun osallistuneiden listalle.

Uusia kukkijoita

Loppukesälläkin riittää uusia kukkijoita

Hennon oloinen syreenileimu ehtii kukkaan leimuista ensimmäisenä.

Sen vieressä kasvaa yhtä hento keijuängelmä.

Tiikerililjoista ensimmäisenä alkoi kukkia uusi tulokas Red Velvet. Sen väri on aivan ihanan syvän punainen!

Vanhaa kantaa oleva päivänlilja on hieman runsastunut viime vuodesta.

Lidlin ruusu on talvehtinut hyvin ja kukkii jo kolmatta kesää. Tässä on todella hyvä tuoksu.

Suklaakosmoksesta on tullut kesäkukka, joka täytyy joka vuosi hankkia. Se on upean värinen ja perhoset pitävät sitä hyvänä mesikasvina. Yritin talvettaa tämän mukuloita, mutta en onnistunut siinä.

Punaiset silkkiunikot kuuluvat myös joka vuosi mökkipihan kasvistoon.

Mukavaa uutta viikkoa!