Utuista

 

Kesäisenä utuisena aamuna...

 

 

Mukavaa lauantaita!

Joutsenen poikaset kasvavat

Joutsenet vierailevat mökkilahdella muutaman päivän välein. Viime viikonloppuna onnistuin näkemään ne aikaisin sunnuntaiaamuna. Poikaset  kasvavat viikko viikolta. Ne eivät ole enää ollenkaan niin untuvaisia, kuin kuukausi sitten.

 

 

 

 

 

Mukavaa kohta alkavaa viikonloppua!

Keltaista

Puutarhassa näkyy taas keltaista väriä...

 

 

 

Puutarhan laidalla kasvaa kannusruoho. Se on luonnonkukka, mutta näyttää niin upealta, että kelpuuttaisin sen vaikka heti kukkapenkkiin kukkimaan.

 

 

Leijonankidat alkavat viimein avata kukkiaan. Minusta nämä muistuttavat kovasti kannusruohoa. Tällä mehevän värisellä leijonankidalla on hieman kerrotut kukat.

 

 

 

Kirjopäivänkakkaraa keltakukkaisena.

 

 

 

 

Viileän keltainen kehäkukka. Vieressään sillä on keltasauramon nuppuja.

 

 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa!

Mökillä nyt

Loma on loppunut ja minulle tuli melkein viikon tauko mökkeilyyn. Sinä aikana kesä oli taas edennyt mökkipuutarhassa pienin askelin...

  

Kaivonrenkaassa kasvavat kääpiömiekkaliljat alkavat näyttää väriä. Näitä en ole kasvattanut aiemmin ja odotan jännityksellä mitä näistä tulee.

 

Parin vuoden tauon jälkeen kukkapenkkiin ilmaantui taas myskimalva. Joku hyönteinen tuhoaa malvojen taimia kukkapenkissäni, mutta tämän taimen onnistui päästä kukinta-asteelle asti. Sillä on seuranaan paimenmataraa.

 

 

Jalokärhö Piilu on avannut ensimmäiset kukkansa.

 

 

 

Mantsuriankärhökin on kukassa.

 

 

 

Lilja Blackout on täydessä loistossaan.

 

 



 

Ostin puutarhaani etelän ruusuruohon. Sen kukat ovat valmiina odottamassa pölyttäviä hyönteisiä.

 

 

 

Uusia silkkiunikkoja avautuu mitä ihanimman värisinä.

 

 

 

Mukavaa uutta kesäviikkoa kaikille!



Haapana poikasineen

Yleisellä uimarannalla kaupungin liepeillä tuli vastaan odottamaton näky. Haapanaemo laidunsi rantanurmikolla kahden pienen poikasen kanssa. Uimarannalla oli jonkun verran väkeä ja poikaset kiinnittivät varsinkin lasten huomion. Joku pikkulapsi jahtasikin hetken ajan poikasta, joka pakeni tottuneesti veteen. Emo vahti poikasia pää pystyssä. Poikaset tulivat ihan lähelle syömään ja vähät välittivät kameran kanssa tähtäilijöistä. Tällä uimarannalla on ennenkin näkynyt ruokailevia haapanoita, mutta poikasia en ole nähnyt aiemmin.

Hyvin näyttää maistuvan ruohonkorret ja voikukanlehdet :)

Ruukkukukkia

Mökillä on ollut tänä kesänä ennätysmäärä kaupasta ostetuja tai itse kasvatettuja ruukkukukkia. Ne ovat olleetkin hyvä valinta, kun kesän säät ovat olleet niin viileät, että kylvökukat ja monet perennatkin ovat tulleet hitaasti kukkaan.

Vanha säiden patinoima rottinkisohva jaksaa kantaa ruukkuja ainakin vielä tänä kesänä. Sohvalla on koristetupakkaa, verbenaa, olkikukkaa, millionbells-petuniaa ja maahumalaa. Lisäksi nostin sohvaan seinäamppeleissa olleet orvokit, jotka ovat jo kukinnan loppuvaiheessa.

Aurinkoisella seinustalla on kaksi isoa ruukkua, joista toisessa on kukonharjaa, timanttikukkaa, koristetupakkaa, hopeaputousta ja kirjavaa maahumalaa, sekä ruusupapua. Toisessa on olkikukkaa, neilikkaa, hopeaputousta ja liljoja. Seinustalla on myös on mukulasta kasvattamani daalia, joka on vielä kasvussa ja lahjaksi saamani violettikukkainen nukkeasteri.

Timanttikukat menevät suppuun yöksi, eivätkä ne avaa kukkiaan ollenkaan pilvisinä tai liian kylminä päivinä. Lämpöä täytyy olla noin 20 astetta ja täysi auringonpaiste, ennenkuin ne avautuvat.

Avonaiset kukat ovat todella näyttävät.

Nukkeasteri on minulle ihan uusi tuttavuus, mutta olen siihen hyvin tyytyväinen. Se on kukkinut koko kesän, eikä ole ollut moksiskaan kylmästä tai sateesta. Sitä ei tarvitse nyppiä, kukat varisevat kukittuaan pois.

Ruusupapu ja maahumala ovat kasvaneet kesän aikana reheviksi.

Sisällä mökissä on pistokkaista kasvattamani pelargonit, lajike Vera. Löysin kirpputorilta toisenkin muovisen ruukunsuojuksen.

Mukavaa päivänjatkoa!

Sumussa

Viileänä aamuna sankka sumu peitti järven kokonaan. Kun se alkoi vähän haihtua, lähdimme soutelemaan ja kuvaamaan järvelle.

Järvi oli hyvin väritön. Kuikat uivat äänettöminä sumussa ja kerääntyivät muutaman linnun parveksi. Lopulta auringon valo läpäisi sumupilvet. Aurinkokin näkyi värittömänä, lähes valkoisena kiekkona pilvien läpi. Sumun hälvetessä värit palasivat maisemaan.

Mukavaa tiistaipäivää!