Maariankelloja ja paljon muuta

Mökkipihassa kukkavarret kurottavat ylöspäin ja nuput aukeavat toinen toisensa jälkeen. Joka puolella on mehevää vihreää ja kukkia kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kaiken kukoistuksen vastavoimana rankkasade lankeaa aika ajoin painaen kukintoja maata vasten. Pioneiden alustat ovat vaaleanpunaisenaan varisseista terälehdistä. Maariankellojen raskaat kukkavarret kallistelevat sinne tänne. Sateelle periksiantaneita, maahan kaatuneita kukkavarsia voi huoletta kerätä maljakkoon. Toin niitä mukanani kaupunkiinkin.

Maariankelloissa on väreinä tummansininen, lila, vaaleanpunainen ja valkoinen.

Ketoneilikan kukat hehkuvat voimakkaan punaisina.

Paimenmatara tekee tästä myskimalvan ja loistotädykkeen yhdistelmästä ihmeen herkän.

Punaisen leijonankidan nuput avautuvat kohta.

Loistotädyke on nimensä veroinen. Sen hennonnäköiset kukkatähkät kestävät hyvin sadetta.

Harjaneilikoitakin sade vain kaunistaa.

Isoimmassa sormustinkukassa on lähes parimetrinen kukinto.

Kaikenkirjavan kukkaloiston täydentää lämpimän punaisena hehkuva silkkiunikko.

Huomenna lähdetään nuoremman tyttären kanssa kesäreissulle Turkuun.

Kaunista loppuviikkoa sivullani vieraileville!

Pöljä, Hoikki, Pieksämäki, Kenkävero

Lomamatka Savoon osui tietenkin kesän helteisimmälle viikolle. Olihan se kiva matkailla kauniissa säässä, mutta ne kuumassa autossa istutut kilometrit...

Teimme neljän naisen reissun (äiti, sisko, nuorempi tytär ja minä) äidin syntymäpitäjään ja lapsuuden maisemiin. Syntymäkodista oli vain paikka jäljellä. Kävimme katsomassa koulua, jota äiti on käynyt enimmäiset kouluvuotensa. Siilinjärven hautausmaalta löysimme nuorena kuolleen ukkini ja isoisovanhempieni haudat. Otin paljon kuvia, sillä meillä on tarkoituksena tehdä 'historiikki' äidin elämästä valokuvakirjan muodossa.

Pöljällä on hieno kotiseutumuseo. Sen lähellä on ollut koulu, jota äiti on käynyt.

Aittojen katot on tehty tuohesta, painona on kiviä.

Savutuvan seinät ja katto olivat noen mustaamat. Museona olevat rakennukset ovat 1800-luvun lopulta. Pihapiiriin kuluu vielä mm navetta, riihi ja savusauna.

Kuopiossa käytiin ihailemassa maisemia Puijon tornista.

Tornin varjo

Saaria, niemiä, lahtia, salmia...

Rippikouluikäisenä äiti on asunut Pieksämäellä. Pieksämäen vanhan kirkon edessä kukki iso keltakukkainen pensasruusu.

Paluumatkalla pysähdyttiin Kenkäveron puutarhaa ihastelemaan

Pionit olivat ihanasti kukassa.

Värikylläistä kuivakkokasvillisuutta.

Helteet taitavat vaihtua ensiviikolla taas sateisiin... Täytyy kehitellä uusi kesäreissu, jos mökkilomailu sateessa alkaa tympiä.

Vielä lämpöistä sunnuntaipäivän jatkoa sivullani vieraileville! Iso kiitos kommenteista ja tervetuloa uudet lukijat!

Ilta keskellä kesää

Nyt puutarhassa on värejä, nyt siellä on tuoksua, nyt siellä on kukkien kiehtovia, erilaisia muotoja.

Auringon laskiessa tuoksut tiivistyvät ja värit syvenevät

                         Pionin raskaat kukinnot näyttävät ja tuoksuvat lähes sietämättömän ihanilta...

Ensimmäinen sormustinkukka kohottaa järvituulta hyvin kestävän kukintonsa ihasteltavaksi.

Varjossa avautuvat loistotädykkeen kukinnot kuin varkain...

Sarviorvokki etsii seuraa lemmikistä ja iloisesta päivänkakkarasta.

Talon takana pellonlaidalla hehkuvat harakankello ja vuohenputki ilta-auringossa.

Kaunista viikonjatkoa sivullani vieraileville!

Kirppislöytöjä

Sateiset ja viileät lomapäivät ovat innostaneet kiertelemään kirpputoreja. Tälläistä sieltä on tarttunut mukaan:

Tämän hauskan veivattavan vatkaimen löysin jo keväällä Keskustorin peräkonttikirppikseltä. Vispilät pyörivät sen verran jähmeästi, ettei kermavaahdon teko taitaisi enää onnistua.

Kuistin ikkunoille on kiva kerätä koristeellisia esineitä. Vanhat lasipullot tulevat oikeuksiinsa vastavalossa.

Peltipurkit ovat heikkouteni!

Tämä vanha, kulahtanut naulakko löytyi pihakirppikseltä vain 2 eurolla.

Olen etsinyt kattoon ripustettavaa öljylamppua mökille ihan koristeeksi. Löysin tälläisen rungon, josta puuttuu lasi ja varjostin. Nyt sitten vaan metsästämään puuttuvia osia kirpputoreilta...

Kelissä on jo kesän tuntua taas. Ihanaa viikkoa sivullani vieraileville!

Mökkipuutarha kukkii

Puutarhassani on nyt menossa ihana vaihe; moni kukka kukkii parhaimmillaan ja silti on vielä paljon avautumattomia nuppuja.

Ensimmäinen leijonankita on kukassa. Tämä on äidin esikasvattamia taimia. Omat leijonankitani kukkivat varmaan vasta elokuussa...

Pioni on avannut ensimmäisen, painavan kukkansa.

Lisää nuppuja on avautumaisillaan. Viime vuonna pionien kukinta oli jo menossa ohi näin kesäkuun lopussa.

Bellikset ovat jotenkin niin vastustamattoman herttaisia! Pitkään kukkivat puna-ailakit sopivat hyvin niiden kaveriksi.

Keltapäivänliljat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Voi, kun niiden tuoksunkin saisi liitettyä kuvaan mukaan!

Maariankellojen nuput kasvavat. Niiden aukeamista odotan kovasti.

Tähän kuvaan mahtuu koko etupiha.

Sain kuistin ikkunat vihdoin pestyä. Sen kunniaksi näkymiä kuistin sohvalta. Järvi muuttuu kokoajan ja näkymä sen myötä. Tätä jaksan katsella loputtomiin...

Hyvää kuunvaihdetta sivullani vieraileville!

Niityllä

Maantien laidalta, levähdysalueen reunalta löytyi yllättävän runsaslajinen niitty.

Paimenmatara ja ahokeltano.

Karvaskallioinen on pienikukkainen asterikasvi.

Niityn peruskukkia, päivänkakkaroita.

Tien piennar oli punaisenaan ahomansikoita. Ne tuoksuivat auringonpaisteessa ihanasti!

Siankärsämö

Puna-apila

Aivan tien reunassa kasvoi keltamaite.

Niityltä löytyi vielä nupulla oleva ukontulikukka. Kukkavarsi oli jo puolimetrinen, vaikka sen kasvu oli vielä kesken.

Kesäistä viikonloppua sivullani vieraileville!

Outoja ötököitä

 Hyönteisten maailma on vieras, mutta kiehtova. Pienistä otuksista on vaikea ottaa kuvia, mutta tässä kuitenkin joitakin.

Vesiskorpionin näin muutama vuosi sitten Näsijärven rannassa.

Tässä tukkimiehentäi tarkkailee pihaa portailta käsin.

Tälle oudolle otukselle en ole löytänyt mitään nimeä. Tunnistaisikohan joku sen? Hyönteinen käveli muina miehinä mökin portaalla, mutta kun se huomasi minut, se alkoi esittää kuollutta. Pään suojaksi se laski alas kuparinhohtoisen luukun ja veti jalat ja peräpäänsä kippuraan kuoren alle. Suoja-asennossa se näytti ihan tyhjältä siemenkodan puolikkaalta. Hyönteisellä oli pituutta noin 1 cm ja näin sen toukokuun puolivälissä.

Olen lähdössä mökille. Laitan kaakeliuuniin tulet ja lämmitän mökin kunnolla. Keitän pannukahvit ja istun kuistille torkkupeiton alle nauttimaan kahvista ja hyvästä kirjasta. Jossain välissä pesen vihdoin ikkunat. Illalla lämmitän saunan ja käyn uimassa. Sitten hyttysharson alle nukkumaan... Toiveissa olisi, että tuo harmaa pilviverho vähän edes harvenisi ja aurinkokin paistelisi...

.